Ma jotenkin paadyin staffitiimiin ja vaikka meidan majapaikka olikin hotelli, niin meidan piti ottaa kaikki mukaan. Ruoista siivousvalineisiin. Siina alotettiin sitten perjantai aamu pakkailemalla autoo. Noustiin vuoroteltiin viidenteen kerrokseen aina hakemaan jotain ja siina ihan meinasin pyortya. Kuten oon kertonut niin taalla ilma on ohuempaa ja tollanen nousu ei tehnyt mulle hyvaa. Eika sita seuraava 20kilon riisisakin nostaminen yrittaminen nostaa. Katoin sita maaraa ja olin ihan varma etta joudutaan tekee ainakin kaks kiekkaa. Mutta kaikki saatiinki mahdutettuu autoon ja mun oli pakko ottaa lopputuloksesta kuva. ps. tassa ei nay takapenkkia…pps. Suomessa ennenku lahdin niin olin autokoulun kakkosvaiheessa ja meille naytettiin se kuinka paljon painavammaks kaikki tavarat tulee auton tormatessa. Ja mietin tota ja katoin tota takakonttii ja olin vaan etta hrrrr.
Olin siis aika ilonen, kun mulle sanottiin etta sun pitaa Sarahin kanssa ottaa bussi.
Mun tehtava oli olla ns tervetulotiimissa. Laittaa paikat kuntoon ja natisti ja toivottaa ihmiset tervetulleiks suklaan kera. Ja paivaa ennen olin vakerrellyt tallaset nimikyltit oviin.
Tykkaan kylla niin paljon askarrella tollasia juttui. Ja nautin siita kun saan erivarisia kartonkei ja nauhoi ja kaikkee mun eteen. Ja kuuntelinki vaan Disney albumia ja leikkelin hymy huulilla.
Takas retiroon. Meilla oli siis tiedossa, rukoilua, ylistysta, Raamatunlukua ja opiskelua ja yhdessaoloo, ruokaa, hengailua, tutustumista paremmin. Oikeestaan aikalailla samanlailla kun nuortenleirit Suomessa. Otin kuvan ohjelmasta. Ehka ymmarratte jotain, haha
Meidan majapaikka oli oikein kaunis ja kivannakonen
ja nukuttiin just vahanku kamppiksen kanssa ja ma sain meidan ihanan muotitietosen mamman. Ja meilla oli mukavia keskustelui illalla huoneessa. Ja Gladis sai mut ymmartaa mita kaikkee mullon, miten upee perhe mullon, miten mahtava parisuhde ja kuinka fiksu ja kypsa oon kasittelee asioita. Joskus on hyva puhuu sellasten yli50v kanssa ja yllattyy kuinka paljon niilla on sulle annettavaa ja opetettavaa.
Ton viikonlopun aikana meille tuli sellai mies opettaa induktiivista Raamatunlukuu. Oikeen perehtyen ja heittaen kysymyksia ja se oli oikeesti mielenkiintosta. Sen metodin pointti oli etta loyda itse. Ja sita kautta paasee oikeesti kiinni siihen pointtiin. Eika vaan lue sillee plaaplaaplaa. Mulle se oli vahan vaikeeta kun piti pysyy mukana espanjaksi. Meidan piti siis esim loytaa se protagonisti ja sitten ympyroida ja sitten alleviivaa kaikki mita se paahenkilo teki ja sitten laittaa nelio keille se sano ja mitka sanat mainitaan usein ja laittaa tahti ja sita kautta miettii se koko punanen lanka. Mutta aika kiitettavasti parjasin. Muuten en muista oonko kertonut jo vai en, mutta huomasin aika vahvasti kuinka eri kaannokset on niin erilaisia, mun suomenkielen versiossa kaytettiin jopa eri pronominei kun vastaavassa espanjaks. Ja tajusin kuinka haastavaa kaannostyo on ja mitka rispektit annan kaantajille! Ja samalla tuli sellai uus tarve tai mielenkiintoo tutkii tekstei alkuperaskielella ja kattoo miten matkalla on kadonnut nyanssei ja mita me ¨missataan¨.
Retiroon tuli Paivi Limasta ja oli jotenkin aika rentoo paasta pitkasta aikaa puhumaan omaa aidinkielta ja olla varma etta talla kertaa sua ei ymmarreta vaarin.
Lisaks yhdessa vaiheessa piti miettii joku henkilo jonka kanssa et oo oikein ollu ja sitten rukoiltiin yhdessa sen kanssa. Ja se lahensi kivasti.
Yks ilta meilla oli sellasia yhteisia leikkei. Ja paastiin nayttelee ja paasin loistaa! Ma niin tykkaan heittaytya tollasiin juttuihin ja vetaa ihan taysilla. Ja mua kehuttiinki etta olin mahtava apina…
Sitten yhdessa vaiheessa suunnattiin kaikki Carhuazin plazalle, koska sielta saa kuulemma Perun parasta jaateloo ja olihan se pakko kokee. Ja se plazakin oli hirmu kaunis!
Taas vaihteeks kaikki tuli kaupittelee ja kerjaa multa kaikkee. Siina tulee niin huono omatunto, mutten voi aina antaa ja on vaikee sanoo ei jollekin, joka oikeen koputtaa sua selasta ja kattoo syvin silmin ja toistelee etta mamita por favor. Tasta en tykkaa Perusta. Ollaan niin royhkeesti kerjaamassa.
Muuten noi lastenkodin lapsetki on oppinut tan tyylin, ne oikee maanittelee sillee melissa pliiis, voitko ostaa tikkarin, melissa pliis, ollaan oltu natisti, melissa joohan, kilttikiltti, voitko? melissa se on vaan 50senttii, melissa por favor. Vaikka aluks voisinki ostaa niin en meinaa haluu ostaa ihan vaan ton kerjaamisen ja vinkumisen takia.
No mentiin siis ostaa jatskii ja voi kreisi kun se oli hyvaa! ja halpaa. Kaks palloo oli 1.50solee ja siis yks euro on jotain 3,5 solee. Joten Suomi enskesaks kiitos alentakaa teidan jaatelon hintaa ja tehkaa siita parempaa! Ah ne maut oli niin hyvii ja ah. Ei turhaan sanottu etta Carhuaz on tunnettu jatskistaan ja matkatoimistotki toursseilla ajattaa ton kautta etta turistit sais maistaa palan taivasta.
Ma nautin siita etta tunsin itteni enemman osaks tota porukkaa, tota tyoryhmaa. Meilla oli kaikenlaisia hienoi juttui, kuten mietittiin miten voitais parantaa kaikkia tyotapoja ja miten saadaan tasta porukasta paras irti. Yhdessa vaiheessa just kysyttiin etta miks teette tata tyota. Ja sitten sen jalkeen keskusteltiin etta miten voi saada tyon tuntumaan silta etta se on mielekasta ja heraat joka paiva uusin innokkain mielin toihin ja miten usko voi nakyy toissa ja siina mita teet.
Kirjotettiin tommoset laput jotka laitettin seinalle. Kuten oon kertonut niin taalla kaytetaan lauseita kuten jos Jumala sallii tai jos se on Jumalan suunnitelma tai minne Jumala mut johdattaakin. Ja noissakin vastauksissa varmaan joka toinen oli etta koska Jumala johdatti mut tanne.
Uskosta puheenollen huomasin tuolla etta vaikka Jumala on sama kaikilla kielilla ja kaikkialla. Niin mulle se on eri. Tai siis mun usko on pohjautuen suomenkieleen ja mulla oli rehellisesti vaikeuksia paasta mukaan espanjaks. En aina oikeen tienny mita lauloin tai mita rukoiltiin ja mita Raamatusta luettiin. Ja ajatukset lahti helpommin harhailee joka suuntaan. Olin vahan niinku levalla. Muut saatto itkee ja ma vaan olin. Puhuin tasta ja nyt ymmarran paremmin ihmisia jotka sanoo ettei ne saa mitaan yhteytta Jumalaan tai uskoon. Mua ittee enemman kosketti se kuinka tavallaan me kiedotaan meidan usko tiettyyn kulttuuriin, tiettyyn kieleen, tiettyihin biiseihin.
Mutta kaikenkaikkiaan olin niin onnellinen siita yhteisesta ajasta joka saatiin viettaa tuolla ja kun sain lahentyy ihmisia ja tuli sellai olo etta tiistaina palaan toihin ihan uudella draivilla! En ehka enaan ookkaan niinkaan suomalainen tuntematon ilmestys, vaan tyokaveri tai ystava.
lopuks ma oikeen henkisesti freesiytyneena ja maisema
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti