Ensimmainen paiva Perussa

Kuten otsikkokin kertoo, niin tassa tulee mun eka paiva!


Tosiaan nukuin sen yheksan tuntia(vaikka mulle sanottiin etta todennakosesti heraan Suomen aamulla, eli Perussa keskella yota valmiina alottaa paivaa). Mutta herasin joskus kasilta Perun aikaa.



Edellisena iltana Paivi(mun suomihostmama) oli kysynyt mua sen mukaan jollekki reissulle, mutta siina lentokonepohnassa olin natisti kieltaytynyt ja paattanyt lohoo ja lepaa seuraavan paivan, toisinsanoen ottaa rauhallisesti onepiece paalla.



Herasin ihanaan touhunan aaneen ja menin keittioon syomaan aamupalaa. Sain tuorepuristettua appelsiinimehua ja sammakonkutua muistuttavaa hedelmaa, granadilloo. Voi kuulostaa aika allottavalta mutta koittakaa kuvitella hedelman ja karkin sekoitus, raikasta mutta makeeta ja siemenet narskuu kivasti hampaissa.



(tahan valiin oon erittain pahoillani jos toistan itteeni, mutta mulla on vaikeuksia muistaa mihin oon kirjottanut mitakin ja tulee kunnon dejavuita. Kirjotan siis paivakirjaan, tanne, kavereille, perheelle, poikaystavalle, sukulaisille ja mun kvlinjalle, joten olkaa suopeita.)



Joo no sitten Paivi alko valmistelee asioita sinne matkalle, tassa vaiheessa kun hiukan urkin, niin sain selville etta se menee pitaa lapsille askartelukerhoo.



Seuraavana paivana olis, Kermesse, Paivin ja Makon lapsien ibkoulussa joku juhla ja Paivin piti lahtee asioille. Se pyys mut mukaan ja pian oltiinki oikeestaan aanekkaassa, isossa ja erilaisia tuoksuja ja hajuja olevassa labyrintissa, mercadossa. Siella oli oikeestaan vaikka ja mita! Lihaa ja kanaparkoi roikkumassa alasti, hedelmii, perulaista ruokaa, vaatteita, kenkii, pelei, no oikeestaan jos nyt ajattelisit jotain asiaa, niin todennakoisesti se ois ollut tuolla mercadossa. Tytoilla oli tulossa esityksii ja sita varten mentiin ettii ompelijaa. Loydettiin se, mutta siella oli poika ja kavi ilmi etta se ompelimo on sen tadin ja tama kyseinen poika ei osaa kayttaa niita koneita. ( JEP vain Perussa). Ihme ja kylla paastiin pois siita labyrintista ja takas turvalliseen kotiin.


Sitten Paivi alko tekee malliesimerkin yhdesta hauskasta porriaisesta joka askarrellaan pyykkipojasta, tikusta, ilmapallosta, kartongista ja narusta, ja kun tata porriaista pyorittaa sen narun paassa, niin siita kuuluu nimensa mukaan porinaa. Tassa vaiheessa en voinut enaa kayttaa paivaa lohoten vaan ajattelin etta porriaiset kutsuu mua!



Lahdin matkaan oikeestaan tajuumatta muutakun etta 1,5h ajomatka ja porina.



Oltiin tehty ihania tonnikala, tomaatti, mozzarellaleipii evaaks mutta pysahyttiin silti kaupassa( koska nahtavyys) tai koska lapsille piti ostaa kans evaita. Lukijana saat paattaa kumpi oli syy.



Yhden pysahdyksen taktiikalla mentiin. Tunsin itteni joskuks vauvaks kun kysyin etta mika toi on enta toi, pitaako punnita? mita toi sisaltaa, mista loytyy maitoo ja hauskinta tassa oli etta kaikkee mita ihmettelin niin Paivi paatti ostaa mulle. Meidan kauppakassiin paaty chifles jotka on BANAANISTA tehtyi sipsei, Inca Kolaa( jota on miltei mahdoton kuvailla, ehka jaateen ja energiajuoman sekotus) sitten jotain pienia korvapuustin nakosia asioita joissa on paalla anista, ja paikallista suklaata seka tietysti evaat lapsille.

Perussa muuten kaupoissa on alyttoman hyva palvelu! Kassalla pakataan sun ostokset pussiin, myyja samalla piippaa ja pakkaa. Eika muovipussi maksa jotain onnettomia sentteja.



Matkalla tajusin jo enemman minne oltiin menossa ja vitsit ilahduin, oltiin menossa Profamiin! Se on Limassa sijaitseva slummialue jonne ollaan parhaillaan rakentamassa seurakuntaa.



Kun ajettiin lahemmas, niin se oli omalla tavallaan tosi kaunis naky. Aavikkoo joka laskeutuu mereen ja hiekkavuorien varrella ja paalla on ripoteltuna asutuksia. ( pimeella varsinkin on tosi kaunista, kun katuvalot valaisee ja ne valot nayttaa kaukaa vaan helmilta)

Saavuttiin hyvissa ajoin ja mentiin yhden perheen aidin luo, jota Paivi aina tapaa ja ne keskustelee Raamatusta yms. (taalla on muuten varsinkin koyhempien keskuudessa yleista etta luonnon yrtit hoitaa kaiken ja jos lapsi itkee niin siihen on tullut paholainen jne, uskotaan ihan omalla tavalla ja Paivi just naista asioista opettaa ja keskustelee) Slummialueella talot on tosi pienia, laudoista kasattuja ja joskus miltei kaatuvia, niita on paljon vieri vieressa ja ne on joko puunvarisia tai tosi kirkkaita. Tan naisen talo oli raikyvan vihree. Astuttiin ovesta sisaan ja iloinen 2v poika tervehti mua ilosesti ja reippaasti. Sen nimi oli enkeli, Angel. Paadyin leikkii sen kanssa sellasta leikkii etta se kiipes pyykikorin ja mun kaden avulla penkille ja hyppas sielta alas mun syliin ja tata jatku monta toistoo. Siina samaisessa hetkessa nain sen ja ymmarsin ettei onneen oikeesti tarvi materiaa tai rikkautta. Taa perhe asuu talossa, jossa ei oo verhoi, ei mattoo, on vaan yks tila joka on jaettu kahden tuolin avulla olkkariks ja makkariks. Betonilattia ja pari hyllya. Mutta silti ne hymyili ja naytti onnellisilta. Vitsit lansimaisessa kulttuurissa on jotain opittavaa tasta. Yhdessa vaiheessa taa poika katto mua syvalle silmiin, laitto sen kadet mun poskille ja hymyili niin aidosti etta mun sydan pakahtu onnesta. Kun meidan aika oli lahtee niin taa poika alko itkee ja rutisti mua hihasta. Haluun viela tan reissun aikana palata sinne!



Mentiin siihen rakenteilla olevaan kirkkoon ja alettiin valmistaa lisaa lentavia, aanekkaita koeyksiloi, keksin etta ois kiva jos tehtais perhoset sittenkin ja lapset sais varitella uniikit siivet.



Vitsit meilla oli Paivin kanssa hauskaa kun leikittiin insinoorei, isot vai pienet siivet, enta jos muotoilee nain, jos kaantaa paperin toisinpain, jos lyhentaa tikkua, jos taittaa vahan siipia, enta jos leikkaiski pidemman narun.



Pian lapset( 2 viiva 9 vee) saapuivatkin ja mun sydan suli ja tipahti lattialle. Ne oli niin aitoi ja lapsia, ne leikki, ei padilla niinkun Suomessa. Aluks mulla oli vaikeuksii kommunikoida, kun en ymmartanyt oikeen mitaan, mita ne sano, ja jos tajusin kysymyksen niin en osannut vastata. Just joku hei miten tata pelia pelataan? no ootas kun alan selittaa tasta etta tosson varei ja sun pitaa liikuttaa niita ilman etta nostat ja saada taa sama jarjestys kun tassa kuviossa ja kumpi on nopeempi voittaa…no oikeestaan justhan ma jouduinki selittaa. Kehonkieli on mainio ja sormet joilla piirtaa ilmaan.



Mutta huomasin( onneks olkoon kaikki aupairit) etta lasten kanssa oppii ihan valtavasti sanastoo! Ja oikeestaan koko kielta. Ne puhuu suht simppelisti eika kato vinoon jos mokaa. Ne on siina vierella ja yrittaa kovasti ymmartaa mita sanot ja saattaa soposti korjata sun tekemat virheet.



Koko ilta suju ihan sika ihanasti ja ne lapset kunnioittaa ihan alyttomasti aikuisia, kuuntelee, noudattaa neuvoi ja on muuten vaan maailman sulosimpia! Ei tarvinnu kertaakaan huutaa et hiljaaaaaa ja kuuunnelkaaa!!!! Yks hetki oli niin sopo, kun yks poika ei osannut niin autoin ja sitten jatkoin pidemmalle etta otat tan ilmapallon ja leikkaat… ja sitten se poika keskeytti mut ja sano“ hei ei, meille ei oo viela selitetty noin pitkalle!“ Ja kuinka monelle on Suomessa lasten kanssa kaynyt noin? Aikalailla nolla varmaan.



Pelailtiin, askarreltiin, leikittiin, tanssittiin, laulettiin ylistysbiisia ja syotiin ja mentiin ulos leikkii perhosporriaisten kanssa, opin uuden lauseen, “no se sueña“, mika meinas sita etta siita porriaisesta ei kuulu aanta. Ja sittenkun saatiin aani kuuluu niin niiden lasten hymy nousi hiusrajaan asti, voih.



Pari kertaa mulla kavi nolosti, kun sanoin yhdelle pikkupojalle etta oho kattos sun housui( vetskari oli jaanyt auki) ja sitten se katto mua nii nolostuneena ja sano etta ei se mee ylos. Ja tan jalkeen se yritti peitella kadella ja yritin sanoo etta ei se haittaa. No ihanku en tasta oppinut…yks tytto nayttaa et se palelee ja kysyn onko sulla kylma? se vastaa myontavasti ja sanon etta tuuppa tanne niin laitetaan sun fleecetakki kiinni ja sitten se kattoo mua samanlailla kun toi poika ja sanoo ettei se vetskari toimi.



Ja sitten vaan tajusin etta niilla lapsilla on paalla just se mita voi, ei niilla oo ehjii vaatteita tai toimivaa vetoketjuu, ne kulkee hiukset kampaamattomina ja naamassa vahan sotkua, mutta ne on tottunut siihen ja en halua aiheuttaa mitaan pahaa niille.



Lisaks tajusin etta se paikka on niiden pelikentta, ne leikkii kuoppien, piikkilankojen, tynnyreiden, teravien keppien ja kulkukoirien seassa, ei niille voi tai tarvii huutaa et oo varovainen! Ne vaan riisuu niiden kengat ja hyppii hiekkamonttuihin, oli ikaa sitten kaks tai kaheksan.



Voisin kirjottaa ikuisesti noista lapsista, mutta lopetan tahan sanomalla etta oon niiin onnellinen etta en jaanyt pitaa rauhallista ekaa paivaa. Noiden samojen lapsien kanssa tammikuussa tuun olee ja pitaa taidepajaa ja en vois olla kiitollisempi!



Mun matka alko nain ja autossa istuessa olin varma etta tasta tulee upee reissu( ja noin viikko eteenpain koneella istuessa voin todeta etta on tullut!!)