Loytoja

Oon loytanyt taalla ollessa paljon asioita, kaduilta, rakennuksista, tavoista ja itsestani.


Kaduilta oon loytanyt kauppoja, jotka vetaa mua puoleensa ja kauppoja jotka huutaa, juokse! Taalla on tosi paljon kenkakauppoja ja mua vaan kiinnostaa menna kattoo niita, aikomukseni oli ostaa tai ei. Oikeesti voi Peru ja korkokengat. Varsinkin taa Huaraz on taynna korkokenkia! Kaikissa vareissa ja kaikissa materiaaleissa ja kaikkien asujen kanssa. Yks paiva nain naisen jolla oli juoksuhousut ja korkokengat! En ymmarra. Yritin pinnistella ja ymmartaa, mutta ehei, en ymmarra. Ja pakettiin kuuluu, etta niiden poikaystavat( jos sellainen siis loytyy) kantaa niiden laukkuja.


Mutta noi toiset kaupat. Esimerkiksi koukuissa roikkuvat kananraapaleet, sellaset keltaset, hrrr tulee nytkin kylmia vareita. Ja muut kioskikaupat joista leijuu sellai haju, etta en kykenis kavelee sisaan oksentamatta. Kysyin etta ostaako oikeesti paikalliset tuolta ruokaa, etta onks niiden vatsa tehty teraksesta? Kuulemma on.


Kerran nain ihanan puukasityokaupan, sellasen wanhan kunnon puupajan ja siella oli aiti ja lapsi ja ne molemmat maalaili yhdessa sudeilla sellasia puuleluja. Oih voiko olla sulosempaa.


Kaduilta taas oon loytanyt kungfumestarin, veitsimestarin( joka taiteili porkkanasta ruusun), miehen Raamatun ja megafoonin kanssa, taiteilijan graffitteineen, kerjaajan joka tarttu ohikulkijaa jalasta, no niita koiria, lapsen istumassa ananaskarryssa, koiran hihnassa! ja sitten marsuja pussissa. Siis se oli jotenki sairasta. Tiedostin sen etta joudun syomaa mun exlemmikkia mutta en tajunnut etta ne myydaan elavina! Se oli raakaa.


Oon loytanyt pikaruokalaravintolan( entinen hesetytto kirjoittaa). Oikeestaan kirjotin Suomessa sellasen listan suositelluista ruokapaikoista ja nahtavyyksista ja sovittiin sinkkujen kanssa etta aletaan kaymaa sita lapi. Nyt oon vetanyt yli jo TAYDELLISEN italiaisen pizzerian, ihanan tunnelmallisen wifikahvilan, Monterreyn maisemaravintolan, ne kuumat lahteet, kivan ravintolan jossa hinta lasketaan paaruoan mukaan ja alkupalat ja jalkkarit ja juomat on ilmasia ja sitten listan ulkopuolelta jaatelopaikan (jonka nimi on Samuel,s…toistanko itteeni?) Ja tanaan olin turistien suosimassa boheemikahvilassa.


Taalla on tosi yleista etta lapset auttaa vanhempiaan toissa, esim tarjoilijat ravintoloissa on usein lapsia. Ja yhdessa pinkissatyttokaupassa myyja oli lapsi. Kuulostaa ehka hassulta, mutta taalla tyo on lapsien leikki.


Mutta tarkein, mita oon loytanyt itestani.


Oon loytanyt rohkeutta ihan uskomattomalla maaralla. Uskallan kulkee taxeilla taalla( mullon mielikuva etta taxit on tehty kidnappaukseen) ja uskallan jutella kuskeille ja sanoo missa jaan. Uskallan kulkee taalla pimeella( vahan pakko kun toiden jalkeen on aina pimeeta). Uskallan kulkee koirien seassa ja kavella autoteiden yli. Ihan tosi taalla on liikennevalvojia pillin kanssa. Uskallan ostaa hedelmia kaduilta ja jopa syoda niita! Uskallan avata suuni vieraalla kielella ja tutustua puistoissa ihmisiin ja smalltalkkaa. Uskallan kavella ympariinsa Huarazia ja ettia mielenkiintosia paikkoja ja astua ovista sisaan.

Oon loytanyt itestani kokin. Suomessa olin viela sita mielta, etten osaa keittaa perunoita ja nuudelitki epaonnistuu. Mutta taalla mun on pakko tehda ruokaa, ellen halua naantya. Ja paatin yks paiva etta miksen sitten tekis sita kunnolla! Eli oon laittanu taalla pekonipastaa roseviinilla, zapallokeittoo, ranskiksii ja nakkeja( tosin Perun nakit on kanaa), kasvissosekeittoo, foliobanaanii, pancakei ja vaikka mita. Nyt kaikki kokit hiljaa, silla en oo viela gourmet, taa on alkua. Ja lisaks kun kaikki pitaa tehda vaikeemman kaavan kautta. Kaasuhellalla ja ei mitaan vedenkeitinta ja popcornitki vanhanaikasesti kattilassa. Maitoo ei voi heittaa mikroon ja laittaa lusikallista oboeta, vaan pitaa keittaa vesi, laittaa maitojauhetta ja sitten heittaa kaikki kattilaan. Ja oon oppinut olee luova. Mulle tuli liian paksua sosetta ja sitten ajattelin laimentaa vedella, mutta ei ollut aikaa keittaa uutta satsia, joten laitoin omppumehua. Ennen kaikkea oon oppinut olee pelkaamatta virheita! Ei elama oo niin vakavaa. miks ruoanlaitto sitten ois?


Oon oppinut olee vahva. Oon oppinut ettei mun paalta kavella. Suomessa olin kameleontti, mutta taalla oon tajunnut vaalia omaa, olee luja. Oon oppinut etta mun pitaa olla auktoriteetti. Mun pitaa olla vahva omissa mielipiteissa ja siina mika on oikein. Lastenkodin lapset on opettanu mua tassa. Ekat kerrat ne kaveli taysin mun yli, mutta nykyaan osaan jo ojentaa niita ja kylvettaa kolme lasta samaan aikaan. Pitaa yhdella suihkuu, toiselle ettii saippuaa ja kolmannelle pitaa joota ettei oo sun vuoro. Oon oppinut selvii paremmin pettymyksista ja nousee nopeemmin jaloille ja vaan selvii. Oon oppinut ymmartaa etta ei elama etene jos pysyy vaan helpossa ja samassa, etta taa on hullua ja rankkaa, mutta tulee palkitsee!


Oon tajunnut miten nauttia yksin olemisesta. Oikeesti joidenki paivien jalkeen odotan vaan etta paasen tekeen ruokaa ja kirjottaa paivakirjaa ja olee puhumatta ja kuunnella ylistysmusiikkia. Taa on iso juttu mulle! Oon oppinut olee tukeutumatta muihin. En odota etta joku tulee kotiin ja tiskaa ja pesee mun pyykit ja laittaa mulle ruokaa, teen kaiken yksin.

Suomen aikaeron takia mun pitaa viihdyttaa itteeni kun te nukutte. Ja oon siina jo aika hyva! Ja tuun paiva paivalta paremmaks.

Oon huomannut etta mulle on tarkeeta ihmisten auttaminen, haluun parantaa henkisesti ihmisia. Haluun olla vieressa ja sanoo etta sa pystyt, haluun vahentaa epaoikeudenmukaisuutta. Haluan olla rakastava sisko, tytar, (tytto)ystava ja myohemmin aiti. Haluan oppia pyyteetonta rakkautta.


Oon opetellut loytaa mun paikkaa Jumalan silmissa. Kuka oon, mika on Jumalan suunnitelma mulle. Oon tajunnut etta haluan olla perilla asioista ja haluan opetella argumentoimaan. Suomessa aijon lukee teologiaa, jotta osaisin vastata muiden ja omiin kysymyksiin.


Oon oppinut nakee maailman ihan eritavalla, pysahdyn hetkiin ja pidan silmat auki. Yks paiva kattelin ihan lumoutuneena valkosta kangasta pyykkikoneessa, se oli niin kaunis, niinku lumme. Laly on opettanut mulle miten sietaa sadetta. Nyt tiedan mita lapsen hymy on. Mita on onnellisuus. Miten tarkeaa on tuntea itsensa!


Oon oppinut vahvistaa mun itseluottamusta.

Oon oppinut karsivallisyytta. Mun sietokyky on noussut uskomattomalla maaralla. Nykyaan teen asioita joita en todellakaan Suomessa ois vapaaehtosesti tehnyt. Leikkaan hapsuja mittanauhalla samanpitusiks, selvitan lankakerasotkuu tunnin, vaihdan kakkavaippoi, ompelen kasin, teen kaikenlaisia listoja, ripustelen sukkia kuivumaan, kerailen lattialta lasten roskia yha uudestaan ja uudestaan, teen ruokaa, kayn kylmassa suihkussa( ma rakastan kuumuutta, niin etta ikkunat on huurussa!!)


Oon oppinut, mita on kaipuu. Kaipuu joka motivoi jaksamaan. Tieto siita etta sua odotetaan ja sua rakastetaan. Susta valitetaan.


Oon tajunnut, ettei muiden mielipiteilla oo valia ja kukaan muu ei ela mun elamaa, kun ma.


Oon tajunnut etta maailma on avoinna ja mun taytyy tavoitella ja olla rohkee.


Oon oppinut sanoo hyvastit peloille! Ja luottaa Jumalaan. Ja itteeni.