Dreams are not real, or are they?

HAHHAHAHA LOOOOOOOOOOL, ei voi muuta sanookkaaa. Ku tänää ei todellakaa ollu mikää maailmanparasaamu. Ei siis ei todellakaa eikä alkuunkaa. Näin se meni (ottakaa taas hyvä asento):

Meikä herää 07.37 ja siinä kivasti se bussi kasiin lähtee 07.35 mut oikeestaa se on aina myöhässä joten 43 on semmoi aika hyvä. No jokatapauksessa heräsin sillee FUUUUUUUUUUUUUUUUUU en kyllä varmana ala juoksee. Niimpä päätin että meen seuraavalla tasan bussilla 400 metrin päästä olevalta pyskältä.
No alan siinä syömää muroi( mikä on tosi harvinaista koska en koskaa aamulla palasta tai ota pientä purtavan poikastakaa). Sit päätin alkaa meikkaamaanki, lol, se oli virhe. Niimpä kello näytti 07.55 ja siin vaihees tökötän vaatehuoneen ees sormi suussa, et mitäs mitäs sitä pistäs päälle. Päätän olla ovela ja valita samat vaatteet ku eilen, sitten kello onkin hypänny 07.59 ja tajuun et mulla on minuutti aikaa juosta se 400m läpi jään lumen hiekan ja soran. Niimpä ajattelin FUUUUUUUUUUUUUU miten mä tässä onnistun, aina. No puin päälle ja lähin pinkoo mitä jaloista pääsin ottaen huomioo kaks tonnii painavan repun selässä ja pussin kädessä. Näen bussin etuvalot ja kuljettajan ja ajattelen AAAAAAAAAAH kohta liikuntaurakka palkitaa ja pääsen löhöö, mut EI, bussikuski tais olla näin kaveripiirissä tutuksi tullut: rusina...joka tarkoittaa ettei armoa anneta ja hitaat jaa ruikuttaa rannalle, tai siis pyskälle. Siispä aloitin pienen mutta kauniin ragesaarnani, josta ei loppua tullut, aloin laskemaan että seuraavan bussiin on taas se 40min aikaa ja sitten en kerkiä enää aamutunnille. Päätin mennä himaan kaakaolle, aloin jo piristymään kunnes muistin pienen pikkuriikkisen ongelman, mulla ei ole avainta ja vara-avainkin on mun huoneen pöydällä. No voitte vaan arvaa kun oon FUUUUUUUUUUUUUUU. Sitten värjöttelen polvet tutisten. kaulahuivi liehuten ja huulet sinertäen ulkona. Aika alkoi olla kypsä ja päätin lähteä taas 400metrin päähän alkuperäiselle pyskälle ja pääsin kuin pääsinkin sinne ja sinne astuessani sain kokea vielä kerran FUUUUUUUUU-reaktion. Bussikorttini oli mennyt umpeeen!!!!! No onneks mamacita oli just antanu 20e koulun bodybumppia varten niin olin rahoissa ja pääsin koulua kohti. Mutta eihän siinä kestänykkää ku se satajayks minuuttia.

Sitten täytyy paljastaa että olin nolozz ja menin peilinetee harjoittelemaan hymyä. koska tässä vaiheessa hymy oli jo niiin syvällä pyllyssä että paljon tarvittii muistivihjeitä sen ulos saamiseks. Asiaahan tunnetusti auttoi seuraavan tunnin Suomen historia.
Lopuksi pääsin tunnille feikkihymy naamalla. JA kaikkiin se meni täydestä. Ehkä musta tulee isona missi.

Mut kaikkein hauskinta tässä oli tää hetki, kun menin kattoo tän päivän kuvan.
Päivä 02, kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään.