nugetteja ja perunalohkoja

Tän päivänen haastekuva oli kyllä niin turha että se sai otsikon paikan: päivä 09,kuva, mitä söit tänään. en tosiaa ala kuvailee mitää perunalohkoi.

Mullon kyllä nyt niin lähellä maaninen hermoromahdus. Burn-out. Kuolema. Välietappi mikskä sitä nyt ikinä haluaa kutsuukkaan. Tähän tekstiin ei ikinä jostain syystä sovi hymiöt, joten en ole niin virallinen tai mitä lie vaikken niit laita. Luulenpa, ihan villi veikkaus vain, että mun romahdus johtuu siitä että mulla on/oli tässä jaksossa KAIKKI FRIKIN KOODIT! Joka ikinen päivä kasista neljään, paitti perjantai( kun kaikki pääsee puol kolme.) Joten tää meneillään oleva koeviikko on kaikkea muutakuin puutteellinen!

Musta on tosi masentavaa ja mielikuvituksetonta puhua koulusta, se on oikeestaa ihan järkyttävää kun miettii. Niinku ootteks muka koskaa saanu mielenkiintosta puheensorinakeskusteluu puhuttaessa koulusta. EI vaikka siitä puhuis japaniks niin se ei ole mielenkiintoista. Mutta silti mä siihen syyllistyn. Joskus pitää vaan puhua paskaa haha!

MUTTA mä en puhukkaa normikoulusta, mun on pakko kirjottaa tänne mun ihka ensimmäinen työhaastattelu. intrigerades av min opo-läräre.
Näin se meni:
Astuin käytävälle, josta suunnistin terveystiedon luokkaan. Näin OPOn siinä ovella, mutta muistin että mähän en "tunne" sitä lainkaa. Siispä marssin ovelle( en niinku sotilas vaan reippahasti astellen) ojensin käteni ja sirkutin ei, en sirkuttanu lausuin selkeästi ja varmasti nimeni, tietenkin hymy korvissa.
Sitten minut ohjattiin tuolille istumaan ja istahdin alas, hallitusti ja hämmentyneenä.
OPO alko kyselemään kaikkea jännää tylsää ja pelottavaa, se oli tosi järkyttävää ku miettii siin samalla ku pulputtaa et mitähä kertois, ettei ois liian kaukaa haettua mutta tarpeeks nöyrää. huhhuh! Sitten kadotin monta kertaa pointtini ja poimin niitä ilmasta kun mikäkin perhosbongari!
No sitten se jo loppukin.
Oli palautteen aika( tässä vaiheessa mulla oli jo pissat housussa ja näytinki varmaan siltä...)
No se OPO sano mulle että ihan tosi reipas ensivaikutelma, ihanan analyyttisesti osaan kertoo ittestäni, sopivan rauhallinen ja kaikinpuolin oiva, mutta MIKSI IHMEESSÄ NOJASIT POSKEESI KOKO HAASTATTELUN AJAN!??
Mun tuskanparahdus peitti koko huoneen ja sanoin että oon tottunut kuuntelemaan ihmisiä sillä tavoin ja ehkä olin jännityksen vallassa koska ei mun persoonani tullu ehkä niin kovin hyvin esiin.( ihanku kukaa vois ottaa sitä ihmistä tosissaa, joka sanoo poskeensa nojaten et oon tosi energinen ja pirteä ihminen..lol))
Ja eikä tässä vielä kaikki, mä olin unohtanut laittaa työhakemukseen yhteystiedot, niinku que pasa? kuka tekee ees tommosta, varmaan minä, melli, hermoromahduksenpartaalla oleva tytteli.

Noh onneks on olemassa musiikki ja ulkoilma ja ihanat auttavaiset ystävät. tack vare deras hjälp mä oon kuivilla.

Kuha pääsen eroon regressiosuorista ja ahimsoista ja lapuanliikkeistä ja yrittäjyydestä ja s-passiivista ja infrastruktuurista niin pääsen kunnolla syvällistymään. ja kun jokases pilves on kultareunat niin! mä pääsin au-pairiks Ahvenanmaalle ja taideleirille Islantiin!

Anna sen hallita

Riippuvaisuuus. Mitä se on? Onko se jotain, mitä ilman me ei voida elää, vain onks se jotain mitä me ei voida sietää ja ei haluttais olevan olemassa. Kaikilla on jonkinlainen riippuvaisuus. Uskaltaisin jopa väittää. Eihän riippuvaisuuskaan ole välttämättä mikään maailmanluokan ongelma. tainojoo, voi olla riippuvainen vaikka tupakasta, alkoholista (pakko tähän väliiin kertoo mun ersusta, eli erilaisesta sunnuntaista, jolloin menimme ulos pelaa biitsii ja tehtii lumiveistos. kantaaottava. Ukkeli joka makas pöydällä kuolleena koska oli polttanut ja juonut ittensä hengiltä.) tai huumeista, mut sit voi olla riippuvainen, esim. liikkumisesta, ystävistä ja opiskelusta.

Tai niinkuin eräs ystäväni tässä totesi( ja korjas mun sijamuotoi, en kuulemma osaa äidinkieltä....) voi olla hurahtanut kaikennäköseen. Että oisko sit hurahtaminen hyvästä ja riippuvaisuus pahasta? ich vaisest nicht.

Ostat uuden auton ja ajelet sillä ympäriinsä ja pidät siitä hyvää huolta ja siitä muodostuu sun vauva, niin oot siit riippuvainen, vaiko vaan erityisen hurahtanut ajelemiseen. Kun alkaa miettii tämmösiä juttui, niin ompa hankalaa. miten sitä lähtee nyt sit määrittelemään.  Mut niinku oon musta aikasemminkin totenut, niin mitä sitä määritteekkää, aika turhaa. Se, mistä on riippuvainen on se. mistä nauttii, iloitsee, rakastaa.

Seuraavassa kuvahaasteessa olikin just tästä, päivä 08, kuva, siitä mistä olet riippuvainen:
Olihan mun nyt miltei pakko alkaa miettii et mikä se ois mulle. Lol, onhan toi haaste.
Ja oon riippuvainen kaikesta elämästä. Oho. Olipa ympäämpäri pyöreetä. Oon riippuvainen positiivisuudesta, siitä et joku välittää ja ennenmuuta hymystä! 
Ootteko ikinä menny peilin eteen ja levittäny semmosen pepsodent-colgate- elmex- dentalux- hymyn ettei paremmasta väliä?= mä oon! ja voin sanoo. oon tuhat kertaa kivemman näkönen sillon, oikeesti.

 hHhhahhahaAHHHAHA sori, oli pakko laittaaa!!
Mutta herra bieberinki syötävän suloiset huuletkin ovat kauniimmat alempana olevassa kuvassa.

uu mikä komistus.

hypoteesi: ihmisestä tulee lähestyttävämmän näköinen, kaunis ja mielialaa piristävä
itse koeasetelma: peili, ihminen, lihakset.
johtopäätös: hypoteesi pitää paikkaansa.
Jossette usko, kokeilkaa!:)

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt

Tän söpön lapsenomaisen löydön siivittämämä( tolta näyttää lapsiraukka joka on juuri saanut lätäköllisen kuravettä päälleen.kirjaimellisesti.) heilautan teijät aikuisuuteen! Tai oikeestaa nuoruutee, tai aikuisuutee, tai siis lapsuutee eiku aikuisuutee vaiko vanhuuteen? sekavaaa.

EI ollenkaa sekavaa, vaan karseeta. Juttelin kaverin kans tästä kerran nopeesti meses( nostalgista ). Et sen mielestä meijän nuoruutee ollaa tuotu ja tuodaa edellee liian suuri pala aikuisuuutta. Ja mä kun näin ton lausahduksen niin olin ihan! valmiina allekirjottaan sen. Musta se on täyttä bullshittiä et lukiossa saa lisää aikaa miettii tulevaisuuttaan ja minne kouluun pyrkii seuraavaks. Siis suurin huijaus ikinä! voittaa jopa chris angel tajunnanräjäyttäjän. Okei, kun sä tuut lukioon, niin aluks on starttipäivä( melontaa, yhteistyötä, ruokaa, hauskanpitoo) mut siit se hauskuus vasta alkaakin!

Ollapa sitä Kaurialan Lukion rehtori ja jakaa tietämättömille ykköspallopäille kurssitarjotin ja pyytää niitten täyttää se omien valintojen pohjalta, ja mikä parempi vielä abivuodelle alustavia merkintöjä! siis MITÄ tämä on???
Eikö me saada vaan rellestää ja elää elämää, ilman että mein täytyy miettiä ittellemme ammatti, joka elättää mein kaikki tulevaisuussuunnitelmat, pitää miettii minne muuttaa opiskelee, entä kerrostaloon vai rivitaloon, kämppiksen kans vai ilman? Yhteiskuntaopissa jo ysillä opetellaa korkolaskuja! ihan vaan tulevaisuutta varten, sano munki opettaja ku sitä aikanaan kysyin.  Onhan se ihana ( varsinki mulle kun visuaalisena ihmisenä) pääsee sisustaa oman huoneen, ei kämpän! juuri sellaiseksi kun haluaa, eikä tarvii enää töllöttää niitä nelosluokalla liimattui enkelitapettei.  Mut silti!!!

Ainoo, mitä pyytäisin herra maailman muuttavan, ois tämä. Tää alkaa tosi monia stressaa, sitten ihmiset alkaa miettiä ihan todenteolla et mikä se ammatti ois missä viihtyisit nytten ja sitten ja mistä saa hyvää palkkaa. ja siitä sitten sitä mietitää niin kauan et nuoruusvuodet kerkii vilistää ohi kun jokases ammatis on jotai "huonoo".
Sit mietitää, kuinka niin monen nuoren terveydentila on tosi heikko. Täysjärkinenki siinä hulluks tulee kun SAAKELI JOKA PÄIVÄ, pitää miettii et mikä se mun työ ois, tai edes kuka minä olen?

Mullakin on nyt työhakemusten ja cveen tekoo. ja mikä on syy kun sitä OPOlta kysyimme?
no tietysti: ihan hyvä teijän tulevaisuutta ajatellen!

onneks mullon mun haaste, joka tehää tunnepohjalta, ei järki:)
päivä 07. kuva paikasta, minne haluaisit mennä

plus Bali, mut en jaksanu ettii siit kuvaa, kaikki nyt tietää mimmosta siel on!

art nouveau

nyt on vaa jäätyny todella pahasti, koska en tosiaa tiä mitää kuvaa, joka inspirois mua? tai onks tommosta teillä kellää, ihmiset?
Päivä 06 kuva, joka inspiroi sinua

tai tietty on asioita, jotka inspaa ihan myckesti mut voiks semmosen vaa rajaa yhteen kuvaan? hmmm hmmm ei tietaa hän. Mutta se laitta kaksi kuvaa, yksi olla ruoka, jälki sellainen <3


Mua hassuttaa se( ja propsit ystävälleni empulle, ketä on viljelly muhun ton sanan, mikä on: kummastuttaa mut vähän negatiivinen mut ei kuitenkaan) et kirjotan myös ihan päiväkirjapäiväkirjaa JA NYTKIN oon koulussa venailees et espanjantunti alkaa, ni en voi tarkistaa mitä oon kirjottanu sinne ja mitä tänne. Joten tulee varsinainen keikauskakkupostaus. Täynnä uutta, vanhaa, sinistä ja lainattuu.
mut what the he** mua ei kiinnosta, tää on vaan mun pölpötystä ja saan pölpöttää mitä mä haluan. Mut voisin olla tuhlaamatta teijän silmii ja kirjotan nyt jotain asiaakin. HAHAHAH läppä oli! Tietysti kiusaan teitä hamaan tappiin asti! muahahaha ( okei mua on alkanu huolestuttaa, musta on tullut esiin ilkeitä piirteitä ja puolia, en ihmettele jos joku päivä herään Musta Pekkana tai Milla Magiana.) Noi molemmat on kyllä varsin tolvanoita....

mutta tänään oli sitten TET-päivä ja menin mainostoimisto 42:seen. Aluks kesti vähän et lähettii käyntii, siis mulla oli mun kans siellä yks Clare, vaihtari jenkeistä:) ja mulle oli IHAN hirveetä kun jouduin puhuun enkkuu. Pelottavaa ku toine osaa sitä loistavasti ja mä vedän mun telkkuenkul.yeah. Mut sitteen saatiin tehä flaijereita. Se oli nannaa. Alkupaniikista riippumatta saatiin aikaseks tosi hieno, vaikka itse sanonkin. raudankeräys lappunen. Mulla nousi mun kuvaamataidolliset intohimoni esiin ja tajusin kuinka mun tekis mieli vaan roiskii isolle kankaalle maalii olan takaa baskeri päässä ja henkselihousuhaalari päällä ! 


Jos ette tajuu mun fiilistä, NIIN menkää kattoo VICKY CRISTINA BARCELONA
ja pliis älkää välittäkö kolmenkimpasta. ups nyt spoilasin.

chill and breathe

Tää tunne. Se sanoinkuvaamaton. Sinun suuruutesi on. Jotain todella mieletöntä.
Mä hiljaa istun. Pohtien. Miettien. Tutkiskellen. Elämää. Sen menoa. Sen pyörteitä ja kaarteita. En sängystä nouse ylös. Vaan pyörin vaan katsoen eteenpäin. Takaa ei löydä mitään. Ellei haluu itteensä kiduttaa. Katse eteen. Ikkunasta ulos. Pilvien liikkeet ne mua muistuttaa tästä ihmeellisestä maailmasta. Keitä me ollaan sen pinnalla? Me ollaan tärkeitä. AINA. Jollekulle. Ei ole ihmistä. Sielua. Sydäntä, kestä joku ei välittäis. Me ollaan arvokkaita. Minä. Sinä. Me. Kaikki.
On joku. Joka haluaa valloittaa sut. Joku kenet oot jo vallottanu. Joku, ketä pitää sua syliinsä vasten. Ja antaa sun itkeä. Antaa sun vuodattaa. Antaa sun maistaa mitä tarkoittaa huolenpito. Antaa sun vaan olla. Ja hengittää.
On joku. Joka tajuaa merkityksen. Jokaisen katseen takaa. Jokaisen ilmeen ja eleen. Tajuaa mikä sullon. Tajuaa että kaipaa jotain jolle puhua. Tajuaa että kaipaa jonkun kelle iloita. Tajuaa että kaipaa jonkun kelle kertoa.
Me emme ole. Maan tomua. Rikkaruohoa. Pohjamutaa tai roskasakkia. Me olemme. Timantteja. Smaragdeja. Ainutlaatuisia. Lumihiutaleita. Verrattamattomissa muihin.

päivä 05 kuva. mihin olet riippuvainen: huolenpito, välittäminen, tärkeys

Kohta 18

Oikeesti en oo kohta kaheksantoista, taino, se riippuu ihan siitä mitä meinaa tolla kohta- sanalla. Onks se semmoi kohta joka sanotaan äitille kun se pyytää tyhjentää tiskikoneen tai laittaa pyykit VAI onks se semmoi kohta, et kohta voidaa olla ystäviä sen jälkee ku teit mulle niin VAI onks se semmoi kohta, et kohta mä vedän sua lättyy ellet nyt osaa pitää turpaas kii VAI onks se semmoi kohta et kohta mä oon aikuinen?

Ehkä se uus tuleva leffa kertoo sen. Tai sit ei. Who knows?

Mä oon nyt jollain tavalla innostunu tästä kuvahaasteesta ja muutenkaa kaikesta että tekee mieli vaan kirjotella KOKO AJAN. Sanokaa toki ku vauhti alkaa olla ku höyryveturilla ja sit hidastan, et kyytiin voi ees hypätä. Mut tän päivän kuva oli:
Päivä 04. kuva jostain, mitä olet menettänyt

Mietin tota jonkun aikaa, mut tänää mulla on tosi kova vauhti päällä että mä en voinu vastustaa kiusausta ja sanon; neitsyyden.
Saattaa kuulostaa aika karulta ja älkää huoliko nyt ei tuu yksityiskohtaista selostusta miten se tapahtu, missä ja kenen kans:DD Voin heti päästää heikkokermoisimmat huolestaan ja sanoo ei mitenkää ei missää ja ei kenenkää. tai toisaalta mun päässä mun päässä ja mun.
OKEI nyt ootte sellai: Lol. nyt toi melli lopultakin pimahti ja on jossai tasolla herra Salvador Dalin kanssa. Mutta ehei.
Nyt.
Tarkotan erilaista neitsyyden menettämistä, ei semmosta seksimaailma tylsäjuttuu. Vaan semmosta luovemmin ajateltua, eli yleisesti neitsyyden menettäminen moniin eri asioihin:
lapsuuden leikkeihin
sekoiluihin
toisaalta opiskeluun
muutamiin lapsuudenystäviin
luottamiseen
Tosson nyt tommoi litania, mikkä ekalta istumalta tulee mieleen.
Lapsuuden leikeistä sen verran, et muistattehan sen leikin, missä te olitte prinssi/prinsessa/ritari/batman/tehotyttö ja teillä oli teijän linna tai mikälie majapaikka ja suuuuri metsä täynnä kallioita ja ihania majapuita ja eläimiä ja ystäviä ja vaikka mitä ja kummaa. Sitten eksytte sinne nyt myöhemmin "vanhuudenpäivillä" ja petytte kun se on vaa joku pikku pusikonalku käpylehmineen. Minne se kaikki mielikuvitus ja omaperäisyys on hävinny matkan varrella?

Tai ne päivät, kun oot sun parhaan ystävän kanssa ja leikitte ala-asteella jotain möyrivii siilei ja heitätte kaikki just talkkarin haravoimat lehdet pitkin ja poikin pihamaita. Minne se kaikki riehakkuus on hävinny?

Tai se päivä, kun meet ekana päivänä lukioon ja päätät et tästä lähtee sun elämän huippuhetket käyntii ja kunnon opiskeluputki. Minne se kaikki panostus on hävinny?

Tai ne kaikki hetket, kun vietätte ihania kakkukestejä kaikkien kulmakuntien pikkuprinsessojen kanssa juoden elefantti-pilleistä. Minne ne toiset kohta 18 veet on hävinny?

Tai ne päivät, kun olit pieni ja viaton ja uskoit kaiken mitä sulle syötettiin, ei tarvinnu olla huolissaa tai pelätä mitään. luotit vaan. Minne se tukikallio on hävinny?

En halua masentaa mut kaikki ne on jonnekin hävinny, mut tietty tulee uusia mitä ihanimpia asioita tilalle, koska ei ihminen oo mikää pohjaton kaivo, jos multa kysytään. Kyl mekin vyörytään yli, jossei tilaa tehtäis:)

Me ollaa neitsyitä aluks monille asioille ja sitten ne tulee tutuks meille ja ei oo enää big deal.
Oli muute ihan törkeen vaikee löytää kuva tähän...kaippa netissä on sensuurit ihan kohdallaa, onneks.

 p.s

BANG ja lika on poissa

Musta on hauskaa ku alotan aika usein nää "postaukset"( musta toi sana on ihan älytön!) kertomalla kuin oon tajunnu jotain tai angstaamalla( no okei turhan liiotellusti) mun hissan kurssista. Mut tänää kävi niin et tsädäm, mä yhistin ne kaks ja tajusin jotain sika hienoo, ja semmosta josta vois mieluummi puhua kasvotuste ku heittää tänne. Oikeestaan kaikki alkoi hiihtolomalta ja Savon peränurkilta. Mä otin sinne mun Historia 4 kirjan, ja aloin lukea sitä kun veljet alko kattoon simpsonei( syvä katkeruus.) sit mun mummi yllätti mut ja huomas mitä luin. Siinä samaisessa sekunnissa se sano et se voi selittää mulle vähän noitte (sota-aikojen) tapahtumia, koska mä olin ihan murheenkryyninä ja valitin ääneen et reputan koko kurssin ja en pääse tosta väli-kokeesta läpi! Siinä se alko selittää samaan sävyyn, ku mä oisin selittäny mitä tein eilen tai 5min sitten. En sillon vielä tajunnu et kuinka kamalia ne ajat on ollu, koska ne on jääny NOINKIN hyvin mieleen.

     Tai no yleensä asia jää mielee, ku se on ollu kamala tai superkiva. Mut uskon et sodasta kun on kyse niin se on ihan toi ensimmäinen. Ei me nykyajan lapsukaiset tajuta siellä uuvuttavalla Suomen historian tunnilla että kuinka hullua se on ollut. Me vaan luetaan et Valkoset sitä ja Punaset siihen ja miehitys Viipurissa ja autonomia ja jääkärit saapuu. Mut se on ihan epätodellista, tai että kun me katotaa ikkunasta ulos, niin siellä se aurinko vaan paistelee ja joku mummo syöttää pului ja pariskunta on menossa kauppaa. Perus normipäivä. Sillon perusnormipäivä oli et lapsi itkee täyttä kurkkuu ku ei oo saanu ruokaa ja toine oma lapsi taistelee rintamassa ja puoliso on menehtynyt muutama päivä aiemmin. Mä en oikeesti ees osaa kirjottaa tästä tai tää on tosi järkyttävää. Nyt mua jälkeenpäin nolottaa kuinka mä oon haukotellu ja ottanu pienet nokoset luokassa 328 mutkun meijän on niin vaikee vaan kuvitella tommosta, nii ajatukset siirtyy tulevalle viikonlopulle. hyi että. niin väärin.
   Meillä ei ois ees oikeutta sanoo et jääkaappi on ihan tyhjä ja mä oon kuolemassa nälkää ku siellä on vaa viiliii ja hilloo. Meijä pitäs olla tyytyväisiä et on sentää ees se. Niinku meijä mummot on syöny jotain puuta! niinku melkeen kirjaimellisesti, ei nyt sentää ku majavat, mut läheltä liippaa..
Mut mitä me tehää ei mitää.
Me vaa istutaa himas perskarissa ja syödää jätskii hopealusikalla.
Voivotellaa kun mein elämä on perseestä ku ei oo omaa autoo.
Hävetkäämme.

Mä en sit voi mitää, jos kuulostan joltai huolestuneelta pissablondilta, mutta en osaa kirjottaa kirjakielellä, vaikka niin tähän ois kuitenkin sopinu.

Loppuun edellee tätä haastetta
Päivä 03. Kuva, siitä mitä teit tänään:

Entiä, kuinkahan moni siis on tajunnu, et mun elämässä yks suuri osa on sirkus, ja ei. en ole mitenkää passion about it. Rakastan mäkkiä ja läskeilyä ja laiskuutta ja epämääräsiä puuskapäiviä( jollon reenataan hullun lailla) mutten aina jaksais rääkkii.
Sirkus ei oo mikää mun elämäntapa, mut silti mullon sitä kolme kertaa viikossa plus maholliset leirit/ festarit/keikat.
Keskiviikkosin mullon aina pikkulasten opetusta. Mun sydän sulaa noille.