Retriitti jätskikylässä

Mentiin Arco Iriksen kanssa retiroon viereiseen kylaan, Carhuaziin. Yks viikonloppu vaan chillailua muiden ja Jeesuksen kanssa.


Ma jotenkin paadyin staffitiimiin ja vaikka meidan majapaikka olikin hotelli, niin meidan piti ottaa kaikki mukaan. Ruoista siivousvalineisiin. Siina alotettiin sitten perjantai aamu pakkailemalla autoo. Noustiin vuoroteltiin viidenteen kerrokseen aina hakemaan jotain ja siina ihan meinasin pyortya. Kuten oon kertonut niin taalla ilma on ohuempaa ja tollanen nousu ei tehnyt mulle hyvaa. Eika sita seuraava 20kilon riisisakin nostaminen yrittaminen nostaa. Katoin sita maaraa ja olin ihan varma etta joudutaan tekee ainakin kaks kiekkaa. Mutta kaikki saatiinki mahdutettuu autoon ja mun oli pakko ottaa lopputuloksesta kuva. ps. tassa ei nay takapenkkia…pps. Suomessa ennenku lahdin niin olin autokoulun kakkosvaiheessa ja meille naytettiin se kuinka paljon painavammaks kaikki tavarat tulee auton tormatessa. Ja mietin tota ja katoin tota takakonttii ja olin vaan etta hrrrr.



Olin siis aika ilonen, kun mulle sanottiin etta sun pitaa Sarahin kanssa ottaa bussi.


Mun tehtava oli olla ns tervetulotiimissa. Laittaa paikat kuntoon ja natisti ja toivottaa ihmiset tervetulleiks suklaan kera. Ja paivaa ennen olin vakerrellyt tallaset nimikyltit oviin.




Tykkaan kylla niin paljon askarrella tollasia juttui. Ja nautin siita kun saan erivarisia kartonkei ja nauhoi ja kaikkee mun eteen. Ja kuuntelinki vaan Disney albumia ja leikkelin hymy huulilla.


Takas retiroon. Meilla oli siis tiedossa, rukoilua, ylistysta, Raamatunlukua ja opiskelua ja yhdessaoloo, ruokaa, hengailua, tutustumista paremmin. Oikeestaan aikalailla samanlailla kun nuortenleirit Suomessa. Otin kuvan ohjelmasta. Ehka ymmarratte jotain, haha





Meidan majapaikka oli oikein kaunis ja kivannakonen



ja nukuttiin just vahanku kamppiksen kanssa ja ma sain meidan ihanan muotitietosen mamman. Ja meilla oli mukavia keskustelui illalla huoneessa. Ja Gladis sai mut ymmartaa mita kaikkee mullon, miten upee perhe mullon, miten mahtava parisuhde ja kuinka fiksu ja kypsa oon kasittelee asioita. Joskus on hyva puhuu sellasten yli50v kanssa ja yllattyy kuinka paljon niilla on sulle annettavaa ja opetettavaa.


Ton viikonlopun aikana meille tuli sellai mies opettaa induktiivista Raamatunlukuu. Oikeen perehtyen ja heittaen kysymyksia ja se oli oikeesti mielenkiintosta. Sen metodin pointti oli etta loyda itse. Ja sita kautta paasee oikeesti kiinni siihen pointtiin. Eika vaan lue sillee plaaplaaplaa. Mulle se oli vahan vaikeeta kun piti pysyy mukana espanjaksi. Meidan piti siis esim loytaa se protagonisti ja sitten ympyroida ja sitten alleviivaa kaikki mita se paahenkilo teki ja sitten laittaa nelio keille se sano ja mitka sanat mainitaan usein ja laittaa tahti ja sita kautta miettii se koko punanen lanka. Mutta aika kiitettavasti parjasin. Muuten en muista oonko kertonut jo vai en, mutta huomasin aika vahvasti kuinka eri kaannokset on niin erilaisia, mun suomenkielen versiossa kaytettiin jopa eri pronominei kun vastaavassa espanjaks. Ja tajusin kuinka haastavaa kaannostyo on ja mitka rispektit annan kaantajille! Ja samalla tuli sellai uus tarve tai mielenkiintoo tutkii tekstei alkuperaskielella ja kattoo miten matkalla on kadonnut nyanssei ja mita me ¨missataan¨.


Retiroon tuli Paivi Limasta ja oli jotenkin aika rentoo paasta pitkasta aikaa puhumaan omaa aidinkielta ja olla varma etta talla kertaa sua ei ymmarreta vaarin.


Lisaks yhdessa vaiheessa piti miettii joku henkilo jonka kanssa et oo oikein ollu ja sitten rukoiltiin yhdessa sen kanssa. Ja se lahensi kivasti.


Yks ilta meilla oli sellasia yhteisia leikkei. Ja paastiin nayttelee ja paasin loistaa! Ma niin tykkaan heittaytya tollasiin juttuihin ja vetaa ihan taysilla. Ja mua kehuttiinki etta olin mahtava apina…


Sitten yhdessa vaiheessa suunnattiin kaikki Carhuazin plazalle, koska sielta saa kuulemma Perun parasta jaateloo ja olihan se pakko kokee. Ja se plazakin oli hirmu kaunis!



Taas vaihteeks kaikki tuli kaupittelee ja kerjaa multa kaikkee. Siina tulee niin huono omatunto, mutten voi aina antaa ja on vaikee sanoo ei jollekin, joka oikeen koputtaa sua selasta ja kattoo syvin silmin ja toistelee etta mamita por favor. Tasta en tykkaa Perusta. Ollaan niin royhkeesti kerjaamassa.

Muuten noi lastenkodin lapsetki on oppinut tan tyylin, ne oikee maanittelee sillee melissa pliiis, voitko ostaa tikkarin, melissa pliis, ollaan oltu natisti, melissa joohan, kilttikiltti, voitko? melissa se on vaan 50senttii, melissa por favor. Vaikka aluks voisinki ostaa niin en meinaa haluu ostaa ihan vaan ton kerjaamisen ja vinkumisen takia.


No mentiin siis ostaa jatskii ja voi kreisi kun se oli hyvaa! ja halpaa. Kaks palloo oli 1.50solee ja siis yks euro on jotain 3,5 solee. Joten Suomi enskesaks kiitos alentakaa teidan jaatelon hintaa ja tehkaa siita parempaa! Ah ne maut oli niin hyvii ja ah. Ei turhaan sanottu etta Carhuaz on tunnettu jatskistaan ja matkatoimistotki toursseilla ajattaa ton kautta etta turistit sais maistaa palan taivasta.





Ma nautin siita etta tunsin itteni enemman osaks tota porukkaa, tota tyoryhmaa. Meilla oli kaikenlaisia hienoi juttui, kuten mietittiin miten voitais parantaa kaikkia tyotapoja ja miten saadaan tasta porukasta paras irti. Yhdessa vaiheessa just kysyttiin etta miks teette tata tyota. Ja sitten sen jalkeen keskusteltiin etta miten voi saada tyon tuntumaan silta etta se on mielekasta ja heraat joka paiva uusin innokkain mielin toihin ja miten usko voi nakyy toissa ja siina mita teet.



Kirjotettiin tommoset laput jotka laitettin seinalle. Kuten oon kertonut niin taalla kaytetaan lauseita kuten jos Jumala sallii tai jos se on Jumalan suunnitelma tai minne Jumala mut johdattaakin. Ja noissakin vastauksissa varmaan joka toinen oli etta koska Jumala johdatti mut tanne.


Uskosta puheenollen huomasin tuolla etta vaikka Jumala on sama kaikilla kielilla ja kaikkialla. Niin mulle se on eri. Tai siis mun usko on pohjautuen suomenkieleen ja mulla oli rehellisesti vaikeuksia paasta mukaan espanjaks. En aina oikeen tienny mita lauloin tai mita rukoiltiin ja mita Raamatusta luettiin. Ja ajatukset lahti helpommin harhailee joka suuntaan. Olin vahan niinku levalla. Muut saatto itkee ja ma vaan olin. Puhuin tasta ja nyt ymmarran paremmin ihmisia jotka sanoo ettei ne saa mitaan yhteytta Jumalaan tai uskoon. Mua ittee enemman kosketti se kuinka tavallaan me kiedotaan meidan usko tiettyyn kulttuuriin, tiettyyn kieleen, tiettyihin biiseihin.



Mutta kaikenkaikkiaan olin niin onnellinen siita yhteisesta ajasta joka saatiin viettaa tuolla ja kun sain lahentyy ihmisia ja tuli sellai olo etta tiistaina palaan toihin ihan uudella draivilla! En ehka enaan ookkaan niinkaan suomalainen tuntematon ilmestys, vaan tyokaveri tai ystava.







lopuks ma oikeen henkisesti freesiytyneena ja maisema

ps

Sain vihdoinkin sen kameran laturin ja kuvat ladattuu, joten nyt mietin miten voisin alkaa naita kuvia tanne plajayttelee.


Pian saatte lisaa silmanruokaa.

Matara pampa

Tuolla on mun koti. Huaraz kokonaisuudessaan ja ruskeudessaan


Yksi paiva tehtiin tyomatka Matara pampaan. Matara pampa on comunidad, eli yhteiso, joka on Arco Iriksen toiminnassa mukana. Sen kylalaiset neuloo yhtalailla kaikkia neuloksia.( Oon muuten tajunnut kuinka tarkeeta niidenki apu on nyt kun on ollut sellasia 500kaulaliinan ja pipon tilauksia…) Meidan matka koski kaulaliinoja, joiden laatu ei ollut tarpeeks hyva lahetettavaks. Mut pyydettiin mukaan jotta tutustuisin muihinki kyliin.


Lahdettiin sitten ajelee meidan camionetalla. Ylospain ja ylospain. Tie kaarteli ja kierteli vuoria myotaillen.



Ja meidan auto oli just sellai etta jokaisessa mutkassa kuulu ihme aania ja mietin etta jos ton auton ohjaus nyt pettaa niin lennetaan taalta alas. Vahan lievasti jannitti ja pidin tiukasti kiinni penkista(ihanku se ois hatatilanteessa mitaan auttanut).


Mutta maisemat oli aivan huikeat! Yritin ottaa kuvia auton ikkunasta ja oon pahoillani jos laatu ei oo mita parhain. Siina vahan taristiin kuopista ja jannityksesta.



Korvatki meni lukkoon. Ja vahan jouduin pidattelee ettei laatta ois lentanyt. Mutta selvittiin sinne kylaan. Yhtakkia vaan auto kaanty sellaselle mutahiekkakuoppatielle ja lahdettiin kapuamaan sita vahan aikaa. Ja sitten se aukeutuikin. Matara pampa.


Olin ihan haltioissani jotenki siita. Keskella vuoria oli vaan vahankun laakso. Vihreeta. Ja paljon elaimia. Kuten aasei, lampaita, koiria, lehmii ja olin vaan etta oih. Jotenkin taa Huarazin ruskeus vahan pilaa tata kaupunkia. Kaipaan vihreeta. Luontoo. Kauneutta.


Siina muut ryhty hommiin ja ma vahan menin tutkailee paikkoja. Ja kattelin ymparilleni kun varikkaat hahmot liikuskeli. Noissa Quechuaneissa on kylla jotain taianomaista. Ja ne varit. Tassa yks kuva miten oikeesti niiden vaatteet vaan loistaa! Ja lisaks aivan ylisopo jalkapallokentta/laidun.




Sen verran etta elaimet on kiinni jaloistaan narulla. Se on taalla tapa paimentaa. Mutta jotenkin surullista kun ne voi vaan liikkua tietyn maaran.




hehe taas vahan tarahtanyt kuva(autosta), mutta ehka tasta saa sen kasityksen
Sitten vaan nautiskelin auringonpaisteesta ja istuskelin ruohikolla ja vedin sita freesii ilmaa vaan kympilla keuhkoihin. Jotenkin tunsin itteni cowgirliks.






Sitten viela uskaltauduin kysyy kahdelta pikkupojalta, jos oisin saanut ikuistaa ne, ja sain.



Kyllahan rakennustenki kuvaaminen antaa jotain, mutta se ei anna elamaa tai jaa sita. Ja mita on elama? Ihmiset. Oon nyt rohkeesti kysellyt/paparazzeillut taalla.

Rehellisyys

Ajattelin nyt tehda jotain vahan erilaista. Kopioin tanne tekstin, jonka kirjoitin mun poikaystavalle. Sensuroimattomana. Paitsi nimet poistan.



Aamulla menin jo kasiks toihin ja herasin kuudelta suihkuun, olin tehny alunperin niita bonbonei, eli tupsui pipoihin sillee 80 narunpyoraytyksella(pujotellut siihen puujuttuun 80 kertaa) no sitten seuraavaks kerraks se tuplaantu ja kaikki mita olin tehny niin ne piti yhdistaa etta ois tarpeeks paksu viiva piste viiva, eli en ollutkaan tehny nelja vaan kaks, huoh no sitten eilen muokattiin etta halutaan VIELA paksumpi, siis olin jotenki vaan niin pissed off etta toiselle teetetaan tyota tietamatta mita halutaan! no tassa vaiheessa kun olin tehnyt 2 sellasta makkaraa niin kello oli jotain melki kymmenen ja mun piti lahtee alas juosten lunastaa mun varaus sielta kaupasta( se teeppari) saavuin sinne 10.07ihan hiki hatussa vaikkei mulla hattua ollukaan ja onneks ne oli tallella. ostin ne ja ne oli viela halvemmat( oho ne, siis niin loysin urheilutopin kanssa joka on niin pehmee etta tuntuu ettei sulla ois mitaan) ja hinta ei ollutkaan 22solee vaan 18.80, joten sain solen ja paatin ottaa collectivon etten ihan taysin kuole ylamakinousuun. (collectivoissa et koskaan oikeen tia miten ja saatko takasin, niin turvallisinta on max 2solee)



saavuin sinne tallerille sillee nonni seuraavat kolme tuntii sitten pyoritetaan jotain 240 kertaa tota lankaa, ja ihan tosi mun selkaa alkaa sattuu ja tuntuu etta se lanka viistaa mun kaden auki, kun on tarpeeks kauan tehnyt( vahanku jos aina tulee tippa sun paahan niiin lopulta se tuntuu kun joku lois sua, tieks?)plus nin jos niiden pitaa tehda joku 390 plus 430 tupsuu niin miksei tuolla oo enemman niita puuhoskii joilla tehda??! saalittavaa, yhden naisen hommako... mutta sainkin uuden tehtavan, mun tehtava oli tarkastaa tehtyjen pipojen laatu! jee, not. siis jotain 720 pipoo pitaa tarkastaa sillee etta ne on lahetyskunnossa. ja jos on jotain niin maalarinteippi paalle merkiks, no siina sitten tarkastelin ja voin lupaa, lupsuin niiin paljon! siis aivan jarkyttavaa kun en pysynyt niiden neulojien lappien perassa ja radiosta tuli perulaista musiikkia ja istuin paikalla niin mikaan ei meinannu pitaa mua hereilla ja TAN JALKEEN kirjotin etta hitain ja pisin tunti ikina!!! koska katoin vaan kelloo ja se ei ollut liikkunu mihkaan! kreisii. tuli mieleen yks akkaritarina siita kun noissa hetkissa joulupukki nappaa itelleen aikaa jotta se kerkee lahettaa kaikki lahjatXD




no siirryin lastenkodille, tassa vaiheessa nalka vaan riipi mun mahaa! en tajuu vaikka olin syony omenabanaanisalaatin myslilla ja quinoalla ja sitten kolme lettua ja mehulasillisisen ja teeta mutta silti olin vaan etta RUOKAAAAAAA. saavuin ovelle ja mika mua odottikaan vastassa. kuvittele 100hengen perhe jotka on ostanut ruokaa. jep. Mz paajehu lastenkodilla oli vahan kayny kaupassa/tukussa. ja kuka niita ruokia nosteli autosta paikoilleen, mina! jeejee sellasia mun kokosia riisisakkei ja kauraryynisakkei ja jotain tuhatsata jogurttii ja vaikka mita. no vihdoin paasin syomaan ja se oli SIKAHYVAA JA SULOSTA. ahah no ei, se oli ruokaa. J katto mua ja kysy voinko auttaa sita laksyissa. vastasin myontyvasti.



no sitten ruvettiin "tekee" laksyi, eli J vaan kaytannossa istu tuolilla ja mokotteli ja kiukutteli ja teki kaikkea muuta. taalla muuten naiden lasten lempijuttu on tehda suulla sellasia kuplia ja mua oksettaa ne. siina taistelin mun reaktioo vastaan ja yritin olla kova. lopulta J istu siina tuolilla 3h edistymatta yhtaan. ei yhden yhtakaan valmista rivia. huooh joka kerta sama, sitten se etta se kiukuttelee mulle, nayttaa kielta ja pyllyy, kayttaytyy rumasti ja silti mun pitaa vaihtaa sen vaippa. oppii kylla toimii ilman kiitosta! siis sillee etta J huutaa etta oon paha tati, oot kamala ja vaikka mita ja sitten etta voitko vaihtaa mut? nojoo voin kylla. tassa vaiheessa olin jo etta eeeih taa paiva.




sitten nain R ja olin jes. R kiipes rattaisiin merkiks etta melissa nyt mennaan ulos! ja olin ihan etta okei, ihanaa, no sitten N halus tulla. ja ajattelin etta mikapas siina, mutta lopuks ajattelin etta eieei todellakaan. siis N ei tajua sellaista asiaa kuin etta R osaa kavella ja silla on oma tahto. N vaan kanteli sita paikasta toiseen ja laitteli millon mihinkin, keinuun, liukumakeen, penkille ja kun ne kaveli kasikadessa niin N oli se johtaja ja R raukka vaan meni sen mukana. siina huutelin etta N. dejale, N, R puede estar sola tambien, N, no le gargas todo del tiempo. N enserio DEJALE. silloin ymmarsin etta lapset ei oo aikuisia:D siis etta ne ei tajuu. ne haluu vaan hellii ja rakastaa mutta ehka siihen on toinenki tapa, mulle tuli tosi hyodyton filis, sellai tylsa aiti fiilis, istuin vaan penkille ja huutelin, N, varo sen paata, N ei sinne, N, tassa vaiheessa hengittelin syvaan ja olin vaan etta kyl taa tasta paremmaks muuttuu…




mentiin sisalle, M tuli mun luo, melissa saanko letittaa sut? no tottakai saat. melissa, voitko lahjoittaa sulle mun hiuksia kun ne on niin kauniit? oom anteeks mita? niin voitko LEIKKAA mulle ihan vahan sun hiuksia? M, jos en kuitenkaan. sitten M hyvaksy sen(tai ma luulin) kunnes tunsin valtavan kiskasun niskassa. no mita. no M se siina oli kiskassu multa tupsun HIUKSIA! ja miks, no siks kun ma en antanut. no siina olin etta no ole hyva, nyt laita ne talteen. (koska jos provosoituu niin ne vaan jatkaa tollasta touhuu) no sitten N tuli, otti sen tupsun ja sekotti ja heitti maahan, tastapa M suuttu ja halus ottaa UUDESTAAN multa hiuksia. no ne liittayty yhteen niinku sillon kivikeississa.(*aivan joo lukijoille siis tiedoks, yks paiva noi tytot kivitti mua) N istahtaa mun paalle ja M alkaa repii mua paasta. tassa vaiheessa teki mieli huutaa ja kiroilla ja vaikka mita, suomeks, mutta olin vaan hiljaa. ajattelin etta ne lopettaa. no ei lopettanut. sitten ryhdyin pahempiin otteisiin, aloin ns potkii mun jaloilla tyttoi veks mutta kaks vastaan yks, lopulta M katto mua ja sano etta oooi melissa haluaa itkee. olin vaan etta viiva piste viiva. olin hiljaa, M jatko, N kato, melissa haluaa itkee, sillon punaset silmat. sitten sanoin etta se johtuu ihan muusta ja en halua itkee, oon vihanen ja suuttunut. sitten ne sano etta okei nyt me letitetaan oikeesti( mulla oli jo yks letti kokoajan jonka M natisti aluks teki) no sitten ne letitti mutta yhtakkia TAAS jompikumpi yrittaa irrottaa multa tupsuu, sitten nousin seisoo ja olin etta kiitos hei. M juoksee mun peraan ja on etta ooo haluutko itkee?!! ja sitten vaan tylysti tokasin, en halua itkee, en oo kuten sa. TASSA VAIHEESSA OLIN NIIN SUUTTUNUT ETTA TOI OLI LIEVIN MITA SAIN SANOTTUA. no sitten M SYLKASEE mun paalle ja sanoo etten saa kiusaa sita. no anteeks mita sa oot just tehnyt M??! no olin vaan hiljaa ja menin auttaa J laksyissa, joissa se ei ollut vielakaan edennyt. paivaa oli jaljella 1.5h ja olin ihan valmis lahtee kotiin. pureskelin vaan hampaita ja rukoilin etta jeesus apua taa on kamalaa. no sitten mun pitikin kylvettaa J, mentiin ylos ja riisuin sen ja raukkaparka oli saanut hankauman sen kavelytuista jalkoihin, siina J sano etta miten oon nain kamala tati, miten en haluu auttaa sita laksyissa( jotka sen pitaa tehda yksin) siina selitin etta hetkonen mahan vaihoin sulta kakkavaipan, mahan autan sua riisumaan ja mahan kylvetan sut… sitten J sano etta?" ma en tia mika muhun on mennyt, ennen ma olin ilonen nykyaan ma vaan huijaan ja N tekee mu laksyt( se jai yks paiva kiinni tosta) ja sitten naytan sulle kielta." ja kaikkee, taa oli aika halyyttavaa tai siis kuka LAPSI 8V avautuu tolllee? ennen olin ilonen… nojoo sitten kylvetin sen sadannen kerran ja sain silta samat ohjeet jotka jo tian, mutta olin hiljaa, joo J tiedan ettet tykkaa kylmasta vedesta, joo tian etta haluut pesta sun pompulan joo tiedan etta keltanen pyyhe on sun mutta taa on myos sun ja plaaplaaplaa




puin J pyjamaan ja M tuli sinne huoneeseen, yhtakkia se oli mukava mulle. en tajuu, noi tytot heittelee toisesta paasta toiseen. sano etta voinko odottaa sita kun se pukee, no sehan kavi mulle, istahdin sangylle, oikeestaan otin vahan lepia ja olin vaan etta ah chill, sitten M alko selittaa mulle karvoista ja rupes puhuilee anatomiasta. se naytti ettei silla oo karvoi ja kysy onko mulla, sanoin etta joo, mutta yleensa vahaan, se kysy etta voiko se nahda! jarkyttavaa, sanoin etta se on mun privaatti oma asia, sitten M haukkukin mua pahaks tadiks. here we go again.




mentiin alas ja sitten R oli siella ja menin vaihtaa sen vaipan, M katto mua ilkeesti ja sano etta silla on kakka, vaiha sen vaippa, mutta ala itketa sita. tuntuu etta oon jo paatunut noille loukkauksille.




vaihoin, ei itkenyt, OON SUPERSANKARI! sitten R leikki mun kanssa alhaalla ja juoksenteli mun syliin, siitahan M innostu ja sano etta ota mut reppariin. otin ja siina kantelin sita edestakas, koska yritan nayttaa mallia etta mulla menee hermot kylla joo, mutta silti valitan niista ja EHKA sita kautta ne alkaa olee mun ystavia, syva huokaus*




sitten aikani kanneltua muut tadit suvaitsi sanoo etta ei ne kantele noita ja etten saa ns alistua tollaseen. etta lasten pitaa kohdella mua kun aikuista kaytannossa. sitten kun N yritti hyppaa mun reppariin niin otin opiks, poistin sen selasta ja sanoin etten oo mikaan aasi.




sitten olin ihan etta JEEE KOTIIN, sitten N nappas mun laukun ja esitti etta se lahtee kotiin, se alko pyorii mun laukulla ja nain jo sielun silmin kun mun tabletti menee masaks, sitten vaan nappasin sen laukun ja olin etta ala koske mun tavaroihin. tassa vaiheessa M oli kerennyt mun laukulle ja nahnyt topitopin muovikassin. no se kysy etta mita mulla on ja nappas sen teepparin. sitten se innostu ja sano etta yks noista tadeista myy vaatteita. no loysinkin itteni sitten huoneesta jossa Mh esitteli jotain vaatteita ja voin sanoo, inhoon tollasta kun sun pitaa natisti olla hienoi, mutta ei kiitos, koska ei ne ollut niin kivoi, no ONNEKS silla oli legginsei, luitko, legginsei, oon ettiny niita taalta kokoajan ja en oo vaan loytanyt kautta paassyt kokeilee, no se myi 25solee, vahan enemmanku kadulla 15 solee kadulla, mutta silti ajattelin ostaa ne silta, ne on oikein mukavat! ja paksut, lampimat ja paasen pukee mun vaatteet uudella tavalla eli onneks oli jotain mita voin silta ostaa.




sitten lahdin, kello oli jo seitteman, oisin paassy puol kuus. nain Sarahin juteltiin, se kutsu mut sunnuntailounaalle, sitten menin sen leipomon kautta ja multa puuttu 10senttii etta oisin saanut ihanan jalkkarin, niin kysyin rohkeesti etta voitko myyda 90sentilla? JA SE MYI!! kuinka tollasen paivan jalkeen tollanen saa sut niin onnelliseks:DD no sitten kavelin kotiin (hehe matkalla tormasin uuteen kauppaan jossa oli halpoi vaatteita, mutta siella oli yks kiva ja taas 10solee. mun pitaa rauhottuaXD) saavuin kotiin ja mulla oli niiin nalka! sitten tein kanaa pastalla ja maissilla ja juttelin elviran kanssa paivan tapahtumista.





tassa vaiheessa tajusin etta miks x tunsi olonsa yksinaiseks. se ei jutellut E, ma oon vaan puskenut E ujouden lapi ja pakottanu sen keskustelee ja nykyaan jutellaan!! ja se on niin helpotus paivan jalkeen, oikeesti olin ihan varma etta soitan Suomeen ja heratan sut ja pakotan sut skypeen koska tarviin juttelukaverin ja henkista tukee. mutta en tehnyt sita:D hahah





no syysta ja toisesta olinki vasynyt, yritin saataa kuvia koneelle ja menin nukkuu.

noin.



eli taa oli yks paiva taalla Perussa, yks pahimmista. Mutta halusin nyt olla rehellinen ja te voitte lukee tosi aitoja fiiliksia mita mun paassa aina sillon tallon liikkuu ja mita taalla tapahtuu. Jotkut on hiukan jarkyttavia, kuten huomata saattaa.


Haluun tahan selventaa viela etta tanaan oli taas ihan toisenlainen paiva. Mutta oon kirjottanut etta kasvan taalla ja ehka nyt sen nakee, miksi.

Kohtaamisia

Oon nyt taalla Perussa paassyt tapaamaan monenmoisia ihmisia. Ja se on avartanut mun silmia. Tassa muutamia esimerkkeja:


Muuten ennenkun alotan, niin voin vaan sanoo etta puistot on niiin hyvia kohtaamispaikkoja. Odotan jo innolla etta oon aiti ja mullon omia lapsia ja paasen puistoo jutskaa! Vahanku kaikki koiranomistajat tietaa etta lenkilla ainakin yhden kanssa vaihdat muutaman sanasen.


Yks Quechua-nainen istuskeli tuolissa talon etupihalla. Olin menossa puistoon 1vuotiaan tyton kanssa ja sitten se alko huutelee sen tyton nimee. Ajattelin, etten haluu olla tylsa gringa, ja meninkin sitten sen naisen tai oikeestaan vanhuksen luo. Esittaydyin ja alettiin juttelee kaikenlaista. Kerroin etta oon de Finlandia ja taa vanhus iloisesti jatko kyselya etta millaista siella Olandiassa on. Mua ollaan "varoitettu" etta taalla sivistystaso on alhaisempi ja niinhan se tuli ilmi sittenkun aloin kertoilee asioista.

Se kyseli miten tulin tanne. Vastasin etta lentokoneella. Sitten sen silmat kirkastu ja se kysy etta minkalaista on lentaa? Onko se vahankun ois auton kyydissa? Sitten se kysy viela etta kuinka monta ihmista lentokoneen sisalla on. Selitin etta se vahan riippuu, mutta jotain 100. Sitten se katto mua silmat pyoreina ja oli ihan etta niinko paljon ja silti se lentokone pysyy ilmassa??!

Tuli samanlainen fiilis kun aikoinaan ihmisille naytettiin ekan kerran elokuva junasta ja ne luuli etta se juna ajaa niiden paalle, kun ne ei ymmartanyt mika on elokuva. Ja junaaki sanottiin rautahevokseks. Ihmeellista etta tassa samassa maailmassa, jossa me kaikki eletaan, on niin suuri informaatio- ja kokemuskatkos ihmisten valilla. Etta oikeesti maailmasta loytyy yks vanhus(varmaan enemmankin) joka ei tia minkalainen on lentokone. Mutta oli kylla ihana kohtaaminen ton sydamellisen vanhuksen kanssa.


Kerran yks pikkupoika istuskeli aitinsa ja pikkusiskonsa kanssa rotvallin reunalla. Juteltiin kaikkee, taa aiti siina imetti lastaan ja pikkupoika esitti mulle tanssishown( kuulemma han kay ihan tanssitunneilla). Anto mulle sellasen barbinuken ja amparin ja sano etta soita mulle rytmii. Sitten se selitteli mulle omaa elamankatsomustaan ja kuuntelin vaan onnellisena ja soittelin amparia.


Sitten eraan miehen avulla oon paassyt niin paljon paremmin sisaan perulaisuuteen. Se asuu ihan mun tyopaikan nurkilla ja on sen 5vuotiaan pojan kanssa useesti leikkimassa puistossa. Yks paiva kysyin silta mita mielta se on amerikkalaisista. Ja sen sanainen arkku aukes. Tykkaan niin paljon jutella sille kun ymmarran paljon paremmin kaikkea. Koska Peru ja sen historia ja kulttuuri ei todellakaan oo samanlainen kun Suomen plus eihan Suomessa kouluissa opeteta Perun historiaa. Taa mies oli poikkeus, silla sen sivistystaso on tosi huikee.

Se sano mulle etta (pahkinankuoressa) amerikkalaisilla on kallis elamantyyli Etela- Amerikan kustannuksella. Perusta yms hankitaan rikkaudet ja rikastutaan Amerikassa. Etta Peru onkun niiden siirtomaa, jota ne kohtelee miten sattuu, eika valita niiden asukkaista. Ja etta maailma on epareilu ja aina loytyy se johtava maa. Ja Amerikka valtaa lattarit ja vie Perun kulttuurin mennessaan.

Tata kaikkea kuunnellessa aloin miettii Pocahontasia ja Tarzania. Mulle ne on ollut vaan elokuvia, joissa kaunis neitokainen saa uljaan miehen ja vahan eripuraa ja ihania biiseja. Mutta oikeesti sellasta se elama on taalla ton miehen mukaan. Ja niinhan se on ollutkin, ero perulaisten ja gringojen valilla on suuri. Tota kautta ymmarsin, miks jotkut perulaiset kattoo mua ihan sillee haivy kameroinesi muualle. Ei meilla Suomessa oo tollasta yhteenottoo ollut ja siks vaikee ymmartaa sita eroo.


Lisaks puhuttiin siita kuinka lasten elama ja kasvatus on taalla niin erilaista. Ja lasten leikitkin on niin rajuja( vein tytot taas uimaan ja tytot purnas multa etta mennaan ostaa tikkarit kun kayttaydyttiin niin natisti, sitten sanoin etta oo justhan sa tonasit tota toista ja potkit selkaan, niin mulle sanottiin etta no sehan oli vaan leikkia) ja vakivalta kuuluu osaks sita. Niinkuin kerroin etta lapsia kuritetaan oikein kunnolla ja joskus jopa puukauhan kanssa. Mutta vastapainoks rakastetaan. Mutta lastenleikki on haukkumista hulluks, laskiks ja lapsimista. Sanoin etta musta se on aivan kamalaa. Mutta taa perulainen isa muistutti etta niinhan se on. Mutta sun on opetettava sun lapsi samaan ettei se jaa jalkojen alle. Etta lapsi on kasvatettava siihen maahan jossa se elaa ja vaikuttaa. Esim perulainen lapsi Suomessa luokiteltais luokan vaikeimmin kayttaytyvaks, mutta taalla se on normaalia. Toki siis leikkiin kuuluu myos kaunista kaytosta. Enka haluu antaa vaaraa kuvaa, mutta ehka saatte mun pointista kii.


Taalla on niin selkee ero myos eri tyovaenluokkien kanssa. Ja tosi selkee hierarkia. Epaoikeudenmukaisuutta. Esim normaalien omakotitalojen valeissa on koyhien kyhaelmia joissa ne pesee kasin vaatteet samalla kun naapurissaa hyrraa pesukone. Ja sitten rikkautta katotaan vinoon ja rikkaita ihmisia pidetaan suoraansanottuna kusipaina. Tallasen kasityksen sain. Lisaks on jaatava maara korruptioo ja huijausta. Yks vaaliehdokaski on vahan hamarilla vesilla. Eli taalla on paljon eripuraa ja mellakoita(varsinkin vaalien aikaan) ja yhdessa vaiheessa kuulemma kaupungilla ei ollut varaa maksaa pormestarin virkaa ja se oli vapaaehtoistyota ilman palkkaa. Eika kukaan halunnut tehda sita. Ja miten tollanen asia vois kehittaa tata kaupunkia parempaan pain, kun ei oo paattajaa.


Lopulta tan isan lapsi halus menna kotiin ja huomattiin etta oltiin juteltu varmaan tunnin. Tykkasin sikana kun se haasto mua espanjassa. Piti pysyy karryilla ja selvitella matkan varrella etta mitahan mikakin sana mahto tarkottaa. Heitettiin heipat ja sanottiin etta jatketaan toiste.


Entia kuinka hyvin sain nyt avattua kaikkea Huarazin ja ihmisten sisalla tapahtuvaa mutta tassa nyt oli muutamia esimerkkei.




Ainiin yks paiva kysyin lupaa ottaa kuvan yhdesta Quechuasta ja kysyin:" Hairitseeko sua jos otan teista kuvan?" Ja se sano mulle etta no. Sitten aloin kaivaa kameraa ja se alko huutaa nooo ja kaveli kauemmas. Samassa aloin miettii etta ehka se ei oikeesti osannut espanjaa ja ei tajunnut etta mun kysymykseen ois pitanyt vastaa, sí. Ja sitten myohemmin viela mietin etta oliko se niin etta joskus ajateltiin etta kamera vangitsee sun sielun ja taa nainen ei halunnut sita itelleen.


Seuraavana paivana kysyin toisilta Quechuoilta ja ne ihan ilosesti oli etta tottakai ja oikeen hymyili kameralle.


Juttelin tasta yks paiva ja Paivi sano etta jotkut Quechuat ei oikeesti osaa espanjaa tai ne puhuu huonooespanjaa niinku samanlailla kun jotkut suomalaiset ruotsii. Sillee mycket bra.


Taa kaupunki on elamyksia taynna kylla. Ei voi muuta sanoo.

Kasa laiffii

Haluisin kovasti paasta ajantasalle tan blogin kanssa, joten nyt majaytan kasan asioita, mita oon tehnyt ja mita on tapahtunut.


Sauna. Oon pitanyt aina itteeni hyvin eisuomalaisena, koska en pida(mukamas) saunasta niinkuin suomalaiset. Siis tykkaan olla siella, mutta hillun aina alimmalla lauteella. Mutta taalla ollessa oon oppinut arvostaa sita ylikuumaa huonetta jossa ihmiset muuttuu ravuiksi.

Yks paiva olin uimahallissa lastenkodin lasten kanssa. Uimahalli taalla on vahanku maauimala Suomessa. Ensinnakin joo, taalla on lamminta ja paistaa aurinko, mutta kuudelta illalla onkin jo sitten pimeeta ja viileeta. Uimahalli oli sellaisen valtaisan nousun paassa( ja ma tyonsin urheesti pyoratuolia ylamakeen kun mikakin Hulk). Alueelle paastiin vaan portista sisaan ja pukukoppi on niinku seinama, ilman ovee ja kylma! Sitten uikkareissas tepastelit toiseen rakennukseen ulkokautta. Siella menit juoksit jaakylman suihkun(onneks oon melkeen jo tottunut) kautta altaaseen. Allas oli yllatysyllatys myos kylma, no viilee, PERUsallas. Siella altaassa uiskenteli kaikki, se oli jaettu osiin, mutta ei niita uimareita kiinnostanu vaikka sellai lapsukainen vahan niiden reviirilla kavikin. Lapsilla oli uimatunti ja ma silla aikaa autoin yhta lasta totuttautuu veteen, kunnon luottamusleikki. Sitten mun huulet alko sinertaa, niin olin etta okei, nyt suihkun ja saunan kautta pukkareihin. Mutta, ainiin, ei saunaa, ei lamminta suihkuu ja no, ei oikeestaan pukkariakaan. Hyvin ma silti selvisin. Kokemus maksoi yhden solen.


Synttarit. Lastenkodissa on tapana juhlia kuun lopussa aina kaikkia, joilla on siina kuussa ollu synttarit. Talla kertaa oli kolme. Paivalla tehdaan lasten lempiruokia ja syodaan isossa poydassa, sillee etta kaks poytaa laitettiin yhteen ja katettiin natisti ja kaikki soi samaan aikaan. Sitten illalla oli itse synttarit, ma menin kotiin koska yks lapsi sano etta mun pitaa vaihtaa farkut. Saavuin joskus siina viiden aikaan ja ilta alko ylistyslauluilla. Musta oli jotenkin hienoo etta usko on kokoajan mukana naiden ihmisten elamassa. Sitten oli jotain sosiaalisia leikkei mm. etta oltiin rivissa, sitten ilmapallossa oli kiinni naru joka sytytettiin palamaan, sitten piti sanoo esim nimia jotka alkaa peella, sitten se ilmapallo lahtee kulkee teidan selan takana ja kun sanot nimen, niin se siirtyy eteenpain ja sitten jossain kohtaa se ilmapallo rajahtaa. Taa oli oikeesti hitsin jannaa, se tunne kun sun selan takana on liekehtiva ilmapallo ja sullon totaalinen blakari kaikista nimista. Siina sitten vahan juoksentelin karkuun.

Lopuks syotiin kakkua ja jatskii ja sain tavata pojat toisesta lastenkodista. Ne oli ihan huikeita. Niin coolei, huput paassa ja reput selassa.

Kuitenkin mulle tarkeinta oli tajuu etta ne lapset alkaa jo sietaa mua, juttelee ja heittaa lappaa. Tuntu etta tona yhtena iltana koko lastenkoti laski suojamuurinsa alas ja me oltiin yhta.


Enkku. Eraana paivana mun kamppis/vuokraemanta pyys mua sen mukaan enkuntunnille, koska se oli puhunut musta kuulemma sen opettajalle. Saavuttiin yliopistolle ja luokkaan ja olin ihan valmis istahtaa alas ja tuntee itteni hikeks. No, eipa vissiin. Opettaja otti mua kadesti kiinni ja sano etta on ilo saada sut tanne. Tassa vaiheessa olin vahan pihalla, ja oikeestaan olin viela enemman pihalla kun huomasin olevani luokan edessa leikkimassa opettajaa! Opettaja esitteli itsensa Sauliksi ja sanoi etta ompa mukava saada natiivi puhuja tanne! Siina aika nopeesti sitten oikasin etta oikeastaan Suomessa puhutaan suomea. Mutta silti mun aantaminen oli paljon parempi ja paasinki aantaa koko luokan edessa sanoi view, there, beach jne. Olin vahan paineissa kun en oo mikaan mestari siina etta tuleeko to, vai on vai in. Siina sitten korjailin niiden lausetta ja kyselin natisti etta missa olit matkalla.

Lopuks paasin viela opettaa suomee. Haha sanonpa vaan etta en oo ennen yrittany opettaa luokan edessa suomee ja se on ihan jaatavan vaikeeta. Saadaan olla niin onnellisia etta osataan tulkita naita kirjaimia sanoiksi ja sanoja lauseiksi. Tulin tulokseen etta suomi on perassakieli. Esim Heippa, Moikka, ja kaikki sijamuodotki tulee peraan, talon,a, oon, ssa, lla, llta jne. Olihan perulaisten ilmeet nakemisen arvosia kun kirjottelin naita simppeleita hyvaa yota lauseita. Eihan ne oo koskaan edes nahnyt öötä. Oikeesti suomi on kylla aikamoinen morkokieli. Respectit kaikille suomenopettajille!



Kirjasto. Huomasin yks paiva ihan innoissani etta rakennuksen kyljessa lukee, Biblioteca. Paatin etta toiden jalkeen jokupaiva meen sinne lueskelee ja kirjottaa paivakirjaa. No sitten ihan haltioissani juoksentelin Huarazin katuja alas kunnes ovella mulle sanottiin etta taa aukee vasta puol kolme. Mika ihme kirjasto aukee vasta puolkolme?? No siina vastapaata oli sopivasti ihana hippikahvila, Cafe California. Siella oli tavallisempaa olla gringo kun perulainen. Oikeesti kaikki reppureissaajat oli siella ja wifi myos.

Uus yritys.

Meen ovesta sisaan ja tervehdin jotain poliisinnakosta miesta kynnyksella. Jatkan matkaa valtavaa kaytavaa pitkin jonka varrella oli kahviloita ja pikkuputiikkei. Aloin jo epailee. Saavuin rakennuksen paatyyn ja naan edessani portaat, lahden nousemaan kolkkoa rakennusta ylospain. Saavun toiseen kerrokseen ja mun eteen avautuu kirjasto. Ah taynna hyllyja joista leijailee vanhan paperin tuoksu. Tikkaita nojaamassa hyllyihin, koska kirjoja on niin paljon etta hyllyt on tosi korkeita. Eri kokoisia kirjoja pilkistelemassa toinen toisensa vieressa ja aakkosellinen hakemisto hyllyn paadyssa. Jatkan eteenpain ja loydan ihania nojatuolei jalkalamppuineen. Nojatuoleissa oli perulainen liina maailman kaikissa vareissa. Tunnen saapuneeni rauhan paratiisiin. Kunnes lauma perulaisia rikkoo mun kuplan ja huomaan saapuneeni kolkkoon saliin joka on taynna poytia ja aanekkaita perulaisia opiskelijoita. Missa kirjat? Huomaan lapun jossa lukee etta lukusali, hiljaisuus. Mutta aani tuo mieleen lahinna Linnanmaen.

Kysyn myohemmin Paivilta etta mitamita ihmetta ja Paivi sanoo ettei taalla tunneta kasitetta eurooppalainen kirjasto. Kuulemma harvat osaa edes lukea. Kun mietin asiaa, niin oonkin nahnyt vaan kirjoja turisteille tarkoitetuissa wifikahvilossa.


(tata osuutta kirjoittaessani mulle tuli hinku paasta mun kuvailemaan kirjastoon, josta vois vaan pyyhkasta polyt kirjan paalta)


Usko. Usko taalla on jokapaivaista elamaa. Uskovaiset taalla kayttaa lauseita, kuten Jos Jumala sallii, Jos se on Jumalan tahto, Jumala lahetti mut tanne, oon niinkauan kun Jumalan suunnitelma on. Ja vaikka ihan yhtalailla oon uskossa, niin mun puhetyyli on erilainen. Vaikka ajattelisinki etta jossain asiassa on ollut Jumalan johdatus, niin sanon asian vahan rationaalisemmin. Tasta johtunee syy etta mun ja Perun kuukauspaivana lastenkodin tati kysas, etta oonko uskossa. Kuulemma lastenkodin tatien keskuudessa on pyorinyt tallainen huhu, etten oo kristitty ja mun kanssa pitaa olla hellavarainen. Viikonloppuna tyontekijoilta kysyttiin etta miks ootte toissa Arco Iriksella, niin joka toisen lapussa luki koska Jumala lahetti mut tanne, tai Jumala kutsu mut tanne, tai koin etta Jumalalla oli mulle taalla paikka. Ja kun ma sanoin vahan erilaisen vastauksen, niin jalkeenpain ajatellen se varmaan vaan lisas ihmisten harhaluuloo. Inhottavaa etta ihmisten keskella vaan pyorii ajatuksia, jotka ei pida paikkaa. Tulis heti kysymaan. Janna huomata miten moni uskovainen on kiinni jossain tietynlaisessa uskovaisuuden tavassa ja jos joku ei oo samanlainen, niin ei oo uskossa. Olin aika allikalla lyoty, ja tavallaan loukattu. Oon itessakin huomannut tata laatikoimista ja musta se on niin alyttoman rumaa, etta oon opetellut siita pois.



Elokuvia. Sanoin yks paiva mun poikaystavalle etta taalla tulee tosipaljon elokuvia telkusta ja voin vihdoinki kattoo Taru Sormusten herrasta ja Star warssin ja vaikka mita. Mutta sitten se heittikin mulle ajatuksen etta joo voit kattoo, mutta sitten sun kokemus on eri, Frodo ei kuulosta Frodolta, eika Klonkku oo klonkku. Aloin miettii, kuinka tarkeeta oikeesti on kieli, kuinka se muuttaa asioita. Totta mun kokemus ois aivan eri, ja on melkein kun oltais nahty kaks eri elokuvaa. Se on aika saali. Perulaiset ei valttamatta ikina saa samaa kokemusta kun melkein koko muu maailma.

Saman voisin sanoo Raamatusta. Taalla ollessani oon tajunnut kaannostyon tarkeyden! Jumalanpalveluksissa saarnataan espun kautta mutta mullon oma suomiRaamattu. Viikonloppuna( tulee oma postaus) kaytiin lapi Raamatun opiskelua ja se oli tosi vaikeeta koska suomessa ja espanjassa vaihteli eri pronominit ja persoonat. Kieli on kylla mysteeri. Mietin etta onko mulla ja perulaisilla samanlainen suhde Raamattuun ja sen kirjoituksiin vaikka mulla on Johannes ja niilla Juan ja niilla engañador ja mulla eksyttaja.

Lisaks tahan samaan syssyyn voin sanoo etta mulla oli vaikeuksia paasta mukaan kaikkeen kun ylistys ja rukous ja kaikki tapahtu espuks. Tuli sellai olo etta onko mun Jumala suomalainen ja niiden espanjalainen.. (ajattelin kirjottaa joskus tassa tekstin kaikista naista ajatuksista mita mulla on herannyt).

Takas elokuviin, oon nyt kattonu Narnian, Hannah Montanan, Stuart littlen ja Madagasgarin espuks. Miley Cyrus ainakin loisti ja pingviinit.

Voisin melkeen tehda filosofisen kirjoitelman siita onko kippari kippari.


Neuleet. Neuleiden suunnalta on puhaltamassa uusia tuulia ja alan paasta jo itse asiaan. Nyt on ollut lahetyksien pakkaamista ja laadun tarkastamista, eli kiiretta. Mutta jahka se laantuu niin taalla ollaan.

Yks paiva paasin neulekauppaa somistamaan. Se oli kylla mukavaa. Oon iat ja ajat ostanut vaatteita kirpparilta ja muutamaan otteeseen myynyt ja tian etta taysinainen poyta ei myy. Sama patee taallakin. Esillepano on kylla niin tarkeeta, ettei meinais uskoo. Sain laitella niita mallien ja varien mukaan ja vahan kieputella huivei ja saataa henkarien ja lankojen kanssa ja lopuks sain viela pukee mallinuken ikkunaan.


Lopun omistan pizzoille. Voi hyvanen aika kun osaa olla hyvaa! Mentiin kerran italialaiseen pizzeriaan joka on Huarazin ruokapaikkalistan ykkonen. Ja ykkonenpahan hyvinkin! Siella mun silmien edessa valmistettiin mun pizza ja laitettiin sellaiseen ylisuloseen uuniin ja tarjoilija oli sika mukava. Mulle on tosi tarkeeta etta palvelu on hyvaa ja se saa mut menemaan toisen kerran. Toisena paivana mentiin Pizzeria Bebeen ja sielta sai sellasia kammenen kokosia pizzoja jotka syotiin puulevyilta. Siella oli sellaset lamput jotka oli tehty koreista jonka lapi tuli hehkulamppu ja sitten ravintolan seinilla oli sellasia puukasoja uunia

varten. Oli kylla niin jotenkin sellai tunnelmallinen paikka ja viela hyvan hintanen! Ite en ainakaan tykkaa pizzassa siita keskiosasta joka on lolloo juustoo, niin tuolla ne pizzat oli niin pienia etta ne oli kauttaaltaan rapsakoita. nam.


Tassa nyt tulin ajatelleeks, etta oon aikamoinen holpottaja! Voisin kirjottaa kirjan pelkastaan mun kokemuksesta Pizzeriassa, milta se naytti, milta se maistu, mita tilasin, miksi, milta se tuntu, mita se sai mussa ajattelee jne.heh


Vahan myos naurattaa etta oon Perussa rakastunut pizzoihin ja valtan perulaisia ruokia. Aijon rohkastua. Ei kai se korianteri niin pahaa oo…on se kylla.

Loytoja

Oon loytanyt taalla ollessa paljon asioita, kaduilta, rakennuksista, tavoista ja itsestani.


Kaduilta oon loytanyt kauppoja, jotka vetaa mua puoleensa ja kauppoja jotka huutaa, juokse! Taalla on tosi paljon kenkakauppoja ja mua vaan kiinnostaa menna kattoo niita, aikomukseni oli ostaa tai ei. Oikeesti voi Peru ja korkokengat. Varsinkin taa Huaraz on taynna korkokenkia! Kaikissa vareissa ja kaikissa materiaaleissa ja kaikkien asujen kanssa. Yks paiva nain naisen jolla oli juoksuhousut ja korkokengat! En ymmarra. Yritin pinnistella ja ymmartaa, mutta ehei, en ymmarra. Ja pakettiin kuuluu, etta niiden poikaystavat( jos sellainen siis loytyy) kantaa niiden laukkuja.


Mutta noi toiset kaupat. Esimerkiksi koukuissa roikkuvat kananraapaleet, sellaset keltaset, hrrr tulee nytkin kylmia vareita. Ja muut kioskikaupat joista leijuu sellai haju, etta en kykenis kavelee sisaan oksentamatta. Kysyin etta ostaako oikeesti paikalliset tuolta ruokaa, etta onks niiden vatsa tehty teraksesta? Kuulemma on.


Kerran nain ihanan puukasityokaupan, sellasen wanhan kunnon puupajan ja siella oli aiti ja lapsi ja ne molemmat maalaili yhdessa sudeilla sellasia puuleluja. Oih voiko olla sulosempaa.


Kaduilta taas oon loytanyt kungfumestarin, veitsimestarin( joka taiteili porkkanasta ruusun), miehen Raamatun ja megafoonin kanssa, taiteilijan graffitteineen, kerjaajan joka tarttu ohikulkijaa jalasta, no niita koiria, lapsen istumassa ananaskarryssa, koiran hihnassa! ja sitten marsuja pussissa. Siis se oli jotenki sairasta. Tiedostin sen etta joudun syomaa mun exlemmikkia mutta en tajunnut etta ne myydaan elavina! Se oli raakaa.


Oon loytanyt pikaruokalaravintolan( entinen hesetytto kirjoittaa). Oikeestaan kirjotin Suomessa sellasen listan suositelluista ruokapaikoista ja nahtavyyksista ja sovittiin sinkkujen kanssa etta aletaan kaymaa sita lapi. Nyt oon vetanyt yli jo TAYDELLISEN italiaisen pizzerian, ihanan tunnelmallisen wifikahvilan, Monterreyn maisemaravintolan, ne kuumat lahteet, kivan ravintolan jossa hinta lasketaan paaruoan mukaan ja alkupalat ja jalkkarit ja juomat on ilmasia ja sitten listan ulkopuolelta jaatelopaikan (jonka nimi on Samuel,s…toistanko itteeni?) Ja tanaan olin turistien suosimassa boheemikahvilassa.


Taalla on tosi yleista etta lapset auttaa vanhempiaan toissa, esim tarjoilijat ravintoloissa on usein lapsia. Ja yhdessa pinkissatyttokaupassa myyja oli lapsi. Kuulostaa ehka hassulta, mutta taalla tyo on lapsien leikki.


Mutta tarkein, mita oon loytanyt itestani.


Oon loytanyt rohkeutta ihan uskomattomalla maaralla. Uskallan kulkee taxeilla taalla( mullon mielikuva etta taxit on tehty kidnappaukseen) ja uskallan jutella kuskeille ja sanoo missa jaan. Uskallan kulkee taalla pimeella( vahan pakko kun toiden jalkeen on aina pimeeta). Uskallan kulkee koirien seassa ja kavella autoteiden yli. Ihan tosi taalla on liikennevalvojia pillin kanssa. Uskallan ostaa hedelmia kaduilta ja jopa syoda niita! Uskallan avata suuni vieraalla kielella ja tutustua puistoissa ihmisiin ja smalltalkkaa. Uskallan kavella ympariinsa Huarazia ja ettia mielenkiintosia paikkoja ja astua ovista sisaan.

Oon loytanyt itestani kokin. Suomessa olin viela sita mielta, etten osaa keittaa perunoita ja nuudelitki epaonnistuu. Mutta taalla mun on pakko tehda ruokaa, ellen halua naantya. Ja paatin yks paiva etta miksen sitten tekis sita kunnolla! Eli oon laittanu taalla pekonipastaa roseviinilla, zapallokeittoo, ranskiksii ja nakkeja( tosin Perun nakit on kanaa), kasvissosekeittoo, foliobanaanii, pancakei ja vaikka mita. Nyt kaikki kokit hiljaa, silla en oo viela gourmet, taa on alkua. Ja lisaks kun kaikki pitaa tehda vaikeemman kaavan kautta. Kaasuhellalla ja ei mitaan vedenkeitinta ja popcornitki vanhanaikasesti kattilassa. Maitoo ei voi heittaa mikroon ja laittaa lusikallista oboeta, vaan pitaa keittaa vesi, laittaa maitojauhetta ja sitten heittaa kaikki kattilaan. Ja oon oppinut olee luova. Mulle tuli liian paksua sosetta ja sitten ajattelin laimentaa vedella, mutta ei ollut aikaa keittaa uutta satsia, joten laitoin omppumehua. Ennen kaikkea oon oppinut olee pelkaamatta virheita! Ei elama oo niin vakavaa. miks ruoanlaitto sitten ois?


Oon oppinut olee vahva. Oon oppinut ettei mun paalta kavella. Suomessa olin kameleontti, mutta taalla oon tajunnut vaalia omaa, olee luja. Oon oppinut etta mun pitaa olla auktoriteetti. Mun pitaa olla vahva omissa mielipiteissa ja siina mika on oikein. Lastenkodin lapset on opettanu mua tassa. Ekat kerrat ne kaveli taysin mun yli, mutta nykyaan osaan jo ojentaa niita ja kylvettaa kolme lasta samaan aikaan. Pitaa yhdella suihkuu, toiselle ettii saippuaa ja kolmannelle pitaa joota ettei oo sun vuoro. Oon oppinut selvii paremmin pettymyksista ja nousee nopeemmin jaloille ja vaan selvii. Oon oppinut ymmartaa etta ei elama etene jos pysyy vaan helpossa ja samassa, etta taa on hullua ja rankkaa, mutta tulee palkitsee!


Oon tajunnut miten nauttia yksin olemisesta. Oikeesti joidenki paivien jalkeen odotan vaan etta paasen tekeen ruokaa ja kirjottaa paivakirjaa ja olee puhumatta ja kuunnella ylistysmusiikkia. Taa on iso juttu mulle! Oon oppinut olee tukeutumatta muihin. En odota etta joku tulee kotiin ja tiskaa ja pesee mun pyykit ja laittaa mulle ruokaa, teen kaiken yksin.

Suomen aikaeron takia mun pitaa viihdyttaa itteeni kun te nukutte. Ja oon siina jo aika hyva! Ja tuun paiva paivalta paremmaks.

Oon huomannut etta mulle on tarkeeta ihmisten auttaminen, haluun parantaa henkisesti ihmisia. Haluun olla vieressa ja sanoo etta sa pystyt, haluun vahentaa epaoikeudenmukaisuutta. Haluan olla rakastava sisko, tytar, (tytto)ystava ja myohemmin aiti. Haluan oppia pyyteetonta rakkautta.


Oon opetellut loytaa mun paikkaa Jumalan silmissa. Kuka oon, mika on Jumalan suunnitelma mulle. Oon tajunnut etta haluan olla perilla asioista ja haluan opetella argumentoimaan. Suomessa aijon lukee teologiaa, jotta osaisin vastata muiden ja omiin kysymyksiin.


Oon oppinut nakee maailman ihan eritavalla, pysahdyn hetkiin ja pidan silmat auki. Yks paiva kattelin ihan lumoutuneena valkosta kangasta pyykkikoneessa, se oli niin kaunis, niinku lumme. Laly on opettanut mulle miten sietaa sadetta. Nyt tiedan mita lapsen hymy on. Mita on onnellisuus. Miten tarkeaa on tuntea itsensa!


Oon oppinut vahvistaa mun itseluottamusta.

Oon oppinut karsivallisyytta. Mun sietokyky on noussut uskomattomalla maaralla. Nykyaan teen asioita joita en todellakaan Suomessa ois vapaaehtosesti tehnyt. Leikkaan hapsuja mittanauhalla samanpitusiks, selvitan lankakerasotkuu tunnin, vaihdan kakkavaippoi, ompelen kasin, teen kaikenlaisia listoja, ripustelen sukkia kuivumaan, kerailen lattialta lasten roskia yha uudestaan ja uudestaan, teen ruokaa, kayn kylmassa suihkussa( ma rakastan kuumuutta, niin etta ikkunat on huurussa!!)


Oon oppinut, mita on kaipuu. Kaipuu joka motivoi jaksamaan. Tieto siita etta sua odotetaan ja sua rakastetaan. Susta valitetaan.


Oon tajunnut, ettei muiden mielipiteilla oo valia ja kukaan muu ei ela mun elamaa, kun ma.


Oon tajunnut etta maailma on avoinna ja mun taytyy tavoitella ja olla rohkee.


Oon oppinut sanoo hyvastit peloille! Ja luottaa Jumalaan. Ja itteeni.