Haluisin kovasti paasta ajantasalle tan blogin kanssa, joten nyt majaytan kasan asioita, mita oon tehnyt ja mita on tapahtunut.
Sauna. Oon pitanyt aina itteeni hyvin eisuomalaisena, koska en pida(mukamas) saunasta niinkuin suomalaiset. Siis tykkaan olla siella, mutta hillun aina alimmalla lauteella. Mutta taalla ollessa oon oppinut arvostaa sita ylikuumaa huonetta jossa ihmiset muuttuu ravuiksi.
Yks paiva olin uimahallissa lastenkodin lasten kanssa. Uimahalli taalla on vahanku maauimala Suomessa. Ensinnakin joo, taalla on lamminta ja paistaa aurinko, mutta kuudelta illalla onkin jo sitten pimeeta ja viileeta. Uimahalli oli sellaisen valtaisan nousun paassa( ja ma tyonsin urheesti pyoratuolia ylamakeen kun mikakin Hulk). Alueelle paastiin vaan portista sisaan ja pukukoppi on niinku seinama, ilman ovee ja kylma! Sitten uikkareissas tepastelit toiseen rakennukseen ulkokautta. Siella menit juoksit jaakylman suihkun(onneks oon melkeen jo tottunut) kautta altaaseen. Allas oli yllatysyllatys myos kylma, no viilee, PERUsallas. Siella altaassa uiskenteli kaikki, se oli jaettu osiin, mutta ei niita uimareita kiinnostanu vaikka sellai lapsukainen vahan niiden reviirilla kavikin. Lapsilla oli uimatunti ja ma silla aikaa autoin yhta lasta totuttautuu veteen, kunnon luottamusleikki. Sitten mun huulet alko sinertaa, niin olin etta okei, nyt suihkun ja saunan kautta pukkareihin. Mutta, ainiin, ei saunaa, ei lamminta suihkuu ja no, ei oikeestaan pukkariakaan. Hyvin ma silti selvisin. Kokemus maksoi yhden solen.
Synttarit. Lastenkodissa on tapana juhlia kuun lopussa aina kaikkia, joilla on siina kuussa ollu synttarit. Talla kertaa oli kolme. Paivalla tehdaan lasten lempiruokia ja syodaan isossa poydassa, sillee etta kaks poytaa laitettiin yhteen ja katettiin natisti ja kaikki soi samaan aikaan. Sitten illalla oli itse synttarit, ma menin kotiin koska yks lapsi sano etta mun pitaa vaihtaa farkut. Saavuin joskus siina viiden aikaan ja ilta alko ylistyslauluilla. Musta oli jotenkin hienoo etta usko on kokoajan mukana naiden ihmisten elamassa. Sitten oli jotain sosiaalisia leikkei mm. etta oltiin rivissa, sitten ilmapallossa oli kiinni naru joka sytytettiin palamaan, sitten piti sanoo esim nimia jotka alkaa peella, sitten se ilmapallo lahtee kulkee teidan selan takana ja kun sanot nimen, niin se siirtyy eteenpain ja sitten jossain kohtaa se ilmapallo rajahtaa. Taa oli oikeesti hitsin jannaa, se tunne kun sun selan takana on liekehtiva ilmapallo ja sullon totaalinen blakari kaikista nimista. Siina sitten vahan juoksentelin karkuun.
Lopuks syotiin kakkua ja jatskii ja sain tavata pojat toisesta lastenkodista. Ne oli ihan huikeita. Niin coolei, huput paassa ja reput selassa.
Kuitenkin mulle tarkeinta oli tajuu etta ne lapset alkaa jo sietaa mua, juttelee ja heittaa lappaa. Tuntu etta tona yhtena iltana koko lastenkoti laski suojamuurinsa alas ja me oltiin yhta.
Enkku. Eraana paivana mun kamppis/vuokraemanta pyys mua sen mukaan enkuntunnille, koska se oli puhunut musta kuulemma sen opettajalle. Saavuttiin yliopistolle ja luokkaan ja olin ihan valmis istahtaa alas ja tuntee itteni hikeks. No, eipa vissiin. Opettaja otti mua kadesti kiinni ja sano etta on ilo saada sut tanne. Tassa vaiheessa olin vahan pihalla, ja oikeestaan olin viela enemman pihalla kun huomasin olevani luokan edessa leikkimassa opettajaa! Opettaja esitteli itsensa Sauliksi ja sanoi etta ompa mukava saada natiivi puhuja tanne! Siina aika nopeesti sitten oikasin etta oikeastaan Suomessa puhutaan suomea. Mutta silti mun aantaminen oli paljon parempi ja paasinki aantaa koko luokan edessa sanoi view, there, beach jne. Olin vahan paineissa kun en oo mikaan mestari siina etta tuleeko to, vai on vai in. Siina sitten korjailin niiden lausetta ja kyselin natisti etta missa olit matkalla.
Lopuks paasin viela opettaa suomee. Haha sanonpa vaan etta en oo ennen yrittany opettaa luokan edessa suomee ja se on ihan jaatavan vaikeeta. Saadaan olla niin onnellisia etta osataan tulkita naita kirjaimia sanoiksi ja sanoja lauseiksi. Tulin tulokseen etta suomi on perassakieli. Esim Heippa, Moikka, ja kaikki sijamuodotki tulee peraan, talon,a, oon, ssa, lla, llta jne. Olihan perulaisten ilmeet nakemisen arvosia kun kirjottelin naita simppeleita hyvaa yota lauseita. Eihan ne oo koskaan edes nahnyt öötä. Oikeesti suomi on kylla aikamoinen morkokieli. Respectit kaikille suomenopettajille!
Kirjasto. Huomasin yks paiva ihan innoissani etta rakennuksen kyljessa lukee, Biblioteca. Paatin etta toiden jalkeen jokupaiva meen sinne lueskelee ja kirjottaa paivakirjaa. No sitten ihan haltioissani juoksentelin Huarazin katuja alas kunnes ovella mulle sanottiin etta taa aukee vasta puol kolme. Mika ihme kirjasto aukee vasta puolkolme?? No siina vastapaata oli sopivasti ihana hippikahvila, Cafe California. Siella oli tavallisempaa olla gringo kun perulainen. Oikeesti kaikki reppureissaajat oli siella ja wifi myos.
Uus yritys.
Meen ovesta sisaan ja tervehdin jotain poliisinnakosta miesta kynnyksella. Jatkan matkaa valtavaa kaytavaa pitkin jonka varrella oli kahviloita ja pikkuputiikkei. Aloin jo epailee. Saavuin rakennuksen paatyyn ja naan edessani portaat, lahden nousemaan kolkkoa rakennusta ylospain. Saavun toiseen kerrokseen ja mun eteen avautuu kirjasto. Ah taynna hyllyja joista leijailee vanhan paperin tuoksu. Tikkaita nojaamassa hyllyihin, koska kirjoja on niin paljon etta hyllyt on tosi korkeita. Eri kokoisia kirjoja pilkistelemassa toinen toisensa vieressa ja aakkosellinen hakemisto hyllyn paadyssa. Jatkan eteenpain ja loydan ihania nojatuolei jalkalamppuineen. Nojatuoleissa oli perulainen liina maailman kaikissa vareissa. Tunnen saapuneeni rauhan paratiisiin. Kunnes lauma perulaisia rikkoo mun kuplan ja huomaan saapuneeni kolkkoon saliin joka on taynna poytia ja aanekkaita perulaisia opiskelijoita. Missa kirjat? Huomaan lapun jossa lukee etta lukusali, hiljaisuus. Mutta aani tuo mieleen lahinna Linnanmaen.
Kysyn myohemmin Paivilta etta mitamita ihmetta ja Paivi sanoo ettei taalla tunneta kasitetta eurooppalainen kirjasto. Kuulemma harvat osaa edes lukea. Kun mietin asiaa, niin oonkin nahnyt vaan kirjoja turisteille tarkoitetuissa wifikahvilossa.
(tata osuutta kirjoittaessani mulle tuli hinku paasta mun kuvailemaan kirjastoon, josta vois vaan pyyhkasta polyt kirjan paalta)
Usko. Usko taalla on jokapaivaista elamaa. Uskovaiset taalla kayttaa lauseita, kuten Jos Jumala sallii, Jos se on Jumalan tahto, Jumala lahetti mut tanne, oon niinkauan kun Jumalan suunnitelma on. Ja vaikka ihan yhtalailla oon uskossa, niin mun puhetyyli on erilainen. Vaikka ajattelisinki etta jossain asiassa on ollut Jumalan johdatus, niin sanon asian vahan rationaalisemmin. Tasta johtunee syy etta mun ja Perun kuukauspaivana lastenkodin tati kysas, etta oonko uskossa. Kuulemma lastenkodin tatien keskuudessa on pyorinyt tallainen huhu, etten oo kristitty ja mun kanssa pitaa olla hellavarainen. Viikonloppuna tyontekijoilta kysyttiin etta miks ootte toissa Arco Iriksella, niin joka toisen lapussa luki koska Jumala lahetti mut tanne, tai Jumala kutsu mut tanne, tai koin etta Jumalalla oli mulle taalla paikka. Ja kun ma sanoin vahan erilaisen vastauksen, niin jalkeenpain ajatellen se varmaan vaan lisas ihmisten harhaluuloo. Inhottavaa etta ihmisten keskella vaan pyorii ajatuksia, jotka ei pida paikkaa. Tulis heti kysymaan. Janna huomata miten moni uskovainen on kiinni jossain tietynlaisessa uskovaisuuden tavassa ja jos joku ei oo samanlainen, niin ei oo uskossa. Olin aika allikalla lyoty, ja tavallaan loukattu. Oon itessakin huomannut tata laatikoimista ja musta se on niin alyttoman rumaa, etta oon opetellut siita pois.
Elokuvia. Sanoin yks paiva mun poikaystavalle etta taalla tulee tosipaljon elokuvia telkusta ja voin vihdoinki kattoo Taru Sormusten herrasta ja Star warssin ja vaikka mita. Mutta sitten se heittikin mulle ajatuksen etta joo voit kattoo, mutta sitten sun kokemus on eri, Frodo ei kuulosta Frodolta, eika Klonkku oo klonkku. Aloin miettii, kuinka tarkeeta oikeesti on kieli, kuinka se muuttaa asioita. Totta mun kokemus ois aivan eri, ja on melkein kun oltais nahty kaks eri elokuvaa. Se on aika saali. Perulaiset ei valttamatta ikina saa samaa kokemusta kun melkein koko muu maailma.
Saman voisin sanoo Raamatusta. Taalla ollessani oon tajunnut kaannostyon tarkeyden! Jumalanpalveluksissa saarnataan espun kautta mutta mullon oma suomiRaamattu. Viikonloppuna( tulee oma postaus) kaytiin lapi Raamatun opiskelua ja se oli tosi vaikeeta koska suomessa ja espanjassa vaihteli eri pronominit ja persoonat. Kieli on kylla mysteeri. Mietin etta onko mulla ja perulaisilla samanlainen suhde Raamattuun ja sen kirjoituksiin vaikka mulla on Johannes ja niilla Juan ja niilla engañador ja mulla eksyttaja.
Lisaks tahan samaan syssyyn voin sanoo etta mulla oli vaikeuksia paasta mukaan kaikkeen kun ylistys ja rukous ja kaikki tapahtu espuks. Tuli sellai olo etta onko mun Jumala suomalainen ja niiden espanjalainen.. (ajattelin kirjottaa joskus tassa tekstin kaikista naista ajatuksista mita mulla on herannyt).
Takas elokuviin, oon nyt kattonu Narnian, Hannah Montanan, Stuart littlen ja Madagasgarin espuks. Miley Cyrus ainakin loisti ja pingviinit.
Voisin melkeen tehda filosofisen kirjoitelman siita onko kippari kippari.
Neuleet. Neuleiden suunnalta on puhaltamassa uusia tuulia ja alan paasta jo itse asiaan. Nyt on ollut lahetyksien pakkaamista ja laadun tarkastamista, eli kiiretta. Mutta jahka se laantuu niin taalla ollaan.
Yks paiva paasin neulekauppaa somistamaan. Se oli kylla mukavaa. Oon iat ja ajat ostanut vaatteita kirpparilta ja muutamaan otteeseen myynyt ja tian etta taysinainen poyta ei myy. Sama patee taallakin. Esillepano on kylla niin tarkeeta, ettei meinais uskoo. Sain laitella niita mallien ja varien mukaan ja vahan kieputella huivei ja saataa henkarien ja lankojen kanssa ja lopuks sain viela pukee mallinuken ikkunaan.
Lopun omistan pizzoille. Voi hyvanen aika kun osaa olla hyvaa! Mentiin kerran italialaiseen pizzeriaan joka on Huarazin ruokapaikkalistan ykkonen. Ja ykkonenpahan hyvinkin! Siella mun silmien edessa valmistettiin mun pizza ja laitettiin sellaiseen ylisuloseen uuniin ja tarjoilija oli sika mukava. Mulle on tosi tarkeeta etta palvelu on hyvaa ja se saa mut menemaan toisen kerran. Toisena paivana mentiin Pizzeria Bebeen ja sielta sai sellasia kammenen kokosia pizzoja jotka syotiin puulevyilta. Siella oli sellaset lamput jotka oli tehty koreista jonka lapi tuli hehkulamppu ja sitten ravintolan seinilla oli sellasia puukasoja uunia
varten. Oli kylla niin jotenkin sellai tunnelmallinen paikka ja viela hyvan hintanen! Ite en ainakaan tykkaa pizzassa siita keskiosasta joka on lolloo juustoo, niin tuolla ne pizzat oli niin pienia etta ne oli kauttaaltaan rapsakoita. nam.
Tassa nyt tulin ajatelleeks, etta oon aikamoinen holpottaja! Voisin kirjottaa kirjan pelkastaan mun kokemuksesta Pizzeriassa, milta se naytti, milta se maistu, mita tilasin, miksi, milta se tuntu, mita se sai mussa ajattelee jne.heh
Vahan myos naurattaa etta oon Perussa rakastunut pizzoihin ja valtan perulaisia ruokia. Aijon rohkastua. Ei kai se korianteri niin pahaa oo…on se kylla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti