Yksilöllisyys. Yksilöllisyys on mun mielestä samalla yliarvostettu ja samalla aliarvostettu asia. Nykyää must tuntuu että kaikki puristetaa samaan muottiin halusi ne tai ei. Tänään psykologian tunnilla opettaja kysy meiltä niinkin yksinkertaista asiaa, kuin lempiväriämme. Siitä puhe lähti vilkkaasti luistamaan( taino omassa päässäni muttei luokan keskuudessa), aloin ajatella että kuinka helppoa onkaan tyttöjen sanoa vaaleanpunainen aniliini tai joku muu ns.tyttömäinen väri ja poikien puolestaan tummanpuhuva musta tai sininen. Ja silloinkun maanläheiset värit aka. ruskeat. ovat muodissa niin mitä täältä frikin planeetaltamme kaupoistamme silloin löytyy? Kuitenkin on niitä uskaliaita ihmissieluja, jotka pyrkivät pois tästä muotista ja mitä silloin tapahtuu. No..yleinen paheksunta, oudoksunta. vähintäänkin ihmettelyä. Paremmassa tapauksessa voi löytää sielunkumppanin, ja sitten ollaan yhdessä outoja. En tarkota todellakaa että kaikkien pitäisi laittaa sienihattu päähän ja möngertää ojan pohjalla, vaan tarkoitan että voisimme olla aitoja. Tehdä juuri sitä, mitä haluamme, tai miltä siinä hetkessä tuntuu!! Jos mielesi tekee mieli pukea tyttölapsellesi sinistä niin siitä vaan. viis yleiset periaatteet tai mitkä lie! Aitous on hyvin pientä ja jokainen meistä pystyy siihen. Carpe diem!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti