Kohtaamisia

Oon nyt taalla Perussa paassyt tapaamaan monenmoisia ihmisia. Ja se on avartanut mun silmia. Tassa muutamia esimerkkeja:


Muuten ennenkun alotan, niin voin vaan sanoo etta puistot on niiin hyvia kohtaamispaikkoja. Odotan jo innolla etta oon aiti ja mullon omia lapsia ja paasen puistoo jutskaa! Vahanku kaikki koiranomistajat tietaa etta lenkilla ainakin yhden kanssa vaihdat muutaman sanasen.


Yks Quechua-nainen istuskeli tuolissa talon etupihalla. Olin menossa puistoon 1vuotiaan tyton kanssa ja sitten se alko huutelee sen tyton nimee. Ajattelin, etten haluu olla tylsa gringa, ja meninkin sitten sen naisen tai oikeestaan vanhuksen luo. Esittaydyin ja alettiin juttelee kaikenlaista. Kerroin etta oon de Finlandia ja taa vanhus iloisesti jatko kyselya etta millaista siella Olandiassa on. Mua ollaan "varoitettu" etta taalla sivistystaso on alhaisempi ja niinhan se tuli ilmi sittenkun aloin kertoilee asioista.

Se kyseli miten tulin tanne. Vastasin etta lentokoneella. Sitten sen silmat kirkastu ja se kysy etta minkalaista on lentaa? Onko se vahankun ois auton kyydissa? Sitten se kysy viela etta kuinka monta ihmista lentokoneen sisalla on. Selitin etta se vahan riippuu, mutta jotain 100. Sitten se katto mua silmat pyoreina ja oli ihan etta niinko paljon ja silti se lentokone pysyy ilmassa??!

Tuli samanlainen fiilis kun aikoinaan ihmisille naytettiin ekan kerran elokuva junasta ja ne luuli etta se juna ajaa niiden paalle, kun ne ei ymmartanyt mika on elokuva. Ja junaaki sanottiin rautahevokseks. Ihmeellista etta tassa samassa maailmassa, jossa me kaikki eletaan, on niin suuri informaatio- ja kokemuskatkos ihmisten valilla. Etta oikeesti maailmasta loytyy yks vanhus(varmaan enemmankin) joka ei tia minkalainen on lentokone. Mutta oli kylla ihana kohtaaminen ton sydamellisen vanhuksen kanssa.


Kerran yks pikkupoika istuskeli aitinsa ja pikkusiskonsa kanssa rotvallin reunalla. Juteltiin kaikkee, taa aiti siina imetti lastaan ja pikkupoika esitti mulle tanssishown( kuulemma han kay ihan tanssitunneilla). Anto mulle sellasen barbinuken ja amparin ja sano etta soita mulle rytmii. Sitten se selitteli mulle omaa elamankatsomustaan ja kuuntelin vaan onnellisena ja soittelin amparia.


Sitten eraan miehen avulla oon paassyt niin paljon paremmin sisaan perulaisuuteen. Se asuu ihan mun tyopaikan nurkilla ja on sen 5vuotiaan pojan kanssa useesti leikkimassa puistossa. Yks paiva kysyin silta mita mielta se on amerikkalaisista. Ja sen sanainen arkku aukes. Tykkaan niin paljon jutella sille kun ymmarran paljon paremmin kaikkea. Koska Peru ja sen historia ja kulttuuri ei todellakaan oo samanlainen kun Suomen plus eihan Suomessa kouluissa opeteta Perun historiaa. Taa mies oli poikkeus, silla sen sivistystaso on tosi huikee.

Se sano mulle etta (pahkinankuoressa) amerikkalaisilla on kallis elamantyyli Etela- Amerikan kustannuksella. Perusta yms hankitaan rikkaudet ja rikastutaan Amerikassa. Etta Peru onkun niiden siirtomaa, jota ne kohtelee miten sattuu, eika valita niiden asukkaista. Ja etta maailma on epareilu ja aina loytyy se johtava maa. Ja Amerikka valtaa lattarit ja vie Perun kulttuurin mennessaan.

Tata kaikkea kuunnellessa aloin miettii Pocahontasia ja Tarzania. Mulle ne on ollut vaan elokuvia, joissa kaunis neitokainen saa uljaan miehen ja vahan eripuraa ja ihania biiseja. Mutta oikeesti sellasta se elama on taalla ton miehen mukaan. Ja niinhan se on ollutkin, ero perulaisten ja gringojen valilla on suuri. Tota kautta ymmarsin, miks jotkut perulaiset kattoo mua ihan sillee haivy kameroinesi muualle. Ei meilla Suomessa oo tollasta yhteenottoo ollut ja siks vaikee ymmartaa sita eroo.


Lisaks puhuttiin siita kuinka lasten elama ja kasvatus on taalla niin erilaista. Ja lasten leikitkin on niin rajuja( vein tytot taas uimaan ja tytot purnas multa etta mennaan ostaa tikkarit kun kayttaydyttiin niin natisti, sitten sanoin etta oo justhan sa tonasit tota toista ja potkit selkaan, niin mulle sanottiin etta no sehan oli vaan leikkia) ja vakivalta kuuluu osaks sita. Niinkuin kerroin etta lapsia kuritetaan oikein kunnolla ja joskus jopa puukauhan kanssa. Mutta vastapainoks rakastetaan. Mutta lastenleikki on haukkumista hulluks, laskiks ja lapsimista. Sanoin etta musta se on aivan kamalaa. Mutta taa perulainen isa muistutti etta niinhan se on. Mutta sun on opetettava sun lapsi samaan ettei se jaa jalkojen alle. Etta lapsi on kasvatettava siihen maahan jossa se elaa ja vaikuttaa. Esim perulainen lapsi Suomessa luokiteltais luokan vaikeimmin kayttaytyvaks, mutta taalla se on normaalia. Toki siis leikkiin kuuluu myos kaunista kaytosta. Enka haluu antaa vaaraa kuvaa, mutta ehka saatte mun pointista kii.


Taalla on niin selkee ero myos eri tyovaenluokkien kanssa. Ja tosi selkee hierarkia. Epaoikeudenmukaisuutta. Esim normaalien omakotitalojen valeissa on koyhien kyhaelmia joissa ne pesee kasin vaatteet samalla kun naapurissaa hyrraa pesukone. Ja sitten rikkautta katotaan vinoon ja rikkaita ihmisia pidetaan suoraansanottuna kusipaina. Tallasen kasityksen sain. Lisaks on jaatava maara korruptioo ja huijausta. Yks vaaliehdokaski on vahan hamarilla vesilla. Eli taalla on paljon eripuraa ja mellakoita(varsinkin vaalien aikaan) ja yhdessa vaiheessa kuulemma kaupungilla ei ollut varaa maksaa pormestarin virkaa ja se oli vapaaehtoistyota ilman palkkaa. Eika kukaan halunnut tehda sita. Ja miten tollanen asia vois kehittaa tata kaupunkia parempaan pain, kun ei oo paattajaa.


Lopulta tan isan lapsi halus menna kotiin ja huomattiin etta oltiin juteltu varmaan tunnin. Tykkasin sikana kun se haasto mua espanjassa. Piti pysyy karryilla ja selvitella matkan varrella etta mitahan mikakin sana mahto tarkottaa. Heitettiin heipat ja sanottiin etta jatketaan toiste.


Entia kuinka hyvin sain nyt avattua kaikkea Huarazin ja ihmisten sisalla tapahtuvaa mutta tassa nyt oli muutamia esimerkkei.




Ainiin yks paiva kysyin lupaa ottaa kuvan yhdesta Quechuasta ja kysyin:" Hairitseeko sua jos otan teista kuvan?" Ja se sano mulle etta no. Sitten aloin kaivaa kameraa ja se alko huutaa nooo ja kaveli kauemmas. Samassa aloin miettii etta ehka se ei oikeesti osannut espanjaa ja ei tajunnut etta mun kysymykseen ois pitanyt vastaa, sí. Ja sitten myohemmin viela mietin etta oliko se niin etta joskus ajateltiin etta kamera vangitsee sun sielun ja taa nainen ei halunnut sita itelleen.


Seuraavana paivana kysyin toisilta Quechuoilta ja ne ihan ilosesti oli etta tottakai ja oikeen hymyili kameralle.


Juttelin tasta yks paiva ja Paivi sano etta jotkut Quechuat ei oikeesti osaa espanjaa tai ne puhuu huonooespanjaa niinku samanlailla kun jotkut suomalaiset ruotsii. Sillee mycket bra.


Taa kaupunki on elamyksia taynna kylla. Ei voi muuta sanoo.