BANG ja lika on poissa

Musta on hauskaa ku alotan aika usein nää "postaukset"( musta toi sana on ihan älytön!) kertomalla kuin oon tajunnu jotain tai angstaamalla( no okei turhan liiotellusti) mun hissan kurssista. Mut tänää kävi niin et tsädäm, mä yhistin ne kaks ja tajusin jotain sika hienoo, ja semmosta josta vois mieluummi puhua kasvotuste ku heittää tänne. Oikeestaan kaikki alkoi hiihtolomalta ja Savon peränurkilta. Mä otin sinne mun Historia 4 kirjan, ja aloin lukea sitä kun veljet alko kattoon simpsonei( syvä katkeruus.) sit mun mummi yllätti mut ja huomas mitä luin. Siinä samaisessa sekunnissa se sano et se voi selittää mulle vähän noitte (sota-aikojen) tapahtumia, koska mä olin ihan murheenkryyninä ja valitin ääneen et reputan koko kurssin ja en pääse tosta väli-kokeesta läpi! Siinä se alko selittää samaan sävyyn, ku mä oisin selittäny mitä tein eilen tai 5min sitten. En sillon vielä tajunnu et kuinka kamalia ne ajat on ollu, koska ne on jääny NOINKIN hyvin mieleen.

     Tai no yleensä asia jää mielee, ku se on ollu kamala tai superkiva. Mut uskon et sodasta kun on kyse niin se on ihan toi ensimmäinen. Ei me nykyajan lapsukaiset tajuta siellä uuvuttavalla Suomen historian tunnilla että kuinka hullua se on ollut. Me vaan luetaan et Valkoset sitä ja Punaset siihen ja miehitys Viipurissa ja autonomia ja jääkärit saapuu. Mut se on ihan epätodellista, tai että kun me katotaa ikkunasta ulos, niin siellä se aurinko vaan paistelee ja joku mummo syöttää pului ja pariskunta on menossa kauppaa. Perus normipäivä. Sillon perusnormipäivä oli et lapsi itkee täyttä kurkkuu ku ei oo saanu ruokaa ja toine oma lapsi taistelee rintamassa ja puoliso on menehtynyt muutama päivä aiemmin. Mä en oikeesti ees osaa kirjottaa tästä tai tää on tosi järkyttävää. Nyt mua jälkeenpäin nolottaa kuinka mä oon haukotellu ja ottanu pienet nokoset luokassa 328 mutkun meijän on niin vaikee vaan kuvitella tommosta, nii ajatukset siirtyy tulevalle viikonlopulle. hyi että. niin väärin.
   Meillä ei ois ees oikeutta sanoo et jääkaappi on ihan tyhjä ja mä oon kuolemassa nälkää ku siellä on vaa viiliii ja hilloo. Meijä pitäs olla tyytyväisiä et on sentää ees se. Niinku meijä mummot on syöny jotain puuta! niinku melkeen kirjaimellisesti, ei nyt sentää ku majavat, mut läheltä liippaa..
Mut mitä me tehää ei mitää.
Me vaa istutaa himas perskarissa ja syödää jätskii hopealusikalla.
Voivotellaa kun mein elämä on perseestä ku ei oo omaa autoo.
Hävetkäämme.

Mä en sit voi mitää, jos kuulostan joltai huolestuneelta pissablondilta, mutta en osaa kirjottaa kirjakielellä, vaikka niin tähän ois kuitenkin sopinu.

Loppuun edellee tätä haastetta
Päivä 03. Kuva, siitä mitä teit tänään:

Entiä, kuinkahan moni siis on tajunnu, et mun elämässä yks suuri osa on sirkus, ja ei. en ole mitenkää passion about it. Rakastan mäkkiä ja läskeilyä ja laiskuutta ja epämääräsiä puuskapäiviä( jollon reenataan hullun lailla) mutten aina jaksais rääkkii.
Sirkus ei oo mikää mun elämäntapa, mut silti mullon sitä kolme kertaa viikossa plus maholliset leirit/ festarit/keikat.
Keskiviikkosin mullon aina pikkulasten opetusta. Mun sydän sulaa noille.

Dreams are not real, or are they?

HAHHAHAHA LOOOOOOOOOOL, ei voi muuta sanookkaaa. Ku tänää ei todellakaa ollu mikää maailmanparasaamu. Ei siis ei todellakaa eikä alkuunkaa. Näin se meni (ottakaa taas hyvä asento):

Meikä herää 07.37 ja siinä kivasti se bussi kasiin lähtee 07.35 mut oikeestaa se on aina myöhässä joten 43 on semmoi aika hyvä. No jokatapauksessa heräsin sillee FUUUUUUUUUUUUUUUUUU en kyllä varmana ala juoksee. Niimpä päätin että meen seuraavalla tasan bussilla 400 metrin päästä olevalta pyskältä.
No alan siinä syömää muroi( mikä on tosi harvinaista koska en koskaa aamulla palasta tai ota pientä purtavan poikastakaa). Sit päätin alkaa meikkaamaanki, lol, se oli virhe. Niimpä kello näytti 07.55 ja siin vaihees tökötän vaatehuoneen ees sormi suussa, et mitäs mitäs sitä pistäs päälle. Päätän olla ovela ja valita samat vaatteet ku eilen, sitten kello onkin hypänny 07.59 ja tajuun et mulla on minuutti aikaa juosta se 400m läpi jään lumen hiekan ja soran. Niimpä ajattelin FUUUUUUUUUUUUUU miten mä tässä onnistun, aina. No puin päälle ja lähin pinkoo mitä jaloista pääsin ottaen huomioo kaks tonnii painavan repun selässä ja pussin kädessä. Näen bussin etuvalot ja kuljettajan ja ajattelen AAAAAAAAAAH kohta liikuntaurakka palkitaa ja pääsen löhöö, mut EI, bussikuski tais olla näin kaveripiirissä tutuksi tullut: rusina...joka tarkoittaa ettei armoa anneta ja hitaat jaa ruikuttaa rannalle, tai siis pyskälle. Siispä aloitin pienen mutta kauniin ragesaarnani, josta ei loppua tullut, aloin laskemaan että seuraavan bussiin on taas se 40min aikaa ja sitten en kerkiä enää aamutunnille. Päätin mennä himaan kaakaolle, aloin jo piristymään kunnes muistin pienen pikkuriikkisen ongelman, mulla ei ole avainta ja vara-avainkin on mun huoneen pöydällä. No voitte vaan arvaa kun oon FUUUUUUUUUUUUUUU. Sitten värjöttelen polvet tutisten. kaulahuivi liehuten ja huulet sinertäen ulkona. Aika alkoi olla kypsä ja päätin lähteä taas 400metrin päähän alkuperäiselle pyskälle ja pääsin kuin pääsinkin sinne ja sinne astuessani sain kokea vielä kerran FUUUUUUUUU-reaktion. Bussikorttini oli mennyt umpeeen!!!!! No onneks mamacita oli just antanu 20e koulun bodybumppia varten niin olin rahoissa ja pääsin koulua kohti. Mutta eihän siinä kestänykkää ku se satajayks minuuttia.

Sitten täytyy paljastaa että olin nolozz ja menin peilinetee harjoittelemaan hymyä. koska tässä vaiheessa hymy oli jo niiin syvällä pyllyssä että paljon tarvittii muistivihjeitä sen ulos saamiseks. Asiaahan tunnetusti auttoi seuraavan tunnin Suomen historia.
Lopuksi pääsin tunnille feikkihymy naamalla. JA kaikkiin se meni täydestä. Ehkä musta tulee isona missi.

Mut kaikkein hauskinta tässä oli tää hetki, kun menin kattoo tän päivän kuvan.
Päivä 02, kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään.

Olavi uusivirta

Kirjotinki jo facebookkiinki kuin helppoo on olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on. Meil oli koulus OPOn tunnilla semmoi mies joka oli ollu opiskelee Amerikassa kuralammikon tuon puolen 17 vuotta. Sen oli alunperin pitäny mennä vaan vuodeks, mut sen omian sanojen mukaa, ku tekee sitä mitä rakastaa ja haluu tehä eikä sitä mitä muut haluu et teet, niin sillon mikää ei oo mahotonta ja unelmista tulee totta! Tajusin kans sen et oikeesti vaiks mun elämä on ihan! totaalisen! törkeen! ja pajon! täynnä! kaikkea! niin silti oon tosi onnellinen ja teen just niitä asioita mistä tykkäänki. Okei koulu on vähänku semmoi pakkopulla tai enemmänki piirakka siellä päivien alussa, mut mun viikko on semmosta hulivilinää että kummakun kerkiin istuu himaa ja lämmittää sen äitin tekemän lohikeiton mikrossa 30sekunnin verran ku taas pitää lähtee bussiin.
Hoh hoijaa, joka päivä kotiin sillon kuuden viiva puol kymmenen välissä (eikä tässä ole viikonloppuikaa). Mut mä silti en stressaa en oo kipee ja nautin! Eikö noi ookki nee pääasiat?
Must on!
Indeed kevät on ilmassa ja aurinko paistaa ehkä maailmankauneinten nytten! Oli kyllä sitäkin ikävä ku kävelet ulkona ja et voi tekstaa ku aurinko häikäsee näyttöö ja pitää ettii varjo.
Lueskelin yhen tytön blogii, jossa sillä oli tosi söppänä haaste ja päätin varastaa sen, hah. En haluu tehä siit mitää isoo juttuu, koska kaikkihan varastelee yhtenää, karkkei, toppei, viinaa ja hajuvesii, mikä on jo taitolaji, koska sokkarilla on aika hullut turvamiehet!! no eivaaa lol läppäää oli, en haluu tehä tästä haaste jutusta mitäää isoo juttuu vaan laitan sen toho loppuu ja pidän yllätyksenä et mitä sieltä tulee sit päivittäin;)) mut aina ne liittyy jotenki kuvaan. hih kuin hauskaa!
Tänään oli semmoi kun: päivä 01.Kuva, siitä mitä nyt ajattelet.

Piti vähän pohtia, mitä se on, koska mähä tunnetusti ajattelen sataamiljoonaajayhtä asiaa kokoajan, joku päivää varmaan räjähän. Tai sit on niit päivii ku en aattele mitää mut nyt se on varmaan tämmösii sitten aattelen. Eli enhä mä osaa rajaa yhteen, okei ehkä opin päivien myötä, mut ihan silleee informaatioks mä inhoon rajaamista, asioiden rajaamisesta silmien rajaamiseen:DD ihan sairasta! Mut toi vika kuva ei oo mikää klisee summer, vaan se on mun ja Priscan summer 20013(ja kuitenki joku pätevä pässi valittaa tosta, niin toi vuosi on insideXD) heihei nyt kiireinen elämäni jatkuu, bussi älä lähde ilman minua<3

Lahnailu on jees

Mä en tolla otsikolla viittaa todellakaa mitenkää millää muotoa siihen et se liittyis tähä blogin kirjotuksee, ei, ei todellakaa! päinvastoin. Se liittyy mun elämään, ja blogi ei ole kuitenkaa ihan mun koko elämä. Aika hurjaa ois, ja onha semmosia neitei jotka saa ihan työkseen kuvaa niitte uutta kashmir villaneuletta..mutta siis lahnailu on mun mielestä paras tapa elää. Katottii just kaveriporukalla( jätkien) kans mukamas perus amerikkaunelmaa-leffa mut se osottautukin ihan jokskuks muuks. Oho nyt tää kuulosti joltai pervolta. Siis se osottautu: tv dokumentti goes my life as Liziks, mut must oli just hienoo "joutuu" kattoo tommoi erilaisempi elokuva perus hollywoodglamourin sijasta. Kyseessähän oli teinei joilla oli todella surkea itseluottamas ja korkeat odotukset omaavat porukat.(Tietty lopulta niillekin tuli ihan mukiinmenevä elämä ja onnellinen loppu.) Not nice jos multa kysytään. Eli siks lahnailu on hienoo, ei mitää suuria ja ennenmuuta turhia paineita elämän kulusta, eikä masentavia ajatuksia vaan pitäs elää niinku lahna. ( en oikee tiä mitä se on, mut itsekukin saakoon sen päättää). Musta lahnailun yks muoto on matkailu ja siellä chilling ja irrottautuminen kaikesta(yleensä shitistä) kotimaasta. Joten tässä on mun erilaisia "matkoi". Siks noi merkit koska jotkut on ihan Suomen sisällä mut yhtä arvokkaita ku matka Israeliinki:) nauttikaatten

Tanoin tulle taat kerran: Tä oot ykkönen!

Ihan tähän alkuun haluun kertoo teille tarinan. Joten varmistakaa että teillä on hyvät oltavat, tyyny pyllyn alla ja lempparijuoma kädessä ja jos ei oo... Hakekaa!..... Nonni nyt on varmaa parempi ja voidaa alottaa.

Olipa kerran tyttö, joka kävi lukiota. Hänellä oli kaikkea mitä nuori voisi haluta, perhe, ystävät, harrastukset, vapaa-aika ja muuta mukavaa ja joskus jopa luksusta. Tietenkään aina ei voi olla hehkeää ja niin ei ollut tytölläkään hänen istuessa tylsistyneenä Suomen historian tunnilla katsoen videota ensimmäisestä naiseuden lähetistä. Niimpä hän päätti (opettajan mukaan) häiritä kanssatovereita ja päätti kertoa mitä oli edellisenä iltana tapahtunut hänen ollessa McDonaldsissa. Tyttö kääntyi ystäväänsä päin ja kertoi nähneensä ýstävänsä kaverin syömässä ranskanperunoita ja juomassa coca colaa äitinsä kanssa. Tyttö kertoi että se oli hänestä hyvin suloista ja muutenkin poika vaikutti hyvän ulospäinsuuntautuneelta ja mukavalta persoonalta. Mutta tytön kysyessä sitä, tytön ystävä vastasi: "Joo on se tosi mukava mut kyl se osaa olla aika v-mäinen."
Tyttö vastasi siihen hetkeäkään miettimättä: " Mutta niinhän me kaikki."

Sen pituinen se.
Mutta vaikka tarina loppu niin tosielämä jatkuu. Ja voin kertoo et kun olin bussissa ja mietin noita kahta lausetta, niin tajusin jotain tosi hienoa!
Eihän noitte tarttee pitää paikkaansa. Tää maailma on semmoi et kaikki satuttaa toisiaa ja itteensä jatkuvasti. Oli se sitten suoranaista kiusaamista, kuten potkiminen ja lyöminen konkreettisesti, toisen haukkuminen päin naamaa tai epäsuorasti ignooraaminen, kattominen kylmästi ja kaikken pahin; nauraminen! Sit on toisten tunteilla leikkiminen, toisen saattaminen naurun alaseks ja tahallinen kosto. Yleensä tarpeeton.

Mut siis aika järkyttävää tai ei aika, vaan tosi! Emmä haluu ainakaa sortuu mihinkään noista. No tietenkää ei oo olemassa täydellistä ihmistä et kyllä noita sattuu ja tapahtuu, mut silti haluun ite ainakin välttää tommosia!
Musta ois hienoo et ku ihmiset kattos mua niin ne vois aatella, et onpa lämmin ja avoimen ja lähestyttävän olonen tyyppi, eikä, toi oli se, joka puukotti sitä tyyppii selkää ja muutenki puhuu paskaa toisten selän takana. Me voidaa ite vaikuttaa tommosiin asioihin. Miettikääpä ite mimmosia te haluutte olla, paikottaisia bitchei vai hyvään pyrkiviä dudeja?

Lol

Tajusin et tätä blogia on vaikeempi ylläpitää ku muita, koska joka päivä tulee uusia ajatuksia ja juttui, mut sit se miten sen sit saa tuotettuu paperille tai no näytölle, on valitettevan hidasta ja asia erikseen. Tietty ois helppoo vaan kattoo edellisiltana kiva asu kouluun, kuvaa se seuraavana päivänä, lataa tänne ja kirjottaa: hm toppi farkut vero moda jne. mut musta se on sulaa hulluutta vaikka sitä ystäväni tekevätkin:))) tai no itekki luen semmosia et kyl niistä voi saada inspistä mut en usko et se on alunperin ollu blogin idea....
Joten olen pahoillani että en laita tänne kuvia siit mimmoset kenkulit mulla oli tai miten tukka oli vaikka tykkään miettiä noit sikana, saa sit bongaa livenä mut jos kiinnostaa. lol.

Mä haluun pitää tän elossa ja enemmä mun maailmassa eikä tässä Shittimaailmassa, okei aika vastuutonta  ajatella et mullois oma maailma missä kirjottelen hienoi juttui blogii ja kukaa ei loukkaannu ja elämä on laiffiii. Voi kun naiivia.

Flama de la rama!

Tuve una chica española en mi casa una semana, que se llama Vicki. Esta semana era muy muy buena! En mi colegio tenemos proyectos y por eso tenemos muchos muchos extranjeros, por ejemplo de Suecia, Francia, España, Alemán, Italia, Holanda, Checo, Rusia, del todos países!! Me encanta! 

 Enserio! Hicimos muchas cosas y los echo de menos ahora! Afortunadamente voy al Seville en otoño!
   Okei okei voin mä tänne suomeksi kirjottaa, mutku tuli iksu noit espui. Eli siis oon tässä ohimennen ilmotellukki espanjalaisita, ja nyt kerron enempi.
 Meillä oli siis koulussa semmoi projekti et Sevillasta, Ginesistä tuli noin 20 nuorta meijä kouluu ja sit me jokku majotettii ne mein kotii( jossa ei keretty viettää melki yhtää aikaa koska ne oli tääl nii törkeen vähän aikaa) ja vastaavasti me siis mennää sinne reilu viikoks asustelee Espanjan aurinkoon ja loisteliaan koulun kaltereitten taa. Ne oli oikeesti aivan ällistyksissää mein koulun hienoudesta, oisitte nähny niitten ilmeet! Ja joo oon ollu niitten koulussa ies. majuelossa( koska majoitin viimekin vuonna, espanjafriikkikunolen) ja se on aivan kamala loukko, siis ihan järkyttävä et ymmärrän kyllä:DD

 kattokaaa nyt totakin hölmöläistä. Se tais nähä ensimmäisen kerran elämässää jääpuikon.
Okei. Sit oli muitakin käyttötarkotuksia, esim. puukko......ja jotain muitakin...mut mun täyty sensuroida..
Mut me tehtii vaikka mitä kivaa ja tietty vähemmän kivaa. Koska siinä missä on huippua ja kaikki onnistunu täydellisesti siihen mennessä niin se on vaan kirjottamaton luonnon laki et jonkun jutun pitää silti kusasta!
Meille nyt ei pahemmin kusahtanu asiat, paitti hajos pää vähän säätöön ku mietittii et onks liian myöhä lähtee johonki ja kenen kyydillä ja noi ei haluu suurta porukkaa, ni pitää rajaa ja plaaplaaplaa shaibaseni.

Mitäs mitäs tästä kuvasta vois kertoo....siin on pului!


 Asiasta kukkaruukkuu, musta tuntuu et tuun sit aikuisena/mummona tykkään sikana muistella ja kertoilla mun elämäntarinoita kaikille naperoille ja ittelleni. Miettikää, toivon ainakin et tuun tekee just niitä asioita elämässä ettei tartte katua kun sillo oli jänishousu eikä uskaltanu. 




mut niiiiiin tossapa on vähä hombrei; Alberto, Angel, Dani ja Pablo.
Tykkäsin ihan älyttömästi hengaa noitten kans ku ne oli ehkä maailman hauskimpia ja sit ne ei osannu enkkua oikee, niin pääs mun taidot koetukselle;)

Espujen Finlandia trippi näytti kutakuinkin kuitenkin tältä:
Wanhojen jatkot
Luistelua
Vierailu Hämeen Linnassa
Pulkkailua, Hiihtoo, Lumikenkäilyy
Lumiveistokseilua
Avanto, Sauna
Kylpylä
Koti-iltoi ja chillingg
Helsinki turisteilu 

Hpk- Jokerit- peli ( hyh hyh ) 


  Mun täytyy tännekin tää ilmottaa et oli meinaa mun ensimmäinen  ja viimeinen tommoi lätkäpeli ikinä, mä en yhtää tykänny, katoin vaa chearleedereitä ja jokeri-fanei ku en tajuu miten jokku voi vaan hyppiä ihan kympillä katsomon reunalla ja huutaa koreografisoituja kannustushuutoja. OI kyllä heillä oli megafoni. Plus Saaraa vähä nauratti ku tauon jälkee oli menny 10 min ja sitten vasta tajusin et joukkueet oli vaihtanu puolia..huups.

Olihan kaikkee muutakin, mut emmä tänne voi kaikkee kirjottaa ku en muista ja jos muistaisin niin kirjottaisin ihan liian pitkästi. Sen haluun vaan vielä sanoo et oikeesti ihmiset hankkikaa kärsivällisyyttä ku ootte espujen parissa, ne on niiiin hitaita ja ei kuuntele ja ei tiä missä mennää ja huutaa ja meluu ja on noloi ja saa tehtyy kärpäsestä vitsi mammutin! Mut jotenki silti tunsin oloni hyyyvin kotoisaksi.

Ja niinku uutisissakin on semmoi loppukevennys niin laitan teille näyn, mitä en ois IKINÄ uskonu näkeväni. Hyvät naiset ja herrat tattadattadaaaaa: Kaksi espanjalaista englannin opettajaa, jotka leikkivät kun lapset konsanaan.....