Quinceañera

is the celebration of a girl's fifteenth birthday in parts of Latin America and elsewhere in communities of people from Latin America. This birthday is celebrated differently from any other as it marks the transition from childhood to young womanhood.

-tee wikipedia


Jatkan siis lauantaista.


Kermessen jalkeen Paivi oli kutsuttu yhden tyton Quinceañeraan Profamiin. Ja Paivi pyys mua mukaan, koska taa juhla on tyttojen isoin juhla niiden elamassa. (Tietysti haat mutta siina onkin jo kaksi osapuolta.) Lahdettiin kasin aikaan ajelemaan kohti Profamia ja matkan varrella mentiin viela ostaa kaupasta lahja.


Saavuttiin Profamiin joku tunti myohassa, mutta oishan se pitanyt arvata etta oltiin ekoja.

Ystavat ja sukulaiset laitteli koristeita pitkin taloa, ilmapalloi ja kaikenlaisia nauhahakkyroita ja kukkia, ja mika parasta ne oli violettei!( mun lempivari ja huoneen vari kotiSuomessa)


Tyton aiti hengas verkkarit jalassa ja hiukset markana ja katottiin Paivin kanssa toisiamme ilmeella: onneks ei tultu ajoissa. Huomasin joskus ehka tunnin paasta etta taalla Perussa ei ole ollenkaan noloa odotuttaa vieraita.( Koska suomalaisen aidin painajainenhan on se etta vieraat tulee ennenku oot kattanu poydan). Meijat laitettiin istumaan olkkariin jossa odotteli iso poyta vieraita ja televisio joka laitettiin meita varten paalle ja sanotaanko nain etta seuraavat kaksi tuntia me kuunneltiin perulaista musiikkia ja katottiin hienoja tanssiliikkeita. Sukulaiset kulki ohi, saatto vaihtaa pari sanaa, mutta ei mitaan pahoittelupyynnon tapaistakaan. Tai ajattelin etta ne vois edes sanoo kauan menee etta juhlat alkaa. Mutta ei mitaan. nada.


Kerroinki taalla siita Angelin perheen talosta, mutta taa talo oli vahan erilaisempi, isompi ja just esimerkiksi loyty televisio. Mutta ei kuitenkaan mikaan, mihin oisin tottunu, siella oli tosi kylma kun aurinko oli aikoja sitten laskenut ja pikkuhiljaa mua alkaa paleltaa ja kylmyys painu luihin ja ytimiin. Lopulta silmat alko painaa ihan sikana ja aloin pilkkii nukkuen minuutin patkia. Meita alko Paivin kanssa harmittaa etta oltiin tultu kuitenkin aika pitka matka ja taalla vaan istutaan ja ties koska juhlat alkaa. Yli kahden ja puolentunnin paasta Paivi sano etta nyt mennaan sanoo etta me lahdetaan ja etta voisko ne antaa meidan puolesta tan lahjan talle tytolle.


Mentiin keittioon sanoo perheen aidille, joka oli kutsunut Paivin, etta Melissa on tosi vasynyt, kun se tuli eilen Suomesta Peruun ja Suomessa on nyt aamu.(pieni valkoinen valhe ettei vahingossa loukkaa) Ihan tosi taalla ei tunneta kasitetta Jetlag tai ei tajuta etta on olemassa asia kun aikaero ja asiat pitaa selittaa tosi yksinkertasesti.


Kello oli tassa vaiheessa siis kymmenen paikallista aikaa ja sitten mun eteen tuotiinkin taysi lautasellinen ruokaa. Voivoi, ajattelin. Vaikka oon Perun ajassa, niin mun maha ei. Ei mun tehnyt mieli syoda mitaan niin suureellista annosta siihen aikaan. No taalla se on tosi iso loukkaus jos et tarjoudu syomaan ruokaa jota sulle annetaan. Hymyilin natisti ja aloin haarukoimaan mahaani riisia,perunaa ja jotain lihaa ( oon oppinut taalla uuden tavan, nielen ruoan juoman kanssa alas). Soin ja nielin ruokaa, kunnes mulle tuli ehdoton stoppi, katsoin pienilla avuttomilla silmilla Paivia ja loppujenlopuksi sain mun annoksen take-awayna.

Lukijoille tiedoksi, Perussa valtyt loukkaamasta emantaa pyytamalla pussia, sanomalla etta olipa hyvaa, mutta voisinko vieda loput kotiini?


Poydan aaressa oli jotain pikkulapsia syomassa ja mulla oli hyvat keskustelut Suomesta yhden 6vee pojan kanssa. " Ai siella on totaa samaa lunta kun meilla tuolla korkeella vuorilla, sun maassa on varmasti myos jaakarhuja ja pingviinei!" Oon muiden suomalaisten kirjoituksista lukenu tata samaa. Oli sitten lapsi tai aikuinen niin niilla on ties mita luuloi Suomesta. Esim multa kysyttiin onks Suomessa infrastruktuurii!


Lopulta sitten lahdettiinki ajaa poispain Profamista takas kotiin, nakematta juhlasankaria ollenkaan. Taa on niita paivia kun kaikki ei mee kun ajattelee. Oisin niin halunnut kokee Profamin Quinceañeran! Tytoilla on kuulemma yhta hienoi mekkoi kun haapuvut ja ne on laitettu tosi natiks. No matkalla nukahdin autoon ja menin suoraan sankyyn.

Mutta Ryttylassa just valmistauduttiin naita tilanteita varten, kun pettyy ja asiat ei mee kun halusi Ja alan olee aika hyva jo! Etta osaa olla kasvattava kokemus!



ps. vaihdoin blogin ulkoasua, jotta se ois selkeempi ja kuvastais enemman Perua. Kirjotan kuitenkin pitkasti niin ehka selkee ja suurempi fontti on parempi, mita mielta olette?