BANG ja lika on poissa

Musta on hauskaa ku alotan aika usein nää "postaukset"( musta toi sana on ihan älytön!) kertomalla kuin oon tajunnu jotain tai angstaamalla( no okei turhan liiotellusti) mun hissan kurssista. Mut tänää kävi niin et tsädäm, mä yhistin ne kaks ja tajusin jotain sika hienoo, ja semmosta josta vois mieluummi puhua kasvotuste ku heittää tänne. Oikeestaan kaikki alkoi hiihtolomalta ja Savon peränurkilta. Mä otin sinne mun Historia 4 kirjan, ja aloin lukea sitä kun veljet alko kattoon simpsonei( syvä katkeruus.) sit mun mummi yllätti mut ja huomas mitä luin. Siinä samaisessa sekunnissa se sano et se voi selittää mulle vähän noitte (sota-aikojen) tapahtumia, koska mä olin ihan murheenkryyninä ja valitin ääneen et reputan koko kurssin ja en pääse tosta väli-kokeesta läpi! Siinä se alko selittää samaan sävyyn, ku mä oisin selittäny mitä tein eilen tai 5min sitten. En sillon vielä tajunnu et kuinka kamalia ne ajat on ollu, koska ne on jääny NOINKIN hyvin mieleen.

     Tai no yleensä asia jää mielee, ku se on ollu kamala tai superkiva. Mut uskon et sodasta kun on kyse niin se on ihan toi ensimmäinen. Ei me nykyajan lapsukaiset tajuta siellä uuvuttavalla Suomen historian tunnilla että kuinka hullua se on ollut. Me vaan luetaan et Valkoset sitä ja Punaset siihen ja miehitys Viipurissa ja autonomia ja jääkärit saapuu. Mut se on ihan epätodellista, tai että kun me katotaa ikkunasta ulos, niin siellä se aurinko vaan paistelee ja joku mummo syöttää pului ja pariskunta on menossa kauppaa. Perus normipäivä. Sillon perusnormipäivä oli et lapsi itkee täyttä kurkkuu ku ei oo saanu ruokaa ja toine oma lapsi taistelee rintamassa ja puoliso on menehtynyt muutama päivä aiemmin. Mä en oikeesti ees osaa kirjottaa tästä tai tää on tosi järkyttävää. Nyt mua jälkeenpäin nolottaa kuinka mä oon haukotellu ja ottanu pienet nokoset luokassa 328 mutkun meijän on niin vaikee vaan kuvitella tommosta, nii ajatukset siirtyy tulevalle viikonlopulle. hyi että. niin väärin.
   Meillä ei ois ees oikeutta sanoo et jääkaappi on ihan tyhjä ja mä oon kuolemassa nälkää ku siellä on vaa viiliii ja hilloo. Meijä pitäs olla tyytyväisiä et on sentää ees se. Niinku meijä mummot on syöny jotain puuta! niinku melkeen kirjaimellisesti, ei nyt sentää ku majavat, mut läheltä liippaa..
Mut mitä me tehää ei mitää.
Me vaa istutaa himas perskarissa ja syödää jätskii hopealusikalla.
Voivotellaa kun mein elämä on perseestä ku ei oo omaa autoo.
Hävetkäämme.

Mä en sit voi mitää, jos kuulostan joltai huolestuneelta pissablondilta, mutta en osaa kirjottaa kirjakielellä, vaikka niin tähän ois kuitenkin sopinu.

Loppuun edellee tätä haastetta
Päivä 03. Kuva, siitä mitä teit tänään:

Entiä, kuinkahan moni siis on tajunnu, et mun elämässä yks suuri osa on sirkus, ja ei. en ole mitenkää passion about it. Rakastan mäkkiä ja läskeilyä ja laiskuutta ja epämääräsiä puuskapäiviä( jollon reenataan hullun lailla) mutten aina jaksais rääkkii.
Sirkus ei oo mikää mun elämäntapa, mut silti mullon sitä kolme kertaa viikossa plus maholliset leirit/ festarit/keikat.
Keskiviikkosin mullon aina pikkulasten opetusta. Mun sydän sulaa noille.