Mä hiljaa istun. Pohtien. Miettien. Tutkiskellen. Elämää. Sen menoa. Sen pyörteitä ja kaarteita. En sängystä nouse ylös. Vaan pyörin vaan katsoen eteenpäin. Takaa ei löydä mitään. Ellei haluu itteensä kiduttaa. Katse eteen. Ikkunasta ulos. Pilvien liikkeet ne mua muistuttaa tästä ihmeellisestä maailmasta. Keitä me ollaan sen pinnalla? Me ollaan tärkeitä. AINA. Jollekulle. Ei ole ihmistä. Sielua. Sydäntä, kestä joku ei välittäis. Me ollaan arvokkaita. Minä. Sinä. Me. Kaikki.
On joku. Joka haluaa valloittaa sut. Joku kenet oot jo vallottanu. Joku, ketä pitää sua syliinsä vasten. Ja antaa sun itkeä. Antaa sun vuodattaa. Antaa sun maistaa mitä tarkoittaa huolenpito. Antaa sun vaan olla. Ja hengittää.
On joku. Joka tajuaa merkityksen. Jokaisen katseen takaa. Jokaisen ilmeen ja eleen. Tajuaa mikä sullon. Tajuaa että kaipaa jotain jolle puhua. Tajuaa että kaipaa jonkun kelle iloita. Tajuaa että kaipaa jonkun kelle kertoa.
Me emme ole. Maan tomua. Rikkaruohoa. Pohjamutaa tai roskasakkia. Me olemme. Timantteja. Smaragdeja. Ainutlaatuisia. Lumihiutaleita. Verrattamattomissa muihin.
päivä 05 kuva. mihin olet riippuvainen: huolenpito, välittäminen, tärkeys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti