Kasa laiffii

Haluisin kovasti paasta ajantasalle tan blogin kanssa, joten nyt majaytan kasan asioita, mita oon tehnyt ja mita on tapahtunut.


Sauna. Oon pitanyt aina itteeni hyvin eisuomalaisena, koska en pida(mukamas) saunasta niinkuin suomalaiset. Siis tykkaan olla siella, mutta hillun aina alimmalla lauteella. Mutta taalla ollessa oon oppinut arvostaa sita ylikuumaa huonetta jossa ihmiset muuttuu ravuiksi.

Yks paiva olin uimahallissa lastenkodin lasten kanssa. Uimahalli taalla on vahanku maauimala Suomessa. Ensinnakin joo, taalla on lamminta ja paistaa aurinko, mutta kuudelta illalla onkin jo sitten pimeeta ja viileeta. Uimahalli oli sellaisen valtaisan nousun paassa( ja ma tyonsin urheesti pyoratuolia ylamakeen kun mikakin Hulk). Alueelle paastiin vaan portista sisaan ja pukukoppi on niinku seinama, ilman ovee ja kylma! Sitten uikkareissas tepastelit toiseen rakennukseen ulkokautta. Siella menit juoksit jaakylman suihkun(onneks oon melkeen jo tottunut) kautta altaaseen. Allas oli yllatysyllatys myos kylma, no viilee, PERUsallas. Siella altaassa uiskenteli kaikki, se oli jaettu osiin, mutta ei niita uimareita kiinnostanu vaikka sellai lapsukainen vahan niiden reviirilla kavikin. Lapsilla oli uimatunti ja ma silla aikaa autoin yhta lasta totuttautuu veteen, kunnon luottamusleikki. Sitten mun huulet alko sinertaa, niin olin etta okei, nyt suihkun ja saunan kautta pukkareihin. Mutta, ainiin, ei saunaa, ei lamminta suihkuu ja no, ei oikeestaan pukkariakaan. Hyvin ma silti selvisin. Kokemus maksoi yhden solen.


Synttarit. Lastenkodissa on tapana juhlia kuun lopussa aina kaikkia, joilla on siina kuussa ollu synttarit. Talla kertaa oli kolme. Paivalla tehdaan lasten lempiruokia ja syodaan isossa poydassa, sillee etta kaks poytaa laitettiin yhteen ja katettiin natisti ja kaikki soi samaan aikaan. Sitten illalla oli itse synttarit, ma menin kotiin koska yks lapsi sano etta mun pitaa vaihtaa farkut. Saavuin joskus siina viiden aikaan ja ilta alko ylistyslauluilla. Musta oli jotenkin hienoo etta usko on kokoajan mukana naiden ihmisten elamassa. Sitten oli jotain sosiaalisia leikkei mm. etta oltiin rivissa, sitten ilmapallossa oli kiinni naru joka sytytettiin palamaan, sitten piti sanoo esim nimia jotka alkaa peella, sitten se ilmapallo lahtee kulkee teidan selan takana ja kun sanot nimen, niin se siirtyy eteenpain ja sitten jossain kohtaa se ilmapallo rajahtaa. Taa oli oikeesti hitsin jannaa, se tunne kun sun selan takana on liekehtiva ilmapallo ja sullon totaalinen blakari kaikista nimista. Siina sitten vahan juoksentelin karkuun.

Lopuks syotiin kakkua ja jatskii ja sain tavata pojat toisesta lastenkodista. Ne oli ihan huikeita. Niin coolei, huput paassa ja reput selassa.

Kuitenkin mulle tarkeinta oli tajuu etta ne lapset alkaa jo sietaa mua, juttelee ja heittaa lappaa. Tuntu etta tona yhtena iltana koko lastenkoti laski suojamuurinsa alas ja me oltiin yhta.


Enkku. Eraana paivana mun kamppis/vuokraemanta pyys mua sen mukaan enkuntunnille, koska se oli puhunut musta kuulemma sen opettajalle. Saavuttiin yliopistolle ja luokkaan ja olin ihan valmis istahtaa alas ja tuntee itteni hikeks. No, eipa vissiin. Opettaja otti mua kadesti kiinni ja sano etta on ilo saada sut tanne. Tassa vaiheessa olin vahan pihalla, ja oikeestaan olin viela enemman pihalla kun huomasin olevani luokan edessa leikkimassa opettajaa! Opettaja esitteli itsensa Sauliksi ja sanoi etta ompa mukava saada natiivi puhuja tanne! Siina aika nopeesti sitten oikasin etta oikeastaan Suomessa puhutaan suomea. Mutta silti mun aantaminen oli paljon parempi ja paasinki aantaa koko luokan edessa sanoi view, there, beach jne. Olin vahan paineissa kun en oo mikaan mestari siina etta tuleeko to, vai on vai in. Siina sitten korjailin niiden lausetta ja kyselin natisti etta missa olit matkalla.

Lopuks paasin viela opettaa suomee. Haha sanonpa vaan etta en oo ennen yrittany opettaa luokan edessa suomee ja se on ihan jaatavan vaikeeta. Saadaan olla niin onnellisia etta osataan tulkita naita kirjaimia sanoiksi ja sanoja lauseiksi. Tulin tulokseen etta suomi on perassakieli. Esim Heippa, Moikka, ja kaikki sijamuodotki tulee peraan, talon,a, oon, ssa, lla, llta jne. Olihan perulaisten ilmeet nakemisen arvosia kun kirjottelin naita simppeleita hyvaa yota lauseita. Eihan ne oo koskaan edes nahnyt öötä. Oikeesti suomi on kylla aikamoinen morkokieli. Respectit kaikille suomenopettajille!



Kirjasto. Huomasin yks paiva ihan innoissani etta rakennuksen kyljessa lukee, Biblioteca. Paatin etta toiden jalkeen jokupaiva meen sinne lueskelee ja kirjottaa paivakirjaa. No sitten ihan haltioissani juoksentelin Huarazin katuja alas kunnes ovella mulle sanottiin etta taa aukee vasta puol kolme. Mika ihme kirjasto aukee vasta puolkolme?? No siina vastapaata oli sopivasti ihana hippikahvila, Cafe California. Siella oli tavallisempaa olla gringo kun perulainen. Oikeesti kaikki reppureissaajat oli siella ja wifi myos.

Uus yritys.

Meen ovesta sisaan ja tervehdin jotain poliisinnakosta miesta kynnyksella. Jatkan matkaa valtavaa kaytavaa pitkin jonka varrella oli kahviloita ja pikkuputiikkei. Aloin jo epailee. Saavuin rakennuksen paatyyn ja naan edessani portaat, lahden nousemaan kolkkoa rakennusta ylospain. Saavun toiseen kerrokseen ja mun eteen avautuu kirjasto. Ah taynna hyllyja joista leijailee vanhan paperin tuoksu. Tikkaita nojaamassa hyllyihin, koska kirjoja on niin paljon etta hyllyt on tosi korkeita. Eri kokoisia kirjoja pilkistelemassa toinen toisensa vieressa ja aakkosellinen hakemisto hyllyn paadyssa. Jatkan eteenpain ja loydan ihania nojatuolei jalkalamppuineen. Nojatuoleissa oli perulainen liina maailman kaikissa vareissa. Tunnen saapuneeni rauhan paratiisiin. Kunnes lauma perulaisia rikkoo mun kuplan ja huomaan saapuneeni kolkkoon saliin joka on taynna poytia ja aanekkaita perulaisia opiskelijoita. Missa kirjat? Huomaan lapun jossa lukee etta lukusali, hiljaisuus. Mutta aani tuo mieleen lahinna Linnanmaen.

Kysyn myohemmin Paivilta etta mitamita ihmetta ja Paivi sanoo ettei taalla tunneta kasitetta eurooppalainen kirjasto. Kuulemma harvat osaa edes lukea. Kun mietin asiaa, niin oonkin nahnyt vaan kirjoja turisteille tarkoitetuissa wifikahvilossa.


(tata osuutta kirjoittaessani mulle tuli hinku paasta mun kuvailemaan kirjastoon, josta vois vaan pyyhkasta polyt kirjan paalta)


Usko. Usko taalla on jokapaivaista elamaa. Uskovaiset taalla kayttaa lauseita, kuten Jos Jumala sallii, Jos se on Jumalan tahto, Jumala lahetti mut tanne, oon niinkauan kun Jumalan suunnitelma on. Ja vaikka ihan yhtalailla oon uskossa, niin mun puhetyyli on erilainen. Vaikka ajattelisinki etta jossain asiassa on ollut Jumalan johdatus, niin sanon asian vahan rationaalisemmin. Tasta johtunee syy etta mun ja Perun kuukauspaivana lastenkodin tati kysas, etta oonko uskossa. Kuulemma lastenkodin tatien keskuudessa on pyorinyt tallainen huhu, etten oo kristitty ja mun kanssa pitaa olla hellavarainen. Viikonloppuna tyontekijoilta kysyttiin etta miks ootte toissa Arco Iriksella, niin joka toisen lapussa luki koska Jumala lahetti mut tanne, tai Jumala kutsu mut tanne, tai koin etta Jumalalla oli mulle taalla paikka. Ja kun ma sanoin vahan erilaisen vastauksen, niin jalkeenpain ajatellen se varmaan vaan lisas ihmisten harhaluuloo. Inhottavaa etta ihmisten keskella vaan pyorii ajatuksia, jotka ei pida paikkaa. Tulis heti kysymaan. Janna huomata miten moni uskovainen on kiinni jossain tietynlaisessa uskovaisuuden tavassa ja jos joku ei oo samanlainen, niin ei oo uskossa. Olin aika allikalla lyoty, ja tavallaan loukattu. Oon itessakin huomannut tata laatikoimista ja musta se on niin alyttoman rumaa, etta oon opetellut siita pois.



Elokuvia. Sanoin yks paiva mun poikaystavalle etta taalla tulee tosipaljon elokuvia telkusta ja voin vihdoinki kattoo Taru Sormusten herrasta ja Star warssin ja vaikka mita. Mutta sitten se heittikin mulle ajatuksen etta joo voit kattoo, mutta sitten sun kokemus on eri, Frodo ei kuulosta Frodolta, eika Klonkku oo klonkku. Aloin miettii, kuinka tarkeeta oikeesti on kieli, kuinka se muuttaa asioita. Totta mun kokemus ois aivan eri, ja on melkein kun oltais nahty kaks eri elokuvaa. Se on aika saali. Perulaiset ei valttamatta ikina saa samaa kokemusta kun melkein koko muu maailma.

Saman voisin sanoo Raamatusta. Taalla ollessani oon tajunnut kaannostyon tarkeyden! Jumalanpalveluksissa saarnataan espun kautta mutta mullon oma suomiRaamattu. Viikonloppuna( tulee oma postaus) kaytiin lapi Raamatun opiskelua ja se oli tosi vaikeeta koska suomessa ja espanjassa vaihteli eri pronominit ja persoonat. Kieli on kylla mysteeri. Mietin etta onko mulla ja perulaisilla samanlainen suhde Raamattuun ja sen kirjoituksiin vaikka mulla on Johannes ja niilla Juan ja niilla engañador ja mulla eksyttaja.

Lisaks tahan samaan syssyyn voin sanoo etta mulla oli vaikeuksia paasta mukaan kaikkeen kun ylistys ja rukous ja kaikki tapahtu espuks. Tuli sellai olo etta onko mun Jumala suomalainen ja niiden espanjalainen.. (ajattelin kirjottaa joskus tassa tekstin kaikista naista ajatuksista mita mulla on herannyt).

Takas elokuviin, oon nyt kattonu Narnian, Hannah Montanan, Stuart littlen ja Madagasgarin espuks. Miley Cyrus ainakin loisti ja pingviinit.

Voisin melkeen tehda filosofisen kirjoitelman siita onko kippari kippari.


Neuleet. Neuleiden suunnalta on puhaltamassa uusia tuulia ja alan paasta jo itse asiaan. Nyt on ollut lahetyksien pakkaamista ja laadun tarkastamista, eli kiiretta. Mutta jahka se laantuu niin taalla ollaan.

Yks paiva paasin neulekauppaa somistamaan. Se oli kylla mukavaa. Oon iat ja ajat ostanut vaatteita kirpparilta ja muutamaan otteeseen myynyt ja tian etta taysinainen poyta ei myy. Sama patee taallakin. Esillepano on kylla niin tarkeeta, ettei meinais uskoo. Sain laitella niita mallien ja varien mukaan ja vahan kieputella huivei ja saataa henkarien ja lankojen kanssa ja lopuks sain viela pukee mallinuken ikkunaan.


Lopun omistan pizzoille. Voi hyvanen aika kun osaa olla hyvaa! Mentiin kerran italialaiseen pizzeriaan joka on Huarazin ruokapaikkalistan ykkonen. Ja ykkonenpahan hyvinkin! Siella mun silmien edessa valmistettiin mun pizza ja laitettiin sellaiseen ylisuloseen uuniin ja tarjoilija oli sika mukava. Mulle on tosi tarkeeta etta palvelu on hyvaa ja se saa mut menemaan toisen kerran. Toisena paivana mentiin Pizzeria Bebeen ja sielta sai sellasia kammenen kokosia pizzoja jotka syotiin puulevyilta. Siella oli sellaset lamput jotka oli tehty koreista jonka lapi tuli hehkulamppu ja sitten ravintolan seinilla oli sellasia puukasoja uunia

varten. Oli kylla niin jotenkin sellai tunnelmallinen paikka ja viela hyvan hintanen! Ite en ainakaan tykkaa pizzassa siita keskiosasta joka on lolloo juustoo, niin tuolla ne pizzat oli niin pienia etta ne oli kauttaaltaan rapsakoita. nam.


Tassa nyt tulin ajatelleeks, etta oon aikamoinen holpottaja! Voisin kirjottaa kirjan pelkastaan mun kokemuksesta Pizzeriassa, milta se naytti, milta se maistu, mita tilasin, miksi, milta se tuntu, mita se sai mussa ajattelee jne.heh


Vahan myos naurattaa etta oon Perussa rakastunut pizzoihin ja valtan perulaisia ruokia. Aijon rohkastua. Ei kai se korianteri niin pahaa oo…on se kylla.

Loytoja

Oon loytanyt taalla ollessa paljon asioita, kaduilta, rakennuksista, tavoista ja itsestani.


Kaduilta oon loytanyt kauppoja, jotka vetaa mua puoleensa ja kauppoja jotka huutaa, juokse! Taalla on tosi paljon kenkakauppoja ja mua vaan kiinnostaa menna kattoo niita, aikomukseni oli ostaa tai ei. Oikeesti voi Peru ja korkokengat. Varsinkin taa Huaraz on taynna korkokenkia! Kaikissa vareissa ja kaikissa materiaaleissa ja kaikkien asujen kanssa. Yks paiva nain naisen jolla oli juoksuhousut ja korkokengat! En ymmarra. Yritin pinnistella ja ymmartaa, mutta ehei, en ymmarra. Ja pakettiin kuuluu, etta niiden poikaystavat( jos sellainen siis loytyy) kantaa niiden laukkuja.


Mutta noi toiset kaupat. Esimerkiksi koukuissa roikkuvat kananraapaleet, sellaset keltaset, hrrr tulee nytkin kylmia vareita. Ja muut kioskikaupat joista leijuu sellai haju, etta en kykenis kavelee sisaan oksentamatta. Kysyin etta ostaako oikeesti paikalliset tuolta ruokaa, etta onks niiden vatsa tehty teraksesta? Kuulemma on.


Kerran nain ihanan puukasityokaupan, sellasen wanhan kunnon puupajan ja siella oli aiti ja lapsi ja ne molemmat maalaili yhdessa sudeilla sellasia puuleluja. Oih voiko olla sulosempaa.


Kaduilta taas oon loytanyt kungfumestarin, veitsimestarin( joka taiteili porkkanasta ruusun), miehen Raamatun ja megafoonin kanssa, taiteilijan graffitteineen, kerjaajan joka tarttu ohikulkijaa jalasta, no niita koiria, lapsen istumassa ananaskarryssa, koiran hihnassa! ja sitten marsuja pussissa. Siis se oli jotenki sairasta. Tiedostin sen etta joudun syomaa mun exlemmikkia mutta en tajunnut etta ne myydaan elavina! Se oli raakaa.


Oon loytanyt pikaruokalaravintolan( entinen hesetytto kirjoittaa). Oikeestaan kirjotin Suomessa sellasen listan suositelluista ruokapaikoista ja nahtavyyksista ja sovittiin sinkkujen kanssa etta aletaan kaymaa sita lapi. Nyt oon vetanyt yli jo TAYDELLISEN italiaisen pizzerian, ihanan tunnelmallisen wifikahvilan, Monterreyn maisemaravintolan, ne kuumat lahteet, kivan ravintolan jossa hinta lasketaan paaruoan mukaan ja alkupalat ja jalkkarit ja juomat on ilmasia ja sitten listan ulkopuolelta jaatelopaikan (jonka nimi on Samuel,s…toistanko itteeni?) Ja tanaan olin turistien suosimassa boheemikahvilassa.


Taalla on tosi yleista etta lapset auttaa vanhempiaan toissa, esim tarjoilijat ravintoloissa on usein lapsia. Ja yhdessa pinkissatyttokaupassa myyja oli lapsi. Kuulostaa ehka hassulta, mutta taalla tyo on lapsien leikki.


Mutta tarkein, mita oon loytanyt itestani.


Oon loytanyt rohkeutta ihan uskomattomalla maaralla. Uskallan kulkee taxeilla taalla( mullon mielikuva etta taxit on tehty kidnappaukseen) ja uskallan jutella kuskeille ja sanoo missa jaan. Uskallan kulkee taalla pimeella( vahan pakko kun toiden jalkeen on aina pimeeta). Uskallan kulkee koirien seassa ja kavella autoteiden yli. Ihan tosi taalla on liikennevalvojia pillin kanssa. Uskallan ostaa hedelmia kaduilta ja jopa syoda niita! Uskallan avata suuni vieraalla kielella ja tutustua puistoissa ihmisiin ja smalltalkkaa. Uskallan kavella ympariinsa Huarazia ja ettia mielenkiintosia paikkoja ja astua ovista sisaan.

Oon loytanyt itestani kokin. Suomessa olin viela sita mielta, etten osaa keittaa perunoita ja nuudelitki epaonnistuu. Mutta taalla mun on pakko tehda ruokaa, ellen halua naantya. Ja paatin yks paiva etta miksen sitten tekis sita kunnolla! Eli oon laittanu taalla pekonipastaa roseviinilla, zapallokeittoo, ranskiksii ja nakkeja( tosin Perun nakit on kanaa), kasvissosekeittoo, foliobanaanii, pancakei ja vaikka mita. Nyt kaikki kokit hiljaa, silla en oo viela gourmet, taa on alkua. Ja lisaks kun kaikki pitaa tehda vaikeemman kaavan kautta. Kaasuhellalla ja ei mitaan vedenkeitinta ja popcornitki vanhanaikasesti kattilassa. Maitoo ei voi heittaa mikroon ja laittaa lusikallista oboeta, vaan pitaa keittaa vesi, laittaa maitojauhetta ja sitten heittaa kaikki kattilaan. Ja oon oppinut olee luova. Mulle tuli liian paksua sosetta ja sitten ajattelin laimentaa vedella, mutta ei ollut aikaa keittaa uutta satsia, joten laitoin omppumehua. Ennen kaikkea oon oppinut olee pelkaamatta virheita! Ei elama oo niin vakavaa. miks ruoanlaitto sitten ois?


Oon oppinut olee vahva. Oon oppinut ettei mun paalta kavella. Suomessa olin kameleontti, mutta taalla oon tajunnut vaalia omaa, olee luja. Oon oppinut etta mun pitaa olla auktoriteetti. Mun pitaa olla vahva omissa mielipiteissa ja siina mika on oikein. Lastenkodin lapset on opettanu mua tassa. Ekat kerrat ne kaveli taysin mun yli, mutta nykyaan osaan jo ojentaa niita ja kylvettaa kolme lasta samaan aikaan. Pitaa yhdella suihkuu, toiselle ettii saippuaa ja kolmannelle pitaa joota ettei oo sun vuoro. Oon oppinut selvii paremmin pettymyksista ja nousee nopeemmin jaloille ja vaan selvii. Oon oppinut ymmartaa etta ei elama etene jos pysyy vaan helpossa ja samassa, etta taa on hullua ja rankkaa, mutta tulee palkitsee!


Oon tajunnut miten nauttia yksin olemisesta. Oikeesti joidenki paivien jalkeen odotan vaan etta paasen tekeen ruokaa ja kirjottaa paivakirjaa ja olee puhumatta ja kuunnella ylistysmusiikkia. Taa on iso juttu mulle! Oon oppinut olee tukeutumatta muihin. En odota etta joku tulee kotiin ja tiskaa ja pesee mun pyykit ja laittaa mulle ruokaa, teen kaiken yksin.

Suomen aikaeron takia mun pitaa viihdyttaa itteeni kun te nukutte. Ja oon siina jo aika hyva! Ja tuun paiva paivalta paremmaks.

Oon huomannut etta mulle on tarkeeta ihmisten auttaminen, haluun parantaa henkisesti ihmisia. Haluun olla vieressa ja sanoo etta sa pystyt, haluun vahentaa epaoikeudenmukaisuutta. Haluan olla rakastava sisko, tytar, (tytto)ystava ja myohemmin aiti. Haluan oppia pyyteetonta rakkautta.


Oon opetellut loytaa mun paikkaa Jumalan silmissa. Kuka oon, mika on Jumalan suunnitelma mulle. Oon tajunnut etta haluan olla perilla asioista ja haluan opetella argumentoimaan. Suomessa aijon lukee teologiaa, jotta osaisin vastata muiden ja omiin kysymyksiin.


Oon oppinut nakee maailman ihan eritavalla, pysahdyn hetkiin ja pidan silmat auki. Yks paiva kattelin ihan lumoutuneena valkosta kangasta pyykkikoneessa, se oli niin kaunis, niinku lumme. Laly on opettanut mulle miten sietaa sadetta. Nyt tiedan mita lapsen hymy on. Mita on onnellisuus. Miten tarkeaa on tuntea itsensa!


Oon oppinut vahvistaa mun itseluottamusta.

Oon oppinut karsivallisyytta. Mun sietokyky on noussut uskomattomalla maaralla. Nykyaan teen asioita joita en todellakaan Suomessa ois vapaaehtosesti tehnyt. Leikkaan hapsuja mittanauhalla samanpitusiks, selvitan lankakerasotkuu tunnin, vaihdan kakkavaippoi, ompelen kasin, teen kaikenlaisia listoja, ripustelen sukkia kuivumaan, kerailen lattialta lasten roskia yha uudestaan ja uudestaan, teen ruokaa, kayn kylmassa suihkussa( ma rakastan kuumuutta, niin etta ikkunat on huurussa!!)


Oon oppinut, mita on kaipuu. Kaipuu joka motivoi jaksamaan. Tieto siita etta sua odotetaan ja sua rakastetaan. Susta valitetaan.


Oon tajunnut, ettei muiden mielipiteilla oo valia ja kukaan muu ei ela mun elamaa, kun ma.


Oon tajunnut etta maailma on avoinna ja mun taytyy tavoitella ja olla rohkee.


Oon oppinut sanoo hyvastit peloille! Ja luottaa Jumalaan. Ja itteeni.

Huonon paivan pelastus

Askon kirjottaessani tota tekstii niin kuuntelin musiikkia ja vitsit yks kolahti!


Taa on osotettu kaikille ihmisille, jotka ootte pois kotoa maailmalla.






Ainakun ahdistaa, itkettaa, sattuu ja ei kesta, kuunnelkaa tama.


….Siis tanssi tahtien halki,lenna maailman aariin, saat hengittaa, ihmetella, elaa, levita katesi tuuleen, ja maailmaan aariin, ihmeellinen, koko maailma on sinua varten…




MAHTAVA.

Monterrey - Baños termales( Gods not dead.)

Sunnuntai. Vapaapaiva. Mina. Kolme sinkkua.

Bussi kohti Monterreyta.




talla tavalla ne bussin ovet on kokomatkan ajan auki ja tossa on se poika joka heittelee ihmisia kyytiin


Joo niin bussit, Huarazissa. Niista kerroinki. Aikamoinen kokemus ja pidin kovasti kiinni laukustani.

Ehjin nahoin ja kamoin paastiin perille. Bussi makso yhden solen ja paasy kuumille lahteille 4solee.


En ollu taalla Huarazissa oikeestaan kerinnyt tajuu sita auringon voimakkuutta, mutta tuolla ihan mukavasti otin arskaa. Tai no en ihan niin mukavasti, koska olin aikamoinen valkoinen nahtavyys perulaisten miesten mielesta. Muut oli varautunut tahan pukeutumalla toppiin ja shortseihin, mutta ma en halunnu nolorajoja. Seuraavalla kerralla otan mieluummin rajat, kun katseet. Vaikee kuvailla, se ei ollut ollenkaan kun Suomessa etta tavallaan on otettu jollain tavalla, ehei se oli oikeestaan painostavaa ja turvatonta.

Esim. yhdessa vaiheessa laitoin silmat kiinni ja olin vaan ja nautin, kunnes yhtakkia tunsin sellasen pistavan katseen ja varovasti raotin silmia ja ma lupaan joku perulainen parikymppinen oli viiden sentin paassa musta. Aika nopeesti mua puolustettiin ja sille sanottiin etta voisitko menna vahan kauemmas ja kunnioittaa mun ystavaa. Perulaiset on siita mukavia etta ne heti tottelee.Noot. Se liikahti ehka pari senttii toiseen suuntaan( ja lopulta mun oli pakko vaan menna suihkun kautta pukeutuu.)


Inhottavaa kun katukoirat ja miehet saa tolla tavalla liikutella mua kun shakkinappulaa...


Miehista huolimatta pystytettiin arskaleiri ruohikolle ja juteltiin kaikenlaista mukavaa. Toista ja vahan pojista. Kuten sanoin, ei oo valii ootko 30 vai 20 vai 10, pojat on in.


Mulle sanottiin etta enneku kerkeet jarkyttyy, niin vesi ei ole taynna ihmisten jatteita, vaan se tulee sielta maasta ja siks on ruskeeta(toivon…) Oikeesti uikkarit oli ihan ruskeeks varjaytyny jalkeen ja iholla hengaili ruskeita maahippusia. Mutta ah se vesi, se oli lamminta. Ja sita poolia ymparoi ihan mahtavat vuoret ja puut!




Oli kylla ihan mahtava paikka, tuli jotenkin mieleen elokuva, Piin elama( ja se on ihan huikee, ja jos ootte nahny niin osaatte ehka kuvitella kuinka nautin elamasta. ja jos ette oo, niin suosittelen kattoo, huikee elokuva!) Aasinsilta, yks ilta taalla tuli Piin elama telkusta! Ja yllatyin positiivisesti duppauksista. Ei naurattanut yhtaan ne aanet, ihanku se ois aina aluks ollu espanjaks. Eikai vaan? Oi mutta ah.


Oho hups tastahan tulee kohta inception, tekstin sisalla teksti, jonka sisalla teksti...


Niin siella oli ihan vihreeta! Ja niin kaunista! (mullon kuvia, mutta ei johtoa, lisaan myohemmin) Sita ennen saatte kuvitella. Vuoria, palmuja, perulaisia, kuumaa vetta, pukkareita vieri vieressa ja mies uimalakki paassa verryttelemassa kasiaan valmiina suoritukseen.




Lopuks sain viela lampiman suihkun! Ah se oli vahanku palkinto mulle viikosta selviytymisesta.




Sitten mentiin viela meidan tulevalle haapaikalle(vitsivitsi, vahan kallista lentaa tanne asti, mutta meidan kaikkien mielesta se olis niin otollinen ja kaunis venue!) syomaan. Se ravintola sijaitsi niinku sisalla ja ulkona nakymat oli priceless.




Kelaa nyt, milta tuntuis syoda parhaita ranskiksia ja kanaa ja kattella vuoria auringonpaisteessa. Eika ollut korianteria! Sit siella oli vahanku sellasia paviljonkei ja ihana sopo lasten leikkipaikka keinuineen.

Yhdessa vaiheessa alko sataa viela ihan sellaisia pienenpienia vesihippusia jotka hadin tuskin tuntu iholla. Ja ajattelin etta tassa nyt on Jumala.


Koska rakastuin tohon paikkaan, niin menin Sarahin kanssa viela uudestaan keskiviikkona. Mutta keskiviikko olikin kaikkien vapaapaiva ja lastenallas oli suljettu koska siella oli nahty kaarme. (Kukanyt valttais niin upeeta mestaa, niin, ei kukaan.)


Ja allas oli taynna lapsia opettelemassa uimaan. Vetta vaan roisku mun kasvoille ja en meinannut kuulla mitaan, mutta musta oli sydantalammittavaa etta vanhemmat antaa ison panoksensa opettamalla lapsia uimaan. Koska taalla varmaan joka kolmas on uintitaidoton. Mutta mulla ja Sarahilla oli hyvat keskustelut ja toisen gringan kautta( joka on tosin ollut Perussa 6v) ja sen kokemusten kautta ymmarsin ihan uudella tavalla kaiken. Miten Perulaiset luulee etta jokainen valkoihonen on rikas. Miten ne ei oo matkustanut valttamatta ikina kotoa pidemmalle.(Joten mun lentokonetoverukset oli ihan uskomaton johdatus Jumalalta ja ne oli ehka Perun rikkaimistoo). Ja vaikka ja mita! Lisaks nahtiin isa ja poika viettamassa vapaapaivaa ja isa saippuoi sita lasta. Ja kuulemma toi on aika harvinainen naky. Mun sydan jonkun takia aina hymyilee kun naan isan ja pojan. Yks paiva nain isan mopolla ja pikkupojan sen kyydissa.

Jopas jotakin, sepustelen taas ihan kunnolla.


Keskiviikko jatku silla tavalla etta illalla mentiin Sarahin kampille kattoo Gods not dead( tatakin suosittelen, loytyy netflix) isolla seurakuntaporukalla. Naposteltiin ja juteltiin. Oikeesti ihan mahtavaa kun netflix lagas, niin KUKAAN ei valittanut yhtaan, ei sanonut yhden yhtakaan sanaa vaan sen sijaan iloisesti tokas etta nonni nyt on hyva aika hakea naposteltavaa, menna pissalle ja seurustella. Voi Suomi otetaanko mallia?

Lopuks viela oli pieni loppukeskustelu elokuvasta. Miten joku toimi hyvin, enta huonosti, mika kosketti, mita ois voinut tehda toisin jne. Ihan loistava tapa paasta sisaan elokuvaan ja omiin ajatuksiin. Jos jokaisen elokuvan kohdalla tekis noin, niin ois niin paljon fiksumpi!


Kaikenkaikkiaan ihana dia libre!

Lastenkodissa

Kirjotinki taalla Profamista. Kuinka rakastuin niihin lapsiin ja kuinka ne kunnioitti mua jne.

No tulin tanne Huaraziin auttelemaan lastenkotiin. Lastenkodissa on suurinosa tyttoja kahdeksasta kuustoistavuotiaisiin, mutta sitten on kaks pienempaa, toinen on 1v ja toinen 2kk. Lisaksi on 18v poika, joka on pyoratuolissa. Oon nyt ollut tuolla lastenkodilla kolme kertaa ja voin sanoa etta huhuh kun on kokemus! Aivan erilainen meininki, kuin Profamissa.

Ensinnakin puhetapa on huutamista ja lapset leikkimielisesti (tai ilkeyttaan kiusaa toisiaan). Tassa mulla on ollut vaikeuksia, kun en ymmarra niiden huutoespanjasta tarpeeksi ymmartaakseni oliko kyseessa leikki vai ei. Lopulta joku aina itkee ja joku saa pepulle. Kasvatus on tiukempaa, koska lapset tulee huonoista oloista ja on joskus ihan todella uppiniskasia.


Mun tehtava on ollut pitaa vaan seuraa lapsille ja tanaa paasin siivoomaan myos tiloja ja jaakaapin yms. Tajusin heti ensimmaisena paivana, ettei kyseessa ole paivakoti tai pyhakoulu, vaan kyseessa on niiden koti. Ei ole mitaan ohjelmaa tai aktiviteettei, vaan lapset kay yhtalailla jotkut koulussa ja jotkut harrastuksissa tai terapiassa. Taa on ollut todella haastavaa, koska mun on vaan pitanyt keksii jotain ja yrittaa ansaita lasten kunnioitus. Oon ihan varma, etta lastenkodin lapsilla on suurempi muuri tutustua ja luottaa muihin ihmisiin ja taa on nakynyt niin etta oon joutunut ns kesyttaa jokaisen yksitellen.

Ne ei luota muhun, naytan erilaiselta, puhun eritavalla ja kasittelen lapsia eritavalla. En vaan uutena yhtalailla voi huutaa jos ne tekee jotain vaarin, oon vahan lally.

Taa 1v tyttokin on joka kerta alkanut itkee vallattomasti kun se tuodaan tia Melissan luokse/syliin. Joskus tuntuu etta onks silla ihan surkee muisti, kun toissapaivana tyopaivan paatteeks leikittiin yhdessa oikein iloisesti ja sitten seuraavana tyoaamuna se kattoo mua kun sen painajaista. Todella rankkaa.

Rankasta puheenollen, taalla on 8v tytto joka on kykenematon kavelee ilman tukee. Sen jalat on kaantynyt ulospain ja se kavelee tuolin kanssa tai konttaa. Mutta sen sydan on ihan kultaa ja se on niin suloinen! Mutta kun sen kanssa on, niin sen kanssa sitten ollaan, mika tarkoittaa etta huomio hanessa 110%. Ykski paiva paisto ihan todella kirkkaasti aurinko ja leikittiin ulkona kotia. Pihan yhdessa nurkassa on koti, toisessa koulu, kolmannessa taxi jne. Ja yhdessa vaiheessa olin ihanvarma etta jos en saa istuutua varjoon, pyorryn. Alkaa kaymaa voimille kotileikki juosten paikasta toiseen( mika tarkoitti mulle tyton kantamista tai tukemista). Yritin sanoo varovasti etta tia Melissan on pakko levata, etta nyt on aika ottaa paivaunet, ja sitten me suljetaan silmat ja kerkeen hengahtaa kerran syvaan… kun tia melissa nyt on aamu, kiire kouluun!!

Ja kun paivat on sellasia viitisen tuntia leikkien kotia, leijonaa, piilosta, vaihtaa vaippoja, syottaa, pukee, vieda puistoon, kadulle jne, niin huhuh se kay kuntosalitunnista! Tai ainakin kolmesta.


Meinaa sellainen yksinkertainen asia kun, rattailla vieminen ulkona( luulen etta suomeks ois nyt joku parempi sana, jota en muista) on alyttoman raskasta ja voimia vievaa! Lastenkoti on Huarazin korkeella kohdalla ja kun kuljen katuja, niin se tarkoittaa rattaiden tyontamista ylamakeen ja alamaessa pitamista tiukasti kiinni ettei ne karkaa multa. Ja en halunnu lahtee kauas joten tyontelin rattaita ylos ja alas hengittaen tasasesti ja yrittaen pitaa itteni kasassa.( pieni muistutus valiin, etta taa on muutenkin jo korkeemmalla kun kotikoti, ja ilma on ohuempaa ja hengastyy nopeemmin). Oikeesti tuun takas supernaisena!


Hauskaa oli kylla huomata etta aina kun oon julkisesti perulaisen lapsen kanssa, niin johan paikalliset alkaa puhua. Moikkaa kadulla ja hymyilee ja tulee juttelee tai lapset huutaa peraa, etta mika mun nimi on. Pakko paasta siis sisalle kulttuuria, jotta oisit sisalla kulttuuria.


Mutta haluan naiden kuukausien aikana oppii pyyteetonta rakkautta, rakastaa vaan naita lapsia ihan taysilla. Rohkasta niita, rakentaa niiden itseluottamusta, huomioida niiden tarpeita ja sita kautta varmasti kasvan itekin. En enaa yhtaa kertaa halua kokea sita etta ne lapset luulee, ettei ne pysty johonkin, esimerkiksi taa 8v kavelee. Surkeeta nahda se konttaamissa ympari pihaa rikkoen sen kasista nahan kun sen paassa on varmaan sellai luulo, ettei se pysty. Ymmarran ettei se pysty kavelee kunnolla, mutta edes pienia askelia jotta sen jalat pysyis vahvana. (Kaikki ihmiset voi rukoilla tan tyton puolesta ja etta etenkin sen paansisainen kuva itsesta vois olla positiivinen ja optimistinen!)


Oon nyt nahnyt lahelta, kuinka rakastava perhe ja ymparisto, tai sen puute, vaikuttaa lapsen minakuvaan ja siihen miten se kohtelee lahimmaisiaan. Ja se on karua. Taa on niin sairaan opettava kokemus mulle! Sanoin mun kaverille etta joka kerta kun meinaan vaantaa itkua sen takia etta taa on niin rankkaa fyysisesti ja henkisesti, niin jollain tavalla nautin siita koska tiedan etta joka sekunti muuttaa mun sisinta.


Loppuun viela, ettei taa kuulosta valitusvirrelta, niin haluan sanoo etta tanaan leikin onnellisesti puistossa 1vtyton kanssa, laskettiin liukumakee ja leikittiin kivilla ja ihasteltiin kaikkea mahdollista mita maasta loyty. Ja yksi paiva mulle opetettiin, kuinka tehdaan kumilenkeista rannekoru. Etta kylla mun arjen sekaan mahtuu myos helmia. Vaikkakin lasken kaikki hetket lastenkodissa helmiks.

Elamaa Huarazissa

Mun viimeviikko on sisaltanyt tallaisia asioita:


Tutustumista tyohon, kaupunkiin, ihmisiin, nappeja, nappeja, nappeja, nappeja, lapsia, uusia hedelmia, perulaisia resepteja, uusia sanoja, kauppareissui, tuulta, sadetta, aurinkoa, kirkko, erikoisia kulkuneuvoja, elokuvia, duppausta, kylmia suihkuja, kukonlaulua, musiikkiparaatei, ilotulituksia, vaalia, yollisia teehetkia, kulkukoiria, kuumia lahteita, auringonottoo, kaatosade, laama, lounaita puistossa, pullovetta, ihana kasityokuja, vareja, macbookpro, onepiece oita, skypetysta ja saatoa.


Avaan enemman.


Tutustumista


Eka viikko varmasti missa tahansa uudessa paikassa on sellaista opettelua. Mulle oltiin sanottu etta varaudu, etta ekat kaksi viikkoa tulee olee vaikeimmat.



Oon joutunut vahanku opettelee kaiken alusta. Miten kuljetaan kaduilla ( ei kannata luottaa etta kun jalankulkijalla on vihreet, niin kukaan ei aja sun paalle, kaikki ajaa, ellet vaista. Kuulemma suurin osa paikallisista ei edes tieda, mita ne mustat ja valkoiset viivat kadussa on), miten saa kattoa eri sukupuolta, miten paasen kodilta toihin, miten ostetaan maitoo yms. Lisaks mita hommia tuolla ois tehtavana ja kenen ihmisten kanssa tuun parhaiten toimeen ja kenesta vois tulla mun ystavia. Vaitan etta mulla on hyva nimimuisti, mutta kun naa nimet on niin erilaisia( lahtosin cehcua-kielesta) niin en vielakaan ikina tieda, kenesta puhutaan. Tutustuminen on rankkaa mutta palkitsevaa.


Nappeja


Viimeisen viikon aikana mun tyo on ollut nappien parissa. Ekaks sain kasan neuleita, joihin sain valita napit. Sen jalkeen mun tehtavana oli ettii kaikki samantyyliset napit ja pussittaa ne ja sitten laittaa varien mukaan samoihin purkkeihin. Tassa meni kokonainen paiva, sain sen tehtya ja hiukan perulaiseen tyyliin mulle tullaan sanoo etta hei joo taa nappiasia on meilla aika sotku, niin mita jos sa kuvaisit kaikki napit ja laittaisit koodinumerot ja laskisit aina kuinka monta on kutakin. Ja tarkistaisit laadun ja ja heitat pois huonot ja parittomat. Viela parin paivan paasta tultiin sanoo, etta jos erittelisit viela, mitka on puisia. Tassa vaiheessa opin kantapaan kautta etta tee aina heti homma puhtaasti, alaka yrita oikaista. Olin meinaan laittanut samantyyliset samoihin pusseihin, mutta eihan se ole yhta kuin samanlaiset. No eipa siina mitaan, osaan nyt ainakin espanjaks kaikki varit ja laskupaa kehitty samalla. Myohemmin kun siirsin tikulle niin katoin et otin jotain 280 kuvaa ja siita voi sitten laskee kuinka mulla on mennyt aikaa. Pahimmillaan samaa nappia oli se yli sata-900 ja sitten viela jos oli huono tuuri niin joku kysy sulta jotain, ja jouduit aloittaa alusta. Yks asia mua rohkasi. Se oli se etta mulle sanottiin etta koko neule menee hukkaan jos siina on vaaranlaisia nappei ja ne ei myy. Ja kun jarkkaan noi, niin voidaan helposti kattoo mika sopii minkakin kanssa ja mita tilataan lisaa jne. Eli vaikka vois ajatella mun tyota pahnanpohjimmaisena, niin se mika siita seuraa, on suurta.


Lapsia


Musta tulee superaiti! Jos ja kun selviin naista kuukausista tuolla lastenkodilla niin selviin omistakin! Luulen etta teen erillisen kirjotuksen myohemmin tasta. Mutta oon nyt parina paivana ollut sellaisen tyton kanssa, joka on 8v ja ei pysty kavelee. Ja kun lisaa siihen etta paistaa aurinko taysia ja ollaan korkeemmalla( hengastyy sika paljon helpommin)ja tosiaan kanniskelen tata tyttoo ympari rakennusta ja puhun vieraalla kielella. Niin voin sanoo etta oon ylpee itestani!


Uusia hedelmia


Taalla on sikana mulle tuntemattomia hedelmia ja paatin ottaa aina selfien jokaisen uuden hedelman kanssa( kuvat ilmestyy sitten joskus tanne).


Perulaisia resepteja


Arroz con leche, ceviche, sopita de zapallo,ganchitas ja loppujen nimia en muistakaan. Oon kuitenkin oppinut laittaa ruokaa!(jos ei lasketa sita etta rikoin kattilan kahvan ja siemenet lensi pitkin lattioita ja sytytin talouspaperin palamaan)Mutta ajattelin tuoda Suomeen jotain raaka-aineita ja tehda vaikutuksen perheeseeni. Yks asia joka tuottaa mulle tuskaa on se, etta melkein kaikkeen ruokaan lisataan korianteria.... huhuhu tulee kylmia vareita. Vertaisin tata korianterii vaaranlaisiin nappeihin, koko ruoka menee hukkaan kun siihen laitetaan culantroo. Voin myohemmin kertoa eraasta ravintola-reissusta...




KUVASSA CEVICHE


Uusia sanoja


Joskus on aika tosi rankkaa kun yhteinen kieli on espanja ja jos en ymmarra jotain sanaa, niin se korvataan toisella espanjankielisella sanalla ja voidaan menna ketjua vaikka kuinka pitkalle mun pudistellessa paatani. Mutta tasta plussaa etta yhden keskustelun aikana opin vaikka ja mita uusia sanoja! Ja mun espanja on kehittynyt ihan sikana! Taalla on kylla yks britti joka puhuu vaan espanjaa mutta tenkkapoo tilanteissa heittaa mulle etta Melissa probably, tai candle ja oon kiitollinen Saritasta.


Kauppareissui


Ekalle kauppareissulle sain kartan ja tarkat ohjeet. Suunnistin sinne, asioin ja selvisin. Tosin kesti tosi kauan kun piti eka hahmottaa mita siella kaupassa myydaan ja mika on vastaava suomalainen pestokastike tai missa ois ananasta, ai ei ole pienempaa, hyva on. Lopulta selvisin ja teki mieli huutaa voittohuuto, kun MULTA tultiin kysyy etta missa on kauppa.


Tuulta, sadetta, aurinkoa


Kun ei tuule, niin sataa ja kun sataa, niin ei tuule. Ja aamulla aina paistaa aurinko, meet toihin aurinkolaseissa ja tuut takas sateessa tai tuulessa joka tempoo sua mukaan.


Kirkko


Koska eilen, sunnuntaina, oli vaalit, niin su jumalanpalvelus oli siirretty lauantai-illalle. Musta oli sika ihanaa huomata etta toisella puolella maailmaa uskovaiset puhuu ja saarnaa samoista asioista.( ymmarsin kuitenkin koko puheenaiheen ja jotenkuten ylistelin).Tata tulinki tanne oikeestaa kokee, kuinka Jumala vaikuttaa ja on sama kaikkialla. Kirkko oli tosi pieni, ensinnakin sinne mentiin sellasesti 120cm korkeesta oviaukosta ja sitten se oli yks huone jossa oli pieni alttari ja muovisia penkkei. Tuli sellai olo, etta miks joskus on kotiseurakunnassa ajatellu etta no olipas nolot tarjoilut tai eipas ollut paljoon ketaa paikalla. Nyt vaan mua nolottaa etta miten oon voinutkaan olla niin pienikatseinen! Tuolla oli la seitteman meita ja kun se alko niin vaan nelja, eika todellakaan mitaan tarjoilua. Kun palaan Suomeen niin katon etten enaa koskaan ajattele noin itsekkaasti ja rumasti. Uskossa kyse ei oo ruoasta tai varivaloista tai hienoista tapahtumista tai tuhatpaisesta joukosta, toki se on hienoo etta on paljon uskovaisia! mutta kyse on siita etta halutaan elaa Jumalan kanssa ja se vaan vaatii sen etta sanotaan kylla Jumalan kutsulle.


Erikoisia kulkuneuvoi


Motocars, vahanku moottorilla kayvia kolmipyorasia, mutta niita on nyt alettu epakaytannollisyyden(mahtuu vaan kaks kerralla) vuoks ottaa pois kaytosta.





Kerroin toottaamisesta, no, taalla Huarazissa on kolmas toottays= haluatko tulla kyytiin?

Ollaan kaytetty colectivoi, taxi toottaa, sa heilautat katta, kysyt colectivo? ja kerrot mihin haluat, jos se vastaa kylla, niin sun matka tulee olee 80senttia minne tahansa menitkin. Matkalla taxi poimii ihmisia lisaa kyytiin ja tiputtelee aina millon mihinkin. Sun matkaan saattaa tulla iso lenkki, kun se vie eka ensimmaisen matkustajansa.

Lisaks on isompia busseja, pakettiauton kokosia, tayteen lastattui, bussissa on liukuovi ja yks tyontekija siina ovella. Bussi ajelee eteenpain ja vahan ennen pysakkia, avaa vauhdissa oven ja alkaa huutaa bussin maaranpaata( esim A HUARAZ!!!!)jos joku heilauttaa katta niin bussi pysahtyy, nainen huutaa subesubesube ja tuuppaa matkustajan bussiin. Kun haluut pois niin sanot samanlailla kun taxeissa ja Liman busseissa etta ton koulun kohdalla, taa tyontekija pyytaa sulta millon minkakin maaran annat sen ja se tuuppaa sut ulos bussista. Vaalien aikana varsinkin, naa tyontekijat hyppaa vauhdista postilaatikoille tiputtaa aanestyslappui ja hyppaa vauhdissa sisaan takas bussiin.

Sitten viela samanlaista James Bond- meininkia on Huarazin roska-autot. Ensinnakin ne on ku jaateloautoi, ne soi! Jotain ilosta laulua jossa todetaan etta puhdistamme kadut roskista ja plaaplaaplaa. Ja roska-auto ajaa hiljaa alamakee ja auton perassa on kaks tyontekijaa, talojen kohdalla toinen hyppaa kadun vasempaan ja toinen oikeaan reunaan ja alkaa vauhdilla heittelee roska-autoon ihmisten roskapussei talojen edustoilta samalla kun auto ajaa eteenpain, ja kun osuus on valmis, niin tyontekijat hyppaa takas auton peralle....pikkasen erilaista kun Suomessa, toihan kay ihan treenista!


Elokuvat


Televisiossa miltei kaikki on dupattua. Jessica Alba ei kuulosta Jessica Albalta ja Sinkkuelamaa Carrie vasta outo olikin, puhumattakaan Simpsoneista. Eilen katottiin Robin Hood espanjaks, ja siihen tottuu.

ps. jos ette oo jo nahny Prueba del fuegoo, eli Fireproofia niin suosittelen!


Aamut


Mun aamut koostuu tassa jarkassa: kukonlaulu, oma heratyskello, musiikkiparaatikulkue ja kylma suihku ja tietenkin aamupala. Vaitan etta joka aamu oon heranny kukkoon ja jos yritan sen jalkeen nukkua niin viimeistaan musiikkiparaati herattaa mua. Ja aamupalalla saan kuunnella naapurinkoiran raksytysta. Mutta taa ei ollut valitus, vaan huomoio.

Illalla taas ennen nukkumaanmenoa vuorostaan on ilotulitukset. Joskus vahan jannittaa etten tia, onks pamaus ase vai ilotulitus. Toivon jalkimmaista.


Vaalit


Talot on taynna kaikenlaisia mainostuksia joko julisteen tai graffitin muodossa. Ja sitten on ollut eraanlaisia puolueiden kokoontumisia pitkin pitajaa. Politiikka on nyt ollu kuumin puheenaihe. Valitaan siis pormestareita eri kaupunginosiin.


Mina ja sinkut


Oon saanut uusia ystavia, ensiksi presidentin vaimo ja nyt kolmekymppisia sinkkunaisia. Musta niiden kanssa on kivaa viettaa aikaa, ja janna huomaa etta yhtalailla iasta huolimatta naiset aina puhuu miehista tai sillee juoruaa tai sillee kerro kaikki!!! Jolloin 10vuoden ikaero ei tunnu missaan. Mutta oon ollut nyt Mayten, Sarahin ja Lalyn kanssa mm kuumilla lahteilla(josta kerron erikseen) ja mua pyydettiin saman poppoon kanssa raamattupiiriin ja elokuvailtaan ja mennaan joskus yhdessa picnicille ja erityisesti Lalyn kanssa mulla on ollut huikeita ja avartavia yollisia keskusteluja. Laly on lisaks leikkinyt mun aitia ja ollaan pyykatty ja laitettu ruokaa yhdessa.


Laama


Nain laaman, mullon todistusaineistooki. Se on aika turistikuva, haluun viela saada kontrastiks talta matkalta maalta kuvan laamasta ja musta.


Kaatosade


Taalla sade saa ihan uuden merkityksen. Kadut on niin kapeita ja oikeestaan se katos loppuu vahan liian aikasin etta kaatosateessa/sateessa kastut enemmankin sen takia etta katoksista valuu kaikki vedet sun paalle. Mutta Laly on opettanut mua suhtautuu sateeseen uudella tavalla. Laly rakastaa sadetta ja se sano etta sateen aikana se kokee paasevansa lahemmas luontoa, olemaan osa sita ja koska Jumala loi sateen, niin se paasee lahemmas Jumalaa samalla, kaikkein aidoiten ja puhtaiten.


Miljoo


Toisinkuin Suomessa kouluissa ja tyopaikalla, sulle tarjotaan mahdollisuus saada ruokaa, ostamalla, tai lammittamalla mikrossa. Taalla ei. Joten joku lounaalla lahdetaan aina yksin tai porukalla syomaan ja yks paiva menin ostaa mukaan jonku suolasen pasteijan ja menin kiertelee paikkoi ja loysin ihanan puiston, jonka penkille istahdin. Taalla ei oikeesti oo hirveesti vihreeta ja ainakun sita on, niin nautin niin paljon.



Lisaks lauantaina Laly halus nayttaa mulle perulaisen kasityokujan. Ja oi etta se oli ihan taydellinen! Taynna ihania vareja! Myos huikee tuliaismesta. Ja aijon ostaa itelleni meniaiseks jonkun repun tai laukun tai jopa molemmat! Ne oli niin kauniita, voitti kaikki, mita oon koskaan elamassani nahnyt! Pitaa vaan kierrella ja kattoo kenelta saa edullisemmin. Laly tunsi yhden ihanan cechua-intiaanimyyjan ja juteltiin sen kanssa ja tunsin taas kuinka paasin lahemmas tata kulttuuria!


Huuuh anteeksi kuulkaas tasta pitkanpitkasta tekstista, mutta nyt oon saanu kaiken sanottavani sanottua yhdella kertaa. Ja voin keskittyy kertoo enemman yksittaisia tapahtumia ja tapauksia.


Taa on samalla mulle itelle, etta muistan mita silloin syksy2014 ja kevat 2015 tapahtuikaan Perussa, joten en halua missaa mitaan ja siksi kirjoitan kaiken.

(ps taalla on vahan riskialtista liikkua kamera kainalossa tai laukussa ja sen vuoksi google tarjoaa kuvat, aijon kylla ottaa kuvia, jahka totun elaan taalla)

Arco Iris

...Nousin bussista hakeakseni laukkuni. Mulla oltiin sanottu etta saan numeron, joka mun taytyy nayttaa, jotta saan laukun. Aivan piece of cake, ajattelin.


Bussi purkautui ihmisista ja sekunnin paasta tajusin, ette naa ihmiset on matkustanut aikaisemminkin. Ihmiset keraantyivat ryppaaseen huoneen peralle. Sitten sinne alettiin tuoda meidan laukkuja, olin onneksi paassyt eturiviin, ja nain oman laukkuni saapuvan.

Laukkujen ja meidan valissa oli eraanlainen aita tuoleista tehtyna. Jossain vaiheessa tajusin systeemin. Heti kun naet oman laukkusi niin pusket eturiviin ja alat huutelee etta toi laukku tuolla on mun. Olin vahan ujo tekemaan tata ja ajattelin keraa rohkeutta ja antaa paikallisille eturivista tilaa. Lopulta sain avattua suuni ja hetken paasta odottelinkin ulkona Elviraa( naista, kenen luona asun taalla Huarazissa). Ulkona mun kanssa oli taxikuskei ja jalleen kerran valkoihoisena, heratan huomiota ja ne heti alko tarjoomaan kyytia hotelliin. Sanoin reippaasti parhaalla espanjalla, mita mulla kuudelta aamulla tuli suusta, etta kiitos ei, odotan erasta henkiloa, kenen luokse menen asumaan. Ja ne kuskit yllatty positiivisesti mun espanjasta ja alko juttelee ja sanoo,etta mene sitten sisalle odottamaan.


Tassa samalla ensimmaisen kerran aloin kattelee ymparilleni. Aurinko oli nousemassa vuorten lomasta ja auringonsateet lenteli ilmassa. Se oli niin kaunista! Kuitenkin Huaraz oli ihan erilainen, mita olin kuvitellut, rauhallisen luontomaisen kaupungin sijasta kuulin ihmisten puheensorinaa, taxeja ja koiria vilkkailla teilla, taloja talojen peraan joissa oli paljon graffitteja, ihmisia myymassa kaduilla hedelmia, kenkia, vaatteita ja vaikka mita. Tuli vahan pelokas ja levoton olo. TAALLAKO mun pitais parjata jouluun asti! Lopulta Elvira tuli ja paastyamme Elviran kotiin, olin tosi poikki ja kaaduin sankyyn. Koska A) Elvirakin ehdotti sita ja B) tunsin heti korkeuden vievan multa energiaa.


Oltiin Paivin kanssa sunnuntaina ostettu mulle korkeuspillereita joita syodaan noin viikon ajan kolme paivassa ja sen jalkeen ei enaa. Joten ihan tajuttomasti mua ei sarkenyt paata tai oksettanut. Menin nukkumaan ja sovittiin etta kahden aikaan Elvira tulee hakemaan mut ja mennaan kattomaan Arco irista.


Arco iris

tarkoittaa sateenkaarta ja on taalla toimiva hengellinen jarjesto, joka nimenomaan antaa iloa ja toivoa ihmisille. Arco iriksen alla toimivat Tejidos turmanye( kangaspaja ja -kauppa) seka casa de hogar, eli lastenkoti. Tejidoksen slogan on: " Prendas que abrigan esperanza". Eli kankaat jotka tuovat toivoa. Taalla Huarazissa on yksi konkreettinen kauppa ja neuleita kuljetetaan Saksaan ja Amerikkaan(jos en nyt ihan vaarin muista), taman lisaksi Suomessa yksi kontakti, jonne lahetamme tilattuja tuotteita ja Suomessa ne voi sitten netin kautta ostaa. Paikka, jossa tyoskentelen on monikerroksinen rakennus, jossa toisessa kerroksessa on toimisto ja varasto valmiille tuotteille. Kolmannessa varsinainen paja, tayer jossa kasityolaiset tejedoras, valmistaa kasin tai koneella erilaisia tuotteita laajasti tumpuista neuleisiin. Neljannessa kerroksessa on muutamat kangaspuut ja lankavarasto.


Arco iriksen toinen rakennus on jarjeston toimistotila, jossa tyoskentelee viisi ihmista( Elvira on Arco iriksen toimitusjohtaja) ja saman rakennuksen alakerrassa on lastenkoti, jossa tyoskentelee kuusi ihmista, plus muutamia sosiaalityontekijoita, jotka hoitaa lasten asioita eteenpain ja vie terapiaan ja sopii vanhempien tapaamisia.


Tama tayer ja lastenkoti ja toimistotilat ovat oikeastaan samaa rakennusta. Tayerin ja toimiston valissa on lastenkodin sisapiha.


Kaikenkaikkiaan musta on niin hienoa olla osa jotain tallaista! Sainkin toimiston sihteerilta paksun nivaskan erilaisia lappuja, jotka piti tayttaa, liittyen rikosrekisteriin ja lasten huolenpitoon ja mun aikaan olla taalla jne. Mulla nousee aina pieni ahdistus kun saan jotai tarkeita Kelan papereita suomeksi, niin nyt sain kaiken saman espanjaksi ja yritin ymmartaa hienoa lakikielta. Kylla sita osaa, kun on pakko.


Nyt oon saanut ehka annettua jonkinlaisen kasityksen yleisesti tasta toiminnasta.


Oon nyt osa tata suurta perhetta.

Oltursa

Nyt vauhdilla eteenpain!


Sunnuntai.


Lauantai-aamulla oltiin menty ostaa mulle bussilippu Huaraziin.

Sunnuntai- aamun pelasin tyttojen kanssa korttia ja aamupaivalla lahdettiin Liman keskustaan ettimaan mekkoa. No niinhan siina kavi, etta makin loysin mekon. Voin vaan sanoo, etta oli ihan huikee vaatekauppa. Melkein kuin Stockmann mutta vaatteet oli varustettu paljon edullisimmalla hintalapuilla.


Aluks mulle tuli vahan tyhma olo, etta olin eilen nahnyt sita, kun ihmisilla ei ole paljoa mitaan ja taalla kaikki tuhlailee senkin edesta. Taa sai mut ostamaan paljon vahemman, mita mun ois tehnyt mieli (yhden mekon). Loysin meinaan mun unelmavaatemerkin! Ja ehka viela palaan sinne ostamaan jarjella jonkun yhden kivan jutun. Kuitenkin, kun oon tullut tanne auttaa, niin tollanen shoppailu ei vaan sovi mun mielenmaailmaan vaikka kuinka halpaa oiskin. Ja oon siita tosi onnellinen. Muutenkin Suomessa ostan tosi paljon aleista ja kirppiksilta, se on musta vaan paljon jarkevampaa.


No ilta oli taas muuttunut yoksi pimeyden puolesta ja nalka alkoi yllattaa. Paivi paatti, etta mennaan taxilla kotiin. Taxeista sen verran, etta ennenkun nouset kyytiin, niin sovit taxikuskin kanssa ensin hinnan jolla se vie sut. Jos hinta ei miellyta, niin tingit, jos se ei miellyta kuskia, niin etit uuden. Ja kun nouset taxiin, niin muista aina, varsinkin Limassa, laittaa tavarat sun jalkojen alle. Koska liikennevaloissa jos sulla on jotain arvokasta, niin ikkuna saatetaan rikkoo ja sitten sulta ryostetaan se, mika on siina kaden ulottuvilla.


Saavuttiin kotiin, pakkasin, syotiin illallinen ja sitten mulle alettiinki antaa vinkkeja kahdelle kuukaudelle. Pankit, prepaidit, kaupat, missa maksat kortilla, miten just toi taxihomma, ruoanlaitto, kulkeminen iltasin jne. Sain myos sellaisen Latin linkin( jarjesto jonka kautta tulin) ohjekirjasen yleisista saannoista ja vinkeista. Eiks se mee aina niin etta kunnes sulle ei kerrota mahdollisia riskeja, niin et osaa edes pelata niita, ja sittenkun kerrotaan, niin tekisi mieli jaada tuttuun ja turvalliseen. Mulle kavi nain ja rukoilin siina sohvalla vaan semipaniikissa. Tasta eteenpain ma oisin yksin! Ei ketaan suomalaista tukena ja turvana.


Oltursa

Lahdin yobussilla( jotta mun elimisto tottuis korkeuteen samalla kun nukun). Lahto oli 22.15 ja saapuminen kuudelta aamulla. Oli kylla mielenkiintoinen kokemus! Ostit itelle paikan, hinnan mukaan ,riippuen kuinka pitkalle tuolin selkanoja kaantyy. Asemalla annoit sun ison laukun punnittavaks ja se vietiin "ruumaan" ja ite menit sun laukun kanssa passintarkastuksen ja turvatarkastuksen kautta omalle paikalle, jarjestelit "kasimatkatavarasi" mahdollissimman hyvin, ettei aamulla tulisi mitaan ikavia yllatyksia.

Tuoli oli uskomattoman pehmee ja jaloille sai kaannettya eraanlaisen rahin ja lisaksi sait viltin ja tyynyn. Bussi oli kaksikerroksinen ja taynna matkustajia. Nukahdin hyvinkin pian, silla A) mua vasytti B) bussi poukkolehti miten sattu plus hidasteet ja mulla tuli matkapahoinvointii.

Yolla herasin jaatavaan tarpeeseen menna vessaan. No mina reippaana tyttona lahden ettii vessaa huolimatta etta bussi kierteli vuoristoteita ja oli pimeeta. Loysin sen, mutta se oli varattu, istuuduin portaille odottamaan. Ei aikaakaan kun tuli ilmeisesti mutka ja ovi, josta olin tullut, laimahti taysia auki. Seuraavassa mutkassa se laimahti toiseen suuntaan ja huomasin etta jotkut matkustajat alkoivat herailla. Yritin nopeasti lahestya ovea jotta saisin sen lukkoon, mutta se oli yllattavan vaikeeta ja tunsin itteni avuttomaks kun mutkien mukana lentelin pitkin seinia. Lopulta paasin ovelle ja epaonnekseni huomasin etten osaa laittaa sita lukkoon ja mita teen jos se menee lukkoon ja jaan vaaralle puolelle. Niimpa jain siihen ovensuulle pitelemaan kaikilla voimillani tata ovea kiinni. Mahtoi varmasti olla mukava naky. Lopulta eras mies heraa ja ihmettele, mita saadan. Sanon avuttomasti: "No se como cerrarlo, lo siento." Mies auttaa minua, kiitan, lopulta paasen vessaan ja oon onnellinen etta voin natisti jatkaa unia hairitsematta ketaan. Lahestyn ovea, kunnes tulee mutka ja lennan suoraa paata taman miehen syliin! Taas siina pyyntelin anteeksi ja teki mieli sanoa etta oon Suomesta ja en osaa kayttaytya vuoristoteilla.


Lopulta sain kaaraistya itseni viltin sisaan ja seuraavaksi heraan kun bussiin laitetaan valot paalle ja ylipirtea naisen aani sanoo, etta nyt ollaan perilla Huarazissa.


Ja ajattelin, etta tasta se alkaa.

Quinceañera

is the celebration of a girl's fifteenth birthday in parts of Latin America and elsewhere in communities of people from Latin America. This birthday is celebrated differently from any other as it marks the transition from childhood to young womanhood.

-tee wikipedia


Jatkan siis lauantaista.


Kermessen jalkeen Paivi oli kutsuttu yhden tyton Quinceañeraan Profamiin. Ja Paivi pyys mua mukaan, koska taa juhla on tyttojen isoin juhla niiden elamassa. (Tietysti haat mutta siina onkin jo kaksi osapuolta.) Lahdettiin kasin aikaan ajelemaan kohti Profamia ja matkan varrella mentiin viela ostaa kaupasta lahja.


Saavuttiin Profamiin joku tunti myohassa, mutta oishan se pitanyt arvata etta oltiin ekoja.

Ystavat ja sukulaiset laitteli koristeita pitkin taloa, ilmapalloi ja kaikenlaisia nauhahakkyroita ja kukkia, ja mika parasta ne oli violettei!( mun lempivari ja huoneen vari kotiSuomessa)


Tyton aiti hengas verkkarit jalassa ja hiukset markana ja katottiin Paivin kanssa toisiamme ilmeella: onneks ei tultu ajoissa. Huomasin joskus ehka tunnin paasta etta taalla Perussa ei ole ollenkaan noloa odotuttaa vieraita.( Koska suomalaisen aidin painajainenhan on se etta vieraat tulee ennenku oot kattanu poydan). Meijat laitettiin istumaan olkkariin jossa odotteli iso poyta vieraita ja televisio joka laitettiin meita varten paalle ja sanotaanko nain etta seuraavat kaksi tuntia me kuunneltiin perulaista musiikkia ja katottiin hienoja tanssiliikkeita. Sukulaiset kulki ohi, saatto vaihtaa pari sanaa, mutta ei mitaan pahoittelupyynnon tapaistakaan. Tai ajattelin etta ne vois edes sanoo kauan menee etta juhlat alkaa. Mutta ei mitaan. nada.


Kerroinki taalla siita Angelin perheen talosta, mutta taa talo oli vahan erilaisempi, isompi ja just esimerkiksi loyty televisio. Mutta ei kuitenkaan mikaan, mihin oisin tottunu, siella oli tosi kylma kun aurinko oli aikoja sitten laskenut ja pikkuhiljaa mua alkaa paleltaa ja kylmyys painu luihin ja ytimiin. Lopulta silmat alko painaa ihan sikana ja aloin pilkkii nukkuen minuutin patkia. Meita alko Paivin kanssa harmittaa etta oltiin tultu kuitenkin aika pitka matka ja taalla vaan istutaan ja ties koska juhlat alkaa. Yli kahden ja puolentunnin paasta Paivi sano etta nyt mennaan sanoo etta me lahdetaan ja etta voisko ne antaa meidan puolesta tan lahjan talle tytolle.


Mentiin keittioon sanoo perheen aidille, joka oli kutsunut Paivin, etta Melissa on tosi vasynyt, kun se tuli eilen Suomesta Peruun ja Suomessa on nyt aamu.(pieni valkoinen valhe ettei vahingossa loukkaa) Ihan tosi taalla ei tunneta kasitetta Jetlag tai ei tajuta etta on olemassa asia kun aikaero ja asiat pitaa selittaa tosi yksinkertasesti.


Kello oli tassa vaiheessa siis kymmenen paikallista aikaa ja sitten mun eteen tuotiinkin taysi lautasellinen ruokaa. Voivoi, ajattelin. Vaikka oon Perun ajassa, niin mun maha ei. Ei mun tehnyt mieli syoda mitaan niin suureellista annosta siihen aikaan. No taalla se on tosi iso loukkaus jos et tarjoudu syomaan ruokaa jota sulle annetaan. Hymyilin natisti ja aloin haarukoimaan mahaani riisia,perunaa ja jotain lihaa ( oon oppinut taalla uuden tavan, nielen ruoan juoman kanssa alas). Soin ja nielin ruokaa, kunnes mulle tuli ehdoton stoppi, katsoin pienilla avuttomilla silmilla Paivia ja loppujenlopuksi sain mun annoksen take-awayna.

Lukijoille tiedoksi, Perussa valtyt loukkaamasta emantaa pyytamalla pussia, sanomalla etta olipa hyvaa, mutta voisinko vieda loput kotiini?


Poydan aaressa oli jotain pikkulapsia syomassa ja mulla oli hyvat keskustelut Suomesta yhden 6vee pojan kanssa. " Ai siella on totaa samaa lunta kun meilla tuolla korkeella vuorilla, sun maassa on varmasti myos jaakarhuja ja pingviinei!" Oon muiden suomalaisten kirjoituksista lukenu tata samaa. Oli sitten lapsi tai aikuinen niin niilla on ties mita luuloi Suomesta. Esim multa kysyttiin onks Suomessa infrastruktuurii!


Lopulta sitten lahdettiinki ajaa poispain Profamista takas kotiin, nakematta juhlasankaria ollenkaan. Taa on niita paivia kun kaikki ei mee kun ajattelee. Oisin niin halunnut kokee Profamin Quinceañeran! Tytoilla on kuulemma yhta hienoi mekkoi kun haapuvut ja ne on laitettu tosi natiks. No matkalla nukahdin autoon ja menin suoraan sankyyn.

Mutta Ryttylassa just valmistauduttiin naita tilanteita varten, kun pettyy ja asiat ei mee kun halusi Ja alan olee aika hyva jo! Etta osaa olla kasvattava kokemus!



ps. vaihdoin blogin ulkoasua, jotta se ois selkeempi ja kuvastais enemman Perua. Kirjotan kuitenkin pitkasti niin ehka selkee ja suurempi fontti on parempi, mita mielta olette?

Mina ja presidentin vaimo

Seuraava paiva.

Tyttojen koulun juhla, Kermesse



Sain selville etta se kestaa koko paivan, aamusta iltaan, mutta tytot esiinty siina puolen paivan aikaan, joten mentiin sinne 12.


Peru on siita mukava (huomaa sarkasmi) etta taalla on aamusin viilee, kun aurinko paistaa niin lammin, jopa kuuma ja sitten viidelta pimenee ja on aika tosi viilee, melkeen kylma. Joten 12 aikaan on se kuumin keli, mutta tiesin siis etta ollaan iltaan asti ja mulle tuli pieni vaatepaniikki. Lopulta laitoin pitkat housut, alle lampohousut, pitkahihasen, villapaidan ja takinki otin mukaan. Ja ainoo, mita en ottanu mukaan, oli se mita tarvitsin kaikkein enitan, hatun.




Kerronpa tarinan auringosta. Ootteko koskaan ollut etelassa lomamatkalla ja sitten on ollut pilvinen paiva ja olette ihan huoletta ottanut rannalla aurinkoo ja rasvannut pari kertaa vahemman kun normisti, koska ei oo kuuma ja aurinko ei tunnu polttavalta. Mutta meidan ystava aurinko ei katoa, han vain on piilossa ja illalla huomaatte kuinka teidan ihonne kaunis rusketus on muuttumassa punaiseksi. Ja voitte iloksenne todeta palanneenne. Tama aurinko asustelee myos Perussa.




Hyvin lahella paivantasaajaa. Aurinko taalla on tosi ujo ja enimmakseen se pysyttelee piilossa, antaen tuulen viilentaa ilmaa. Kuten Kermesse- paivanakin. Aurinko oli tosi ujo, mutta utelias, se kokoajan pysyi piilossa mutta tarkkaili tilannetta. Pian eras suomalainen, gringa, tunsi ihmeellista paansarkya. Aurinko oli uskaltautunut hyvin lahelle hanta. Se kovasti ihmetteli tata gringaa mutta pysytteli pilviverhon takana. Gringa ei tajunnut tata nimensamukaan valkoihoisena muukalaisena, etta aurinko on silti taivaalla, paahtaen taysilla, vaikka ei ole kuuma. Han ihmetteli jomottavaa paansarkya ja veti takkia tiukemmalle, kunnes hanelle ystavallisesti sanottiin, etta aurinko on tullut tervehtimaan sinua ja kannattaisi laittaa rasvaa, ettet pala. Ja hanella tarjottiin paansarkylaaketta ja pian paata helpotti. Paivan aikana aurinko avasi hiukan enemman verhoa ja tuli antamaan tuttavalliset pusut poskelle. Tassa vaiheessa gringa oli oppinut kuinka ystavystytaan auringon kanssa. Sen pituinen se. okeiokei, jatan tarinoiden kirjoittamisen aitille ja jatkan tutumpaan tapaan.



Eli suomennan, Perussa vaikka on kylma, ja sulla on takki ja tuntuu etta jaadyt siihen paikkaan, niin pitaa varoo ettet pala. Ja se on mulle tosi uutta. En edes tajunnut ottaa aurinkolaseja, enka hattuu. Nyt oon oppinut sen etta A) varo ettet pala ja B) vaikka on pilvista niin taalla on niin kirkasta, kun heijastais valkoselle paperille valoo tai niin kirkasta, kun yhtakkia pimeeseen huoneeseen sytytettais valot ja oot hetken aivan pihalla elamasta. Ekana paivana kun ajettiin Profamiin, niin tuntu oikeesti etta mun paa rajahtaa. Nyt oon onneks tottunut jo tahan, mutta aurinkolasit on mun paras ystava.



Saavuttiin sinne tyttojen koululle ja se naky oli kylla huikee. Vahanku yhdistais tivolin, torin, ravintolan, elaintarhan, elomessut, arvonnan ja esiintymislavan.








Siella alueella toimi eraanlaiset liput, jotka yhdessa kojuissa vaihdoit soleihin. Alueella oli iso lava ja lavan ymparilla paljon pienia kojuja. Joistakin pysty ostaa ruokaa ja juomaa, kuten kanaa, ranskalaisia, kiinalaista, perinteista perulaista, juomia( Inca Kolaa) jogurttii, hattaroita, ja sitten oli lasten suosikki, dulces, mista pysty ostaa kaikkia "makeita" leivonnaisia.




Sen lisaks oli kojuja, niinku elomessuilla, joissa mainostetaan kutakin yritysta yms, ihmiset jakelee lappusia autoista ja milloin mistakin. Ja tietenkin ne oli sellasia perun kauniimpia naisia korkokengissa. Sitten oli lasten puoli, jossa oli kaikenlaisia vekottomia(joihin mun ei tullut mieleenkaan astua jos halusin selvita hyvinvoivana loppupaivan.) Ja viela pikku elaintarha, jossa oli kaarmeita, tarantelloi, siilei ja pikkuotuksia. Ja joku kauhutalo ja joku ihme hakki, jonne sai vieda kaverin ( taa oli ehka ilmeisesti joku perulainen juttu, jota en ymmartanyt, mutta kaikki teinit haahuili hakin luona) Ja sitten oli kasvomaalausta ja graffittiseina ja tombola, jossa joka arvalla voitti jotain ja tietteks niin mun tuuria, voitin ilmaista jogurttia.




Sitten oli taa paajuttu, eli lava, lapset luokasta yks ja kymppiin asti, esiinty laulaen, tanssien, soittaen. Ja siis ei oikesti kylla Suomessa olis niin paljon esiintyjia etta se kestais kokopaivan! Kun kysyin asiaa, niin mulle sanottiin etta Perussa lapsia pienesta pitaen rohkastaan esiintymaan ja ei oikeesti ole valia ootko taitava vai et, kunhan laulat mikkiin kovaa tai vedat tanssin ihan taysilla, niin hyva tulee. Ja taa tuli koettua, sanoisin etta niita esityksia oli varmaan hmmm ainakin 40 ja niista ehka viis oli mun makuun hyvia ja kuunneltavia. Mutta musta toi on silti hienoo etta rohkastaan olee rohkeita ja lapsilla on tosi hyva itseluottamus. Esim yks lapsi avoimesti piti puheen, kuinka se haluu isona olla meribiologi, koska maailmassa luonto voi niin huonosti ja ihmiset roskaa ja sellai ymparistoystavallinen puhe joltain 9veelta. Se oli tosi upeeta!




Tonne tapahtumaan oli palkattu jopa sellai ammatiltaan televisiojuontaja, hostaa tota tapahtumaa ja se oli tosi hyva, sen ansiosta siella jakso istua sen kaheksan tuntia kattellen Gangnam stylee, foxii, marinaa(perulainen tanssi, vahanku flamenco) kuunnellen tyttoi mekossa laulaen Bruno marssii, kattellen kun kasa pikkulapsia hyppii hameissa lavalla hymyillen ja antaen lentosuukkoi, kuunnella kun pikkupojat veti MJiita( taa oli oikeesti ihan sydantalammittava kun ne veteli kunnon moonwalkkii hatut syvalle paahan vedettyna) ja mita kaikkee muuta!




Ja joskus ne lapset saatto alottaa ja sit keskeyttaa sanoen " ahora no se sale, puedo empezar otra vez? " eli kutakuinkin etta taa ei nyt toimi, voinko alottaa uudestaan" ( ja voin sanoo etta ma tossa iassa oisin varmaan vaan juossut itkien lavalta kauas pois.) Mutta taa juontaja handlas homman aina tosi hyvin ja heitti jotain lappaa valiin. Ainiin yhessa vaiheessa sellai pikkulapsi tulee itkien lavalle ja sanoo mikkiin kyynelten seasta etta ma en loyda mun aitii. Voih mun teki mieli vaan juosta sinne ja nappaa se lapsi ja lahtee ettii sen mamaa. Mutta juontaja vaan rauhotteli tata tyttoo ja sano ettei mitaan hataa ja pian se aiti loytykin. oho kerronpa taas tarkasti. hupsis. No kuitenkin sun piti ostaa koko Kermesseen paasylippu, jonka alalaidassa oli numerosarjoi ja joka esityksen valissa taa juontaja yhdessa avustajan kanssa arpo kaikenlaisia, lomamatkoi, kylpylareissui, hotellioita ja vaikka mita. Voin sanoo etta Kermesse- paivan jalkeen mulla ei oo mitaan ongelmaa numeroiden kanssa( mun paassa vaan soi (zerozerozerocincoseiszeronueve) ja sitten yleison seasta( niin istuttiin siis sellasissa poytaryhmissa) juoksi aina joku onnekas hakemaan palkintonsa.


Mutta meitakin onnisti ja Paivi voitti itelleen sellasen jonku hp uusimman tabletin!



Ainiin taa hauska juttu, tyttojen koulussa opiskelee presidentin lapset. Ja taa lasten aiti oli tietysti kattomassa niiden esitysta. Koko koulu oli ymparoity vartioilla ja autoilla ja sitten tan aidin mukana kulki aina kaks naispuolista henkivartijaa. Kuulemma vartijat aina saattaa lapset kouluun ja takas. No Paivi sai hauskan idean etta meen ottaa sen kanssa yhteiskuvan ja sitten sopivasti se tuli ostaa samaan aikaan kanaa ja menin sen luo etta:" Buenos dias, soy de Finlandia.. Puedo sacar una foto conti?"


Sitten se vaan etta tottakaitottakai ja nyt mulla on kuva musta ja perulaisesta presidentin vaimosta.

Ensimmainen paiva Perussa

Kuten otsikkokin kertoo, niin tassa tulee mun eka paiva!


Tosiaan nukuin sen yheksan tuntia(vaikka mulle sanottiin etta todennakosesti heraan Suomen aamulla, eli Perussa keskella yota valmiina alottaa paivaa). Mutta herasin joskus kasilta Perun aikaa.



Edellisena iltana Paivi(mun suomihostmama) oli kysynyt mua sen mukaan jollekki reissulle, mutta siina lentokonepohnassa olin natisti kieltaytynyt ja paattanyt lohoo ja lepaa seuraavan paivan, toisinsanoen ottaa rauhallisesti onepiece paalla.



Herasin ihanaan touhunan aaneen ja menin keittioon syomaan aamupalaa. Sain tuorepuristettua appelsiinimehua ja sammakonkutua muistuttavaa hedelmaa, granadilloo. Voi kuulostaa aika allottavalta mutta koittakaa kuvitella hedelman ja karkin sekoitus, raikasta mutta makeeta ja siemenet narskuu kivasti hampaissa.



(tahan valiin oon erittain pahoillani jos toistan itteeni, mutta mulla on vaikeuksia muistaa mihin oon kirjottanut mitakin ja tulee kunnon dejavuita. Kirjotan siis paivakirjaan, tanne, kavereille, perheelle, poikaystavalle, sukulaisille ja mun kvlinjalle, joten olkaa suopeita.)



Joo no sitten Paivi alko valmistelee asioita sinne matkalle, tassa vaiheessa kun hiukan urkin, niin sain selville etta se menee pitaa lapsille askartelukerhoo.



Seuraavana paivana olis, Kermesse, Paivin ja Makon lapsien ibkoulussa joku juhla ja Paivin piti lahtee asioille. Se pyys mut mukaan ja pian oltiinki oikeestaan aanekkaassa, isossa ja erilaisia tuoksuja ja hajuja olevassa labyrintissa, mercadossa. Siella oli oikeestaan vaikka ja mita! Lihaa ja kanaparkoi roikkumassa alasti, hedelmii, perulaista ruokaa, vaatteita, kenkii, pelei, no oikeestaan jos nyt ajattelisit jotain asiaa, niin todennakoisesti se ois ollut tuolla mercadossa. Tytoilla oli tulossa esityksii ja sita varten mentiin ettii ompelijaa. Loydettiin se, mutta siella oli poika ja kavi ilmi etta se ompelimo on sen tadin ja tama kyseinen poika ei osaa kayttaa niita koneita. ( JEP vain Perussa). Ihme ja kylla paastiin pois siita labyrintista ja takas turvalliseen kotiin.


Sitten Paivi alko tekee malliesimerkin yhdesta hauskasta porriaisesta joka askarrellaan pyykkipojasta, tikusta, ilmapallosta, kartongista ja narusta, ja kun tata porriaista pyorittaa sen narun paassa, niin siita kuuluu nimensa mukaan porinaa. Tassa vaiheessa en voinut enaa kayttaa paivaa lohoten vaan ajattelin etta porriaiset kutsuu mua!



Lahdin matkaan oikeestaan tajuumatta muutakun etta 1,5h ajomatka ja porina.



Oltiin tehty ihania tonnikala, tomaatti, mozzarellaleipii evaaks mutta pysahyttiin silti kaupassa( koska nahtavyys) tai koska lapsille piti ostaa kans evaita. Lukijana saat paattaa kumpi oli syy.



Yhden pysahdyksen taktiikalla mentiin. Tunsin itteni joskuks vauvaks kun kysyin etta mika toi on enta toi, pitaako punnita? mita toi sisaltaa, mista loytyy maitoo ja hauskinta tassa oli etta kaikkee mita ihmettelin niin Paivi paatti ostaa mulle. Meidan kauppakassiin paaty chifles jotka on BANAANISTA tehtyi sipsei, Inca Kolaa( jota on miltei mahdoton kuvailla, ehka jaateen ja energiajuoman sekotus) sitten jotain pienia korvapuustin nakosia asioita joissa on paalla anista, ja paikallista suklaata seka tietysti evaat lapsille.

Perussa muuten kaupoissa on alyttoman hyva palvelu! Kassalla pakataan sun ostokset pussiin, myyja samalla piippaa ja pakkaa. Eika muovipussi maksa jotain onnettomia sentteja.



Matkalla tajusin jo enemman minne oltiin menossa ja vitsit ilahduin, oltiin menossa Profamiin! Se on Limassa sijaitseva slummialue jonne ollaan parhaillaan rakentamassa seurakuntaa.



Kun ajettiin lahemmas, niin se oli omalla tavallaan tosi kaunis naky. Aavikkoo joka laskeutuu mereen ja hiekkavuorien varrella ja paalla on ripoteltuna asutuksia. ( pimeella varsinkin on tosi kaunista, kun katuvalot valaisee ja ne valot nayttaa kaukaa vaan helmilta)

Saavuttiin hyvissa ajoin ja mentiin yhden perheen aidin luo, jota Paivi aina tapaa ja ne keskustelee Raamatusta yms. (taalla on muuten varsinkin koyhempien keskuudessa yleista etta luonnon yrtit hoitaa kaiken ja jos lapsi itkee niin siihen on tullut paholainen jne, uskotaan ihan omalla tavalla ja Paivi just naista asioista opettaa ja keskustelee) Slummialueella talot on tosi pienia, laudoista kasattuja ja joskus miltei kaatuvia, niita on paljon vieri vieressa ja ne on joko puunvarisia tai tosi kirkkaita. Tan naisen talo oli raikyvan vihree. Astuttiin ovesta sisaan ja iloinen 2v poika tervehti mua ilosesti ja reippaasti. Sen nimi oli enkeli, Angel. Paadyin leikkii sen kanssa sellasta leikkii etta se kiipes pyykikorin ja mun kaden avulla penkille ja hyppas sielta alas mun syliin ja tata jatku monta toistoo. Siina samaisessa hetkessa nain sen ja ymmarsin ettei onneen oikeesti tarvi materiaa tai rikkautta. Taa perhe asuu talossa, jossa ei oo verhoi, ei mattoo, on vaan yks tila joka on jaettu kahden tuolin avulla olkkariks ja makkariks. Betonilattia ja pari hyllya. Mutta silti ne hymyili ja naytti onnellisilta. Vitsit lansimaisessa kulttuurissa on jotain opittavaa tasta. Yhdessa vaiheessa taa poika katto mua syvalle silmiin, laitto sen kadet mun poskille ja hymyili niin aidosti etta mun sydan pakahtu onnesta. Kun meidan aika oli lahtee niin taa poika alko itkee ja rutisti mua hihasta. Haluun viela tan reissun aikana palata sinne!



Mentiin siihen rakenteilla olevaan kirkkoon ja alettiin valmistaa lisaa lentavia, aanekkaita koeyksiloi, keksin etta ois kiva jos tehtais perhoset sittenkin ja lapset sais varitella uniikit siivet.



Vitsit meilla oli Paivin kanssa hauskaa kun leikittiin insinoorei, isot vai pienet siivet, enta jos muotoilee nain, jos kaantaa paperin toisinpain, jos lyhentaa tikkua, jos taittaa vahan siipia, enta jos leikkaiski pidemman narun.



Pian lapset( 2 viiva 9 vee) saapuivatkin ja mun sydan suli ja tipahti lattialle. Ne oli niin aitoi ja lapsia, ne leikki, ei padilla niinkun Suomessa. Aluks mulla oli vaikeuksii kommunikoida, kun en ymmartanyt oikeen mitaan, mita ne sano, ja jos tajusin kysymyksen niin en osannut vastata. Just joku hei miten tata pelia pelataan? no ootas kun alan selittaa tasta etta tosson varei ja sun pitaa liikuttaa niita ilman etta nostat ja saada taa sama jarjestys kun tassa kuviossa ja kumpi on nopeempi voittaa…no oikeestaan justhan ma jouduinki selittaa. Kehonkieli on mainio ja sormet joilla piirtaa ilmaan.



Mutta huomasin( onneks olkoon kaikki aupairit) etta lasten kanssa oppii ihan valtavasti sanastoo! Ja oikeestaan koko kielta. Ne puhuu suht simppelisti eika kato vinoon jos mokaa. Ne on siina vierella ja yrittaa kovasti ymmartaa mita sanot ja saattaa soposti korjata sun tekemat virheet.



Koko ilta suju ihan sika ihanasti ja ne lapset kunnioittaa ihan alyttomasti aikuisia, kuuntelee, noudattaa neuvoi ja on muuten vaan maailman sulosimpia! Ei tarvinnu kertaakaan huutaa et hiljaaaaaa ja kuuunnelkaaa!!!! Yks hetki oli niin sopo, kun yks poika ei osannut niin autoin ja sitten jatkoin pidemmalle etta otat tan ilmapallon ja leikkaat… ja sitten se poika keskeytti mut ja sano“ hei ei, meille ei oo viela selitetty noin pitkalle!“ Ja kuinka monelle on Suomessa lasten kanssa kaynyt noin? Aikalailla nolla varmaan.



Pelailtiin, askarreltiin, leikittiin, tanssittiin, laulettiin ylistysbiisia ja syotiin ja mentiin ulos leikkii perhosporriaisten kanssa, opin uuden lauseen, “no se sueña“, mika meinas sita etta siita porriaisesta ei kuulu aanta. Ja sittenkun saatiin aani kuuluu niin niiden lasten hymy nousi hiusrajaan asti, voih.



Pari kertaa mulla kavi nolosti, kun sanoin yhdelle pikkupojalle etta oho kattos sun housui( vetskari oli jaanyt auki) ja sitten se katto mua nii nolostuneena ja sano etta ei se mee ylos. Ja tan jalkeen se yritti peitella kadella ja yritin sanoo etta ei se haittaa. No ihanku en tasta oppinut…yks tytto nayttaa et se palelee ja kysyn onko sulla kylma? se vastaa myontavasti ja sanon etta tuuppa tanne niin laitetaan sun fleecetakki kiinni ja sitten se kattoo mua samanlailla kun toi poika ja sanoo ettei se vetskari toimi.



Ja sitten vaan tajusin etta niilla lapsilla on paalla just se mita voi, ei niilla oo ehjii vaatteita tai toimivaa vetoketjuu, ne kulkee hiukset kampaamattomina ja naamassa vahan sotkua, mutta ne on tottunut siihen ja en halua aiheuttaa mitaan pahaa niille.



Lisaks tajusin etta se paikka on niiden pelikentta, ne leikkii kuoppien, piikkilankojen, tynnyreiden, teravien keppien ja kulkukoirien seassa, ei niille voi tai tarvii huutaa et oo varovainen! Ne vaan riisuu niiden kengat ja hyppii hiekkamonttuihin, oli ikaa sitten kaks tai kaheksan.



Voisin kirjottaa ikuisesti noista lapsista, mutta lopetan tahan sanomalla etta oon niiin onnellinen etta en jaanyt pitaa rauhallista ekaa paivaa. Noiden samojen lapsien kanssa tammikuussa tuun olee ja pitaa taidepajaa ja en vois olla kiitollisempi!



Mun matka alko nain ja autossa istuessa olin varma etta tasta tulee upee reissu( ja noin viikko eteenpain koneella istuessa voin todeta etta on tullut!!)