Oikeesti( oho mun kaikki lauseet alkaa sanoil: oikeesti tai mutjoo) mä oon aika materialisti, ja hankin kaikkee turhaa, no kirppareilta mut kuitenki hankin ja rakastan miettiä mitä puen päälle, joten siks oikeesti varottakaa mua jos alan liikaa samaistua muihin fashionshaisseblogeihin!
Elikkä mullon jo siis pitkää soinu pääs et haluisin kirjottaa mun ajatuksia ylös tänne liittyen pelkoon. Sopivasti just tänään vanajatiekympin pukkaris oli vuoden 2007 suosikki-lehti! Katoin sitä eka et joo o mua ei kiinnosta jokku farkkumissit tai Ari koivunen tai taustakuvat, joita voi ostaa puhelimeen,mut sitten! näin testin!
Mä niiiiiiiiiin rakastan testei! Kaikenmoisia; mentalistisia, psyykkisiä, fyysisiä, abstrakteja, rakkaudellisia, konkreettisia, demonstraalisia, laajoja, lyhyitä, tylsiä, outoja, liioteltuja, järjettömiä, kaikkia! SIKS kun näin testin liittyen sun johki reinkarnaatioo eläimen muodossa( uudelleensyntyminen*) niin olin ihan kympillä mukana! Tein sen ja lopuks tuli selville et mun uudessa elämässä, pah. musta tulis kani tai joku muu kotieläin. Ihmettelin sitä vähän, mut sit siin sanottiin näin: PELOKAS, MUTTA NÄLKÄINEN.
Toi on oikeestaa syvällisesti miettin niin mua, oon tosi sosiaalinen superäänekäs ja tykkään keskustella jopa randomeille, mutta mullon omat pelkoni, niinku kyl kaikilla. Se vähän pitää mua aisoissa mut oon nälkänen et haluun lisää ja lisää ja en oo koskaa kyllänen. Avaan tota enemmä nyt
Mun ehkä suurin pelkoni on se, et oon liian kriittinen, et mullon hullut kriteerit mitä mun tulevan miehen "pitäs" täyttää. Hullut kriteerit miltä mun itte pitäs näyttää, ja sit jos on liikaa tämmösiä "sen pitää sit olla...plaaplaaplaa" niin pelkään et missaan jotai vaan sen takia etten anna tilaisuutta. Jäisin sit yksin ja surisin miks sillon joskus en ymmärtänyt ettei kukaa oo täydellinen... hui kauheeta musta tulee nunna, saakeli.
Mutku oon nälkänen niin silti en täysin oo vaan omissa oloissa vaan sitten ehkä vähä vinkkailen turhia ja annan vääriä ns. signaalei, mikä taas on huono huono juttu! Ja toivon et kun sanon et oon avoin niin kantsii miettii millä tavalla sanon sen asian, on aina kaks mahollisuutta: läppää tai totta. Mut jotta lisää sekottaisin pakkaa niin silti voi sanoo läpän varjolla asioita mikkä on totta, tai sanoo ihan puhtaalla läpällä, tai sanoo totta ja toine luulee et läppää. huh huh!
.
Tää on niin jännää ku alkaa kirjottaa tähä tyhjää kenttää niin on ihan erilainen visio et mimmoi tästä tulis ja loppujen lopuks tää on sit jotai iha muuta, mut spontaanisti ku kirjottaa nii paljastuu se real you:) Siks mua surettaa ku ihmiset ajattelee et blogit pitää olla täynnä kuvia ja sit katot jotai tyttöö joka syö muroi ja et oikeesti tiä siit mitää muutku et sillon kivoi vaatteit ja se käy lukioo lahes. nojee.
Kuten pelkoihin kuuluu niin ne pitää kohata, ja oon alkanu tekee sitä, ja en ois esim. ikinä uskonut että menisin lukiossa kouluu ilman meikkii( voi ei nyt kuulostan pelleltä mut voi tietäisippä vaan mikkä itsetunto- ongelmat mulla on ollu ja vielä pikkuhimpun on). Lisäks mä pelkään neuloi ihan sikana
Miettikää vaiks ittekki tein syvistä syvimpii piilossa olevia pelkoi, ja sitku ne kohtaa niin se tunne on jotai sanoinkuvaamatonta, en sano et tulis vahvempi, koska musta haavottuvaisuus ja tunteiden näyttö on täysin okei, mut se on vaan semmonen voitto <3
Tervetuloa mun aivojen syövereihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti