Oltursa

Nyt vauhdilla eteenpain!


Sunnuntai.


Lauantai-aamulla oltiin menty ostaa mulle bussilippu Huaraziin.

Sunnuntai- aamun pelasin tyttojen kanssa korttia ja aamupaivalla lahdettiin Liman keskustaan ettimaan mekkoa. No niinhan siina kavi, etta makin loysin mekon. Voin vaan sanoo, etta oli ihan huikee vaatekauppa. Melkein kuin Stockmann mutta vaatteet oli varustettu paljon edullisimmalla hintalapuilla.


Aluks mulle tuli vahan tyhma olo, etta olin eilen nahnyt sita, kun ihmisilla ei ole paljoa mitaan ja taalla kaikki tuhlailee senkin edesta. Taa sai mut ostamaan paljon vahemman, mita mun ois tehnyt mieli (yhden mekon). Loysin meinaan mun unelmavaatemerkin! Ja ehka viela palaan sinne ostamaan jarjella jonkun yhden kivan jutun. Kuitenkin, kun oon tullut tanne auttaa, niin tollanen shoppailu ei vaan sovi mun mielenmaailmaan vaikka kuinka halpaa oiskin. Ja oon siita tosi onnellinen. Muutenkin Suomessa ostan tosi paljon aleista ja kirppiksilta, se on musta vaan paljon jarkevampaa.


No ilta oli taas muuttunut yoksi pimeyden puolesta ja nalka alkoi yllattaa. Paivi paatti, etta mennaan taxilla kotiin. Taxeista sen verran, etta ennenkun nouset kyytiin, niin sovit taxikuskin kanssa ensin hinnan jolla se vie sut. Jos hinta ei miellyta, niin tingit, jos se ei miellyta kuskia, niin etit uuden. Ja kun nouset taxiin, niin muista aina, varsinkin Limassa, laittaa tavarat sun jalkojen alle. Koska liikennevaloissa jos sulla on jotain arvokasta, niin ikkuna saatetaan rikkoo ja sitten sulta ryostetaan se, mika on siina kaden ulottuvilla.


Saavuttiin kotiin, pakkasin, syotiin illallinen ja sitten mulle alettiinki antaa vinkkeja kahdelle kuukaudelle. Pankit, prepaidit, kaupat, missa maksat kortilla, miten just toi taxihomma, ruoanlaitto, kulkeminen iltasin jne. Sain myos sellaisen Latin linkin( jarjesto jonka kautta tulin) ohjekirjasen yleisista saannoista ja vinkeista. Eiks se mee aina niin etta kunnes sulle ei kerrota mahdollisia riskeja, niin et osaa edes pelata niita, ja sittenkun kerrotaan, niin tekisi mieli jaada tuttuun ja turvalliseen. Mulle kavi nain ja rukoilin siina sohvalla vaan semipaniikissa. Tasta eteenpain ma oisin yksin! Ei ketaan suomalaista tukena ja turvana.


Oltursa

Lahdin yobussilla( jotta mun elimisto tottuis korkeuteen samalla kun nukun). Lahto oli 22.15 ja saapuminen kuudelta aamulla. Oli kylla mielenkiintoinen kokemus! Ostit itelle paikan, hinnan mukaan ,riippuen kuinka pitkalle tuolin selkanoja kaantyy. Asemalla annoit sun ison laukun punnittavaks ja se vietiin "ruumaan" ja ite menit sun laukun kanssa passintarkastuksen ja turvatarkastuksen kautta omalle paikalle, jarjestelit "kasimatkatavarasi" mahdollissimman hyvin, ettei aamulla tulisi mitaan ikavia yllatyksia.

Tuoli oli uskomattoman pehmee ja jaloille sai kaannettya eraanlaisen rahin ja lisaksi sait viltin ja tyynyn. Bussi oli kaksikerroksinen ja taynna matkustajia. Nukahdin hyvinkin pian, silla A) mua vasytti B) bussi poukkolehti miten sattu plus hidasteet ja mulla tuli matkapahoinvointii.

Yolla herasin jaatavaan tarpeeseen menna vessaan. No mina reippaana tyttona lahden ettii vessaa huolimatta etta bussi kierteli vuoristoteita ja oli pimeeta. Loysin sen, mutta se oli varattu, istuuduin portaille odottamaan. Ei aikaakaan kun tuli ilmeisesti mutka ja ovi, josta olin tullut, laimahti taysia auki. Seuraavassa mutkassa se laimahti toiseen suuntaan ja huomasin etta jotkut matkustajat alkoivat herailla. Yritin nopeasti lahestya ovea jotta saisin sen lukkoon, mutta se oli yllattavan vaikeeta ja tunsin itteni avuttomaks kun mutkien mukana lentelin pitkin seinia. Lopulta paasin ovelle ja epaonnekseni huomasin etten osaa laittaa sita lukkoon ja mita teen jos se menee lukkoon ja jaan vaaralle puolelle. Niimpa jain siihen ovensuulle pitelemaan kaikilla voimillani tata ovea kiinni. Mahtoi varmasti olla mukava naky. Lopulta eras mies heraa ja ihmettele, mita saadan. Sanon avuttomasti: "No se como cerrarlo, lo siento." Mies auttaa minua, kiitan, lopulta paasen vessaan ja oon onnellinen etta voin natisti jatkaa unia hairitsematta ketaan. Lahestyn ovea, kunnes tulee mutka ja lennan suoraa paata taman miehen syliin! Taas siina pyyntelin anteeksi ja teki mieli sanoa etta oon Suomesta ja en osaa kayttaytya vuoristoteilla.


Lopulta sain kaaraistya itseni viltin sisaan ja seuraavaksi heraan kun bussiin laitetaan valot paalle ja ylipirtea naisen aani sanoo, etta nyt ollaan perilla Huarazissa.


Ja ajattelin, etta tasta se alkaa.