Mua vahan naurattaa kirjottaa tasta, kun just kirjotin ettei hamstrata maisemia. Mutta pointti olikin etta etupaassa ja ensisijasesti nautin siita etta kasvan taalla, ja naa muut on extraa.
Yks paiva lahdin Lalyn ja sen perheen kanssa paivatourssille.
Mulle on kaynyt monesti niin, etta yritan kuvitella minkalaista se olis tai minkalaista siella olis, ja oon kuvitellut ihan monkaan. Taa on kaynyt itse Perun kanssa, seka Liman, etta Huarazin ja oikeestaan kaiken. Entia mika mun mielikuvitusta vaivaa kun se ei osu ikina oikeaan.
No yritin tietysti kuvitella minkalainen ois reissu laguunalle, niinku Laly oli mulle sanonut.
Tahan valiin, oon taalla kylla niin oppinut arvostaa suomalaista(?) tasmallisyytta aikataulujen suhteen. Kysyin Lalylta etta lahdetaanko vai ei, jotta voin kysyy toista vapaaks. Laly sano etta ei tieda, ehka lahdetaan ehka ei. Seuraavana paivana sanoo etta joo lahdetaan. Sitten sanoo etta joo lahdetaan mutta ei viela tiedeta jos sen aiti haluukin vaan tutustuu Huaraziin. Sitten etta joo lahdetaan, mutta mennaanki kuumille lahteille. Sitten etta joo me mennaan huomenna, ostettiin bussiliput, oisitko sakin halunnu vai lahtee? Sitten oon vaan sillee ööö miks oisin kysellyt koko viikon jos en haluis lahtee? Ja sitten Laly ei vielkaan tajuu, ja on etta niin soitanko etta oisko sulle viela tilaa? Joo Laly soita, kiitos. Kysyn mihin aikaan lahdetaan. Ei tietoo. Laitan sulle viestii aamulla. Okei..
Meen nukkuu sillee ei mitaan tietoo, pitaako ottaa evaita, mita pakkaan ja monelta lahdetaan.
Saan aamulla kuudelta viestin, lahdetaan puol kasi.
Nousen vauhdilla ja alan heittaa reppuu lamminta vaatetta ja omenoita( ja veitsen, koska en haluu ripulia) Vedan aamupalan naamaan. (Muuten miks se sanotaan noin, kun sehan menee sun vatsaan..)
Ja otan vauhdista colen ja tavataan puistossa.
Skippaan seuraavat muutamat minuutit ja sen kun meille tyrkytettiin kaikenmaailman pillereita ja juomia ja aurinkolaseja odotellessa. Lahdettiin sitten kaks tuntii ajateltua myohemmin. Kylla kaks tuntia, oisin voinu kavella ja saastaa mun yhden solen( ja ostaa silla seitteman leipaa). Etta tallasta taalla Perussa.
No sitten itse matkaan( hahah tuli mieleen se, kun ala-asteella kirjotin moottorikelkkareissusta ja kirjotin kolme sivuu mita tapahtu ennen ja mita jalkeen, ja yhden lauseen itse reissusta. Nyt katon ettei se toistu).
Meidan matkatovereina oli Costaricalainen-poppoo. Ja meilla oli opas ja sellai n.10 paikan minibussi.
Matkalla saatiin ottaa muutamia kuvia ja ma paatin ikuistaa jotain muuta kun maisemia.
ihan vaan etta kattokaa tota puun kokoo!
Ensimmainen pysahdys Carhuaz. Olinkin jo ikavoinyt sita jatskii. Se oli niin hyvaa ja ilahduin etta heitettiin koukku sen kautta. Siina sitten ilokseni paasin ottamaan lisaa kuvia. Tassa muutamia.
Ruusuvarkaat. Noi tytot nappaili tuolta ruusui ja juoksenteli puutarhurii karkuu.
no se kuuluisa jatskimesta, Helados porvenir.
perhe nauttimassa. Ps balleriinat ja sukat
Noniiiin siita nyt sais kaikissa vareissa raitaaa. Anyone? Oon aina halunnut olla varikas seepra.
Katolinen kirkko siina koko komeudessaan. Tuntuis tosi oudolta kayda tollasessa kirkossa. Tai voiko siina kokee semmosta lampoo ja kodintuntuu vai onko se vaan sellai pyha paikka?
Seuraava pysakki olikin Yungay, Campo Santo.
Ja se oli niin kaunis. Sen kyla oli tuhoutunut maanjaristyksen alle ja nyt sinne voi menna kattoo niita raunioita. Lisaks siella oli sellai valtavan iso hautausmaa tai muistomerkki. Ja muunmuassa sellasia tauluja, joissa oli ihmisten nimia, jotka menehty. Oon ollut Israelissa ja oltiin holokausti-museossa ja mulle tuli tuolla ihan sama fiilis. Sellai ettei voi olla kun hiljaa.
Oli sunnuntai ja silloin laheiset vie haudoille kukkia ja nainkin yhden vanhuksen ja en voinut olla ajattelematta sita surua, mita sen sydamella on. Kuljeskelin vaan niita hautakivia lueskellen ja lukien kaikkia: ¨Aiti olet aina meidan sydamessa¨- muistotekstei. Ja hautausmaissa on jotain kaunista ja sellaista omalla tavalla koukuttavaa. Etta jos toi ois lahempana, niin menisin mieluusti sinne ainakin kerran viikossa vaan pysahtymaan.
Yhdessa vaiheessa opas vei meidat puun alle ja kerto meille kylan tarinan. Tai pikemminkin tragedian. Kertoili kuinka ihmiset naki kun omat perheenjasenet tippu valtaviin halkeemiin ja kuinka katot romahti paalle.
Suomesta tulleena maanjaristykset ei oo ollut mun mielessa tai en pida niita riskeina. Mutta taalla Latin Linkin saannosten mukaan jokaisella Arco Iriksen tyontekijalla tulee olla sellai hatalaukku jos sattuu tulee maanjaristys. Siella tulee olee sun selviytymispakkaus muutamalle paivalle. Hassua etta eletaan samalla maapallolla, mutta eripaikoissa tapahtuu eri luonnonkatastrofeja.
Siina jatkettiin kavelya ja mieli oli tosi tyyni ja sellai kiitollinen ja hmm sellai etta ma olen niin pieni piste tassa maailmassa. Annoin vaan tuulen tuivertaa kasvoihin ja auringon paistaa ja kattelin kauniita vuoria ja sinista taivasta. Ja nautin siita etta sain tollasen pysaytyksen.
Annan kuvien puhua puolestaan
Mita oiskaan Peru ilman laamoja? Keisari Cusco tainnut eksyy
Tassa naa nimikyltit
kukkien rakastajalle, taa oli upee naky!
taa taas oli bussi, joka oli lentanyt jaristyksen voimasta
Taa pikkutytto taas tuli kerjaamaan meilta kaikenlaista. Tuolla se asu paljain jaloin
Yks miinus, Perun jylhii maisemia varjostaa kamalat roskakasat. Yks paiva katteltiin uutisia kun jossain pain Limaa on roykkioittain roskapussei ja ravintolat ja kampaamot menettaa asiakkaitaan kun kukaan ei halua tulla asioimaan sinne hajuun. En muista oonko kertonut, mutta taallakin vaan me heitetaan roskapussit kadulle joka ilta( jotta katukoirat sais syotavaa) Anteeks musta huumori.
Ihan vaan kun tuli puheeks niin heitan tan tuikitavallisen nayn teidan silmien eteen
Ei pahemmat maisemat?
Sitten jatkettiin matkaa kohti laguunaa.
Tassa vaiheessa kaikki oli aika vasyneita kun oltiin kavelty paahtavan auringon alla ja bussissa yks toisensa peraan torkku. Lopulta aanestettiin etta lounastetaan nyt eika laguunan jalkeen. Siispa pysahdyttiin kivaan paikkaan. Mutta Lalyn mama oli tuonut mukanaan viidakosta juanesei. Ja pystytettiinkin picnic. Samalla loysin maissista tehdyn rusetin( jonka kanssa oli pakko leikkia minni hiirta)
Riisia, kanaa, oliivei ja kaaritaan tollaseen lehteen ja paistetaan. namnam
Samanlainen systeemi kun Matarassa lampaiden kanssa. Mutta kattokaa, kuinka vihreeta!
Iloinen retkeilija. Tossa vaiheessa en varmaan ollut viela joutunut kayttamaan ton paikan vessaa...
Paikallinen sopo lapsi busseineen.
Matka jatkui yha vaan korkeemmalle! Ihan meni korvat vaihteeks lukkoon.
Lopulta oltiin perilla. Ja se oli niin kaunista ja otin videookin ja paasin soutelee! Hullua ajatella etta oltiin vuoren sisalla!
Ton sisalla ajeltiin bussilla, Cordillera Blanca
Jonkun paa, mutta nyt en jaksa rajaa. Silti aivan todella kaunista, tallanen vaan avautu yhtakkia. Pilvista nakee etta ollaan hirmu korkeella.
Niin siis oltiin Huascaran luonnonpuistossa. Ja tollaseen veneeseen makin paasin, ja kokeilin soutaa, mutta airot paino varmaan sata kiloo.
Muuten mun kamera kylla havitti turkoosiuden. Ottakaa mua Suomessa hihasta kiinni, niin naytan mun puhelimelta videon, josta nakee oikeesti kuinka taivaan sinisyys heijastu upeesti ja loi vaikutelman turkoosista.
Tiiatteko muuten sen tunteen, kun teilla ei oo ketaan hyvaks todettua kuvaajaa ja sitten joudut tyytyy niihin rapsyihin, mita susta otetaan. Esim tassakin oisin mieluusti halunnut jalkaniki kuvaan. Mutta talla mennaan. Se on oikeesti aika kummallista, kun pyydat jotain ottaa kuvaa, niin harvoin ne vaivautuu tarkentaa tai panostaa siihen kuvaan. Ne vaan painaa ja ihan sama vaikka susta nakyy vaan olkapaa. Been there.
Sitten taivas muuttu harmaaks ja saatiin meidan niskaan jaatava sade ja juostiin bussiin.
Pysahdyttiin viela Carazissa ostamassa( jos siis halus) niiden makoisaa manjaria joka on vahanku marmeladi ja sita kaytetaan leivonnaisissa.
Ja sitten Taricassa,kasityokyla, jossa nahtiin kuinka savimohkaleesta tuli maljakko ja sitten sai ostella kaikenlaisia kipposia kapposia. Mutta ma vahan mietin sita kuljetuspuolta.. Ja mun matkalaukun painoo.
Lopuks olin tosi vasynyt. Mutta Huarazissa tormasin ihanaan katumyyjaan, jolta ostinki upeen kaulakorun! Se oli Sevillasta ja kiertelee ympari Etela-Amerikkaa myymassa korujaan ja se on ollut mm Nepalissa. Ja olin niin ylpee etta pystyin keskustelemaan sellasen aksentin kanssa. Siis silla oli se kuuma peruna suussa-aksentti.
Sitten kaaduinki kotona sankyyn. Ja tosiaan siis luulin etta mennaan vaan laguunalle, mutta sainkin kokee kaiken ton! Ja meidan opas oli ihan huikee, kun se kertoili kaikkia kivoja pikku faktoja. Ja sitten muutamia legendoja. Koska taallahan vallitsee sellainen taikausko ja sellai luonnon elaminen ja sellai karhuveljeni Koda- meininki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti