Tyttojen koulun juhla, Kermesse
Sain selville etta se kestaa koko paivan, aamusta iltaan, mutta tytot esiinty siina puolen paivan aikaan, joten mentiin sinne 12.
Peru on siita mukava (huomaa sarkasmi) etta taalla on aamusin viilee, kun aurinko paistaa niin lammin, jopa kuuma ja sitten viidelta pimenee ja on aika tosi viilee, melkeen kylma. Joten 12 aikaan on se kuumin keli, mutta tiesin siis etta ollaan iltaan asti ja mulle tuli pieni vaatepaniikki. Lopulta laitoin pitkat housut, alle lampohousut, pitkahihasen, villapaidan ja takinki otin mukaan. Ja ainoo, mita en ottanu mukaan, oli se mita tarvitsin kaikkein enitan, hatun.
Kerronpa tarinan auringosta. Ootteko koskaan ollut etelassa lomamatkalla ja sitten on ollut pilvinen paiva ja olette ihan huoletta ottanut rannalla aurinkoo ja rasvannut pari kertaa vahemman kun normisti, koska ei oo kuuma ja aurinko ei tunnu polttavalta. Mutta meidan ystava aurinko ei katoa, han vain on piilossa ja illalla huomaatte kuinka teidan ihonne kaunis rusketus on muuttumassa punaiseksi. Ja voitte iloksenne todeta palanneenne. Tama aurinko asustelee myos Perussa.
Hyvin lahella paivantasaajaa. Aurinko taalla on tosi ujo ja enimmakseen se pysyttelee piilossa, antaen tuulen viilentaa ilmaa. Kuten Kermesse- paivanakin. Aurinko oli tosi ujo, mutta utelias, se kokoajan pysyi piilossa mutta tarkkaili tilannetta. Pian eras suomalainen, gringa, tunsi ihmeellista paansarkya. Aurinko oli uskaltautunut hyvin lahelle hanta. Se kovasti ihmetteli tata gringaa mutta pysytteli pilviverhon takana. Gringa ei tajunnut tata nimensamukaan valkoihoisena muukalaisena, etta aurinko on silti taivaalla, paahtaen taysilla, vaikka ei ole kuuma. Han ihmetteli jomottavaa paansarkya ja veti takkia tiukemmalle, kunnes hanelle ystavallisesti sanottiin, etta aurinko on tullut tervehtimaan sinua ja kannattaisi laittaa rasvaa, ettet pala. Ja hanella tarjottiin paansarkylaaketta ja pian paata helpotti. Paivan aikana aurinko avasi hiukan enemman verhoa ja tuli antamaan tuttavalliset pusut poskelle. Tassa vaiheessa gringa oli oppinut kuinka ystavystytaan auringon kanssa. Sen pituinen se. okeiokei, jatan tarinoiden kirjoittamisen aitille ja jatkan tutumpaan tapaan.
Eli suomennan, Perussa vaikka on kylma, ja sulla on takki ja tuntuu etta jaadyt siihen paikkaan, niin pitaa varoo ettet pala. Ja se on mulle tosi uutta. En edes tajunnut ottaa aurinkolaseja, enka hattuu. Nyt oon oppinut sen etta A) varo ettet pala ja B) vaikka on pilvista niin taalla on niin kirkasta, kun heijastais valkoselle paperille valoo tai niin kirkasta, kun yhtakkia pimeeseen huoneeseen sytytettais valot ja oot hetken aivan pihalla elamasta. Ekana paivana kun ajettiin Profamiin, niin tuntu oikeesti etta mun paa rajahtaa. Nyt oon onneks tottunut jo tahan, mutta aurinkolasit on mun paras ystava.
Saavuttiin sinne tyttojen koululle ja se naky oli kylla huikee. Vahanku yhdistais tivolin, torin, ravintolan, elaintarhan, elomessut, arvonnan ja esiintymislavan.
Siella alueella toimi eraanlaiset liput, jotka yhdessa kojuissa vaihdoit soleihin. Alueella oli iso lava ja lavan ymparilla paljon pienia kojuja. Joistakin pysty ostaa ruokaa ja juomaa, kuten kanaa, ranskalaisia, kiinalaista, perinteista perulaista, juomia( Inca Kolaa) jogurttii, hattaroita, ja sitten oli lasten suosikki, dulces, mista pysty ostaa kaikkia "makeita" leivonnaisia.
Sen lisaks oli kojuja, niinku elomessuilla, joissa mainostetaan kutakin yritysta yms, ihmiset jakelee lappusia autoista ja milloin mistakin. Ja tietenkin ne oli sellasia perun kauniimpia naisia korkokengissa. Sitten oli lasten puoli, jossa oli kaikenlaisia vekottomia(joihin mun ei tullut mieleenkaan astua jos halusin selvita hyvinvoivana loppupaivan.) Ja viela pikku elaintarha, jossa oli kaarmeita, tarantelloi, siilei ja pikkuotuksia. Ja joku kauhutalo ja joku ihme hakki, jonne sai vieda kaverin ( taa oli ehka ilmeisesti joku perulainen juttu, jota en ymmartanyt, mutta kaikki teinit haahuili hakin luona) Ja sitten oli kasvomaalausta ja graffittiseina ja tombola, jossa joka arvalla voitti jotain ja tietteks niin mun tuuria, voitin ilmaista jogurttia.
Sitten oli taa paajuttu, eli lava, lapset luokasta yks ja kymppiin asti, esiinty laulaen, tanssien, soittaen. Ja siis ei oikesti kylla Suomessa olis niin paljon esiintyjia etta se kestais kokopaivan! Kun kysyin asiaa, niin mulle sanottiin etta Perussa lapsia pienesta pitaen rohkastaan esiintymaan ja ei oikeesti ole valia ootko taitava vai et, kunhan laulat mikkiin kovaa tai vedat tanssin ihan taysilla, niin hyva tulee. Ja taa tuli koettua, sanoisin etta niita esityksia oli varmaan hmmm ainakin 40 ja niista ehka viis oli mun makuun hyvia ja kuunneltavia. Mutta musta toi on silti hienoo etta rohkastaan olee rohkeita ja lapsilla on tosi hyva itseluottamus. Esim yks lapsi avoimesti piti puheen, kuinka se haluu isona olla meribiologi, koska maailmassa luonto voi niin huonosti ja ihmiset roskaa ja sellai ymparistoystavallinen puhe joltain 9veelta. Se oli tosi upeeta!
Tonne tapahtumaan oli palkattu jopa sellai ammatiltaan televisiojuontaja, hostaa tota tapahtumaa ja se oli tosi hyva, sen ansiosta siella jakso istua sen kaheksan tuntia kattellen Gangnam stylee, foxii, marinaa(perulainen tanssi, vahanku flamenco) kuunnellen tyttoi mekossa laulaen Bruno marssii, kattellen kun kasa pikkulapsia hyppii hameissa lavalla hymyillen ja antaen lentosuukkoi, kuunnella kun pikkupojat veti MJiita( taa oli oikeesti ihan sydantalammittava kun ne veteli kunnon moonwalkkii hatut syvalle paahan vedettyna) ja mita kaikkee muuta!
Ja joskus ne lapset saatto alottaa ja sit keskeyttaa sanoen " ahora no se sale, puedo empezar otra vez? " eli kutakuinkin etta taa ei nyt toimi, voinko alottaa uudestaan" ( ja voin sanoo etta ma tossa iassa oisin varmaan vaan juossut itkien lavalta kauas pois.) Mutta taa juontaja handlas homman aina tosi hyvin ja heitti jotain lappaa valiin. Ainiin yhessa vaiheessa sellai pikkulapsi tulee itkien lavalle ja sanoo mikkiin kyynelten seasta etta ma en loyda mun aitii. Voih mun teki mieli vaan juosta sinne ja nappaa se lapsi ja lahtee ettii sen mamaa. Mutta juontaja vaan rauhotteli tata tyttoo ja sano ettei mitaan hataa ja pian se aiti loytykin. oho kerronpa taas tarkasti. hupsis. No kuitenkin sun piti ostaa koko Kermesseen paasylippu, jonka alalaidassa oli numerosarjoi ja joka esityksen valissa taa juontaja yhdessa avustajan kanssa arpo kaikenlaisia, lomamatkoi, kylpylareissui, hotellioita ja vaikka mita. Voin sanoo etta Kermesse- paivan jalkeen mulla ei oo mitaan ongelmaa numeroiden kanssa( mun paassa vaan soi (zerozerozerocincoseiszeronueve) ja sitten yleison seasta( niin istuttiin siis sellasissa poytaryhmissa) juoksi aina joku onnekas hakemaan palkintonsa.
Mutta meitakin onnisti ja Paivi voitti itelleen sellasen jonku hp uusimman tabletin!
Ainiin taa hauska juttu, tyttojen koulussa opiskelee presidentin lapset. Ja taa lasten aiti oli tietysti kattomassa niiden esitysta. Koko koulu oli ymparoity vartioilla ja autoilla ja sitten tan aidin mukana kulki aina kaks naispuolista henkivartijaa. Kuulemma vartijat aina saattaa lapset kouluun ja takas. No Paivi sai hauskan idean etta meen ottaa sen kanssa yhteiskuvan ja sitten sopivasti se tuli ostaa samaan aikaan kanaa ja menin sen luo etta:" Buenos dias, soy de Finlandia.. Puedo sacar una foto conti?"
Sitten se vaan etta tottakaitottakai ja nyt mulla on kuva musta ja perulaisesta presidentin vaimosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti