Tän päivänen haastekuva oli kyllä niin turha että se sai otsikon paikan: päivä 09,kuva, mitä söit tänään. en tosiaa ala kuvailee mitää perunalohkoi.
Mullon kyllä nyt niin lähellä maaninen hermoromahdus. Burn-out. Kuolema. Välietappi mikskä sitä nyt ikinä haluaa kutsuukkaan. Tähän tekstiin ei ikinä jostain syystä sovi hymiöt, joten en ole niin virallinen tai mitä lie vaikken niit laita. Luulenpa, ihan villi veikkaus vain, että mun romahdus johtuu siitä että mulla on/oli tässä jaksossa KAIKKI FRIKIN KOODIT! Joka ikinen päivä kasista neljään, paitti perjantai( kun kaikki pääsee puol kolme.) Joten tää meneillään oleva koeviikko on kaikkea muutakuin puutteellinen!
Musta on tosi masentavaa ja mielikuvituksetonta puhua koulusta, se on oikeestaa ihan järkyttävää kun miettii. Niinku ootteks muka koskaa saanu mielenkiintosta puheensorinakeskusteluu puhuttaessa koulusta. EI vaikka siitä puhuis japaniks niin se ei ole mielenkiintoista. Mutta silti mä siihen syyllistyn. Joskus pitää vaan puhua paskaa haha!
MUTTA mä en puhukkaa normikoulusta, mun on pakko kirjottaa tänne mun ihka ensimmäinen työhaastattelu. intrigerades av min opo-läräre.
Näin se meni:
Astuin käytävälle, josta suunnistin terveystiedon luokkaan. Näin OPOn siinä ovella, mutta muistin että mähän en "tunne" sitä lainkaa. Siispä marssin ovelle( en niinku sotilas vaan reippahasti astellen) ojensin käteni ja sirkutin ei, en sirkuttanu lausuin selkeästi ja varmasti nimeni, tietenkin hymy korvissa.
Sitten minut ohjattiin tuolille istumaan ja istahdin alas, hallitusti ja hämmentyneenä.
OPO alko kyselemään kaikkea jännää tylsää ja pelottavaa, se oli tosi järkyttävää ku miettii siin samalla ku pulputtaa et mitähä kertois, ettei ois liian kaukaa haettua mutta tarpeeks nöyrää. huhhuh! Sitten kadotin monta kertaa pointtini ja poimin niitä ilmasta kun mikäkin perhosbongari!
No sitten se jo loppukin.
Oli palautteen aika( tässä vaiheessa mulla oli jo pissat housussa ja näytinki varmaan siltä...)
No se OPO sano mulle että ihan tosi reipas ensivaikutelma, ihanan analyyttisesti osaan kertoo ittestäni, sopivan rauhallinen ja kaikinpuolin oiva, mutta MIKSI IHMEESSÄ NOJASIT POSKEESI KOKO HAASTATTELUN AJAN!??
Mun tuskanparahdus peitti koko huoneen ja sanoin että oon tottunut kuuntelemaan ihmisiä sillä tavoin ja ehkä olin jännityksen vallassa koska ei mun persoonani tullu ehkä niin kovin hyvin esiin.( ihanku kukaa vois ottaa sitä ihmistä tosissaa, joka sanoo poskeensa nojaten et oon tosi energinen ja pirteä ihminen..lol))
Ja eikä tässä vielä kaikki, mä olin unohtanut laittaa työhakemukseen yhteystiedot, niinku que pasa? kuka tekee ees tommosta, varmaan minä, melli, hermoromahduksenpartaalla oleva tytteli.
Noh onneks on olemassa musiikki ja ulkoilma ja ihanat auttavaiset ystävät. tack vare deras hjälp mä oon kuivilla.
Kuha pääsen eroon regressiosuorista ja ahimsoista ja lapuanliikkeistä ja yrittäjyydestä ja s-passiivista ja infrastruktuurista niin pääsen kunnolla syvällistymään. ja kun jokases pilves on kultareunat niin! mä pääsin au-pairiks Ahvenanmaalle ja taideleirille Islantiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti