perjantai 21. marraskuuta 2014

to expect or not to expect

Tassa eilisen keskustelun innoittamana ja muutamien blogien ja ihmisten kohtaamisten jalkeen ajattelin kirjoittaa eraasta ilmiosta.

Oon aikasemminki kirjottanu tekstin bucketlistista.

Ja nyt uudella nakokulmalla haluan ottaa asian puheenaiheekseni.


Oon ollut taalla Perussa pian 2kk. Ja ihmiset kysyy multa etta oliko sellaista kun odotit? Oliko mitaan samanlaista kun olit ajatellut? Ootko oppinut espanjaa? Ootko tutustunut uusiin ihmisiin? Ootko seikkaillut?


Ja joo, ymmarran etta toi on ihmisten (monen) tapa kysella kuulumisia ja nayttaa mielenkiintoa.


Mutta mita se aiheuttaa vastaanottajalle?


No itseasiassa oon ollut kahdella tourssilla, mutta kylla mieluusti menisin tuonne vuorille vaeltaa teltan ja trangian kanssa viikoksi. Muttakun en voi. Mullon tyot. Tai joo kylla oon oppinut espanjaa, mutta alkaa luulko etta se ois nykyaan mun aidinkieli.


Ma kerron, mita se aiheuttaa. Surua. Kateutta. Ilmaan huokailtuja toiveita ja itsensa tuntemista surkeeks luonnonkappaleeks, joka ei saa mitaan elamallaan aikaan.


Okei, liiottelin. Mutta miks pitais keskittya asioihin, mita ei oo paassyt( eika valttamatta paase) tekee? Tottakai maailmassa ois vaikka mita paikkoja, joissa kayda ja asioita, joita tehda. Taa Perukin on seikkailijan paratiisi. Taalta loytyis maastopyoravuoriajelua( mita lie meinaakaan) laama-vaelluksia, kahdeksanpaivan-lumivuoriseikkailuja, kalliokiipeilya, canoyonilla tepastelua, benji-hyppya sillalta, viidakossa riittais varmasti liaanei ja vaikka mita!

Musta meidan pitais enemman paino sanalla enemman, keskittya siihen mita ollaan saavutettu ja mita ollaan tekemassa.


Ite ainakin ajattelen mun elamaa parhaana mahdollisena just mulle. Ja etta asiat mita oon tehny ja oon tekemassa, on just parhaita mahdollisia mulle. Kyse ei oo siita etta lahden suorittamaan jotain listaa ja asetan ittelleni tavoitteita ja jos ne ei toteudu, niin kelaan etta olipa surkee reissu.

Alkaa ymmartako vaarin. Tavoitteet on oikein jees juttu. Mutta niiden orjallinen toteuttaminen ei.


Sanoin eilen keskustelussa, etta ma en niinkaan halua seikkailua, seikkailun varsinaisessa merkityksessa. Etta mun ei tarvii kiertaa hullun lailla nahtavyyksia ja osallistuu joka ikiseen paiva-tourssiin. Etta jokaikinen ihminen tanne tullessaan voi tehda noi. Voin lukee tripadadvisorin sivuilta, minne kannattaa menna ja mika oli huikeeta ja mille annettiin 4tahtee. Mutta mulle tarkeemmaks on muodostunut seikkailu mun elamaan, muhun itteeni.


Voi kuinka mutkikkaat ja monipuoliset ne polut onkaan. Kirjotin postauksen siita, mita kaikkee oon loytanyt. Musta ne asiat paihittaa lumivuoret ja turkoosit laguunat. Koska turisti-matkat jaa elamaan. Muistoihin ja valokuva-albumeihin. Mutta rohkeus, itseluottamus, itsetuntemus, altruismi, sydamellisyys ja arvostus jaa elamaan mun sieluun, mun olemukseen, mun kaytokseen, mun tekoihin, sanoihin, myohemmin miten tuun kasvattaa lapsiani ja milla tavalla puhun viisaana mummona lapsenlapsille iltapalalla.


Haluun sanoo, etta missa ikina oottekin, mihin ikina meettekin ja mita ikina teettekin, alkaa vaheksyko! Se on varmasti just sita mita sun elamantilanne vaatii.


Voidaan kattoo kateellisina muidenmatkallamaailmanymparivainminajarinkkani- kuvia tai voidaan kattoo meidan sisimpaan ja miettii etta just tassa on hyva olla. Klisee, ei oo viela mun aika, pitaa paikkansa. En tosiaankaan ois selvinnyt tasta ilman mun kokemusta 9kk asuen neljan tyton kanssa tai muutamia kesia Hesburgerissa. Kaikki mita koetaan on vaan osa tulevaa.


Jos tulisin taalta ajatellen etten paassyt kaymaan Alpamayolla tai en puhu lentavaa espanjaa, niin oisin taysi epaonnistuja.

Sen sijaan haluan tulla taalta ajatellen niita asioita joita sain kokee.


Ja vaikka luovutettais joskus, niin miks ajatella etta luovutin. Miks ajatella negatiivisuuden kautta?


Meidan kulttuurissa arvostetaan nykyaan niin paljon kokemushamstrausta ja saavuttamista, ettei aina tajuta huomaa mita ollaan jo saavutettu kun kiidetaan nokka pitkalla jo seuraavaa kohti.

Instagramit tayttyy upeista kuvista ja jos oltais sims-ukkeleita, niin meidan kateuden maara vaan nousis ja oman elaman arvostus laskis.


Ihan tosi, vaikkei sita aina huomaakkaan.


Ottakaa hetki ja miettikaa mita kaikkee teidan elamassa on. Mita kaikkee ootte jo saanut kokea. Missa vaiheessa ns sun elama on. Nahkaa ymparillanne ne kaikki ihmiset, jotka valittaa teista ja rakastaa teita. Pysahtykaa. Olkaa. Hamstrataan arvoja, ei maisemia.




maanantai 17. marraskuuta 2014

Huarazin monet kasvot





Ma en tia mika tassa on mutta A) mulla tulee mieleen Up kohti korkeuksia tasta ja B) en ymmarra ton oven paikkaa




Tassa on Huarazin ilmoitustaulu. Joka aamu tossa on kasa paikallisia kirjottamassa ylos vapautuvia tyopaikkoja ja ties mita. Myos kylla kauppojen ikkunoissa lukee etta tarvitaan muchachoo jne. Mutta tosta on kiireella hauska puskee ihmismassan lapi. Heheei sielta taitaa pilkottaa mun seurakuntaki jossa kayn! La Vid Verdadera. Ja tossa nakyy nyt myos hyvin Quechua intiaanin paahine. Ja usein, aina oikeestaan, letilla hiukset.


Leteista puheenollen. Tykkaan kun taalla panostetaan pikkutyttojen kampauksiin, oon inspiroitunut niin sikana! Kaikenmaailman lettei yhistettyna kalanruotoon ja ikina et naa ulkona lasta jolla ei ois hiukset laitettuna. Ja oikeestaan yks paiva kun vein meidan 1v tyton puistoo niin sain siita palautetta etta kuinka noloo kun veit sen kampaamattomana.


Tassa yks erikoinen esimerkki




heheeei siinahan on myos motocar!
Ja sitten taalla on graffittei ihan sikana, ihan vaan taideteoksia tai poliittisia kannanottoi. Tassa ensimmainen esimerkki vaalien aikaan. Talotki on ihan taynna ehdokkaiden nimia ja etta aanesta ja merkitse nain ja plaaplaa ja kun kysyin niin valttamatta noita ei edes aina pesta vaalien jalkeen pois. Entia teista, mutta ma en maalais mun talonseinaan kenenkaan nimee.






seuraavalla kierroksella merkitse nain





eiko ookkin jo valmiiks aika pelottava ja epailyttava katu, mita jos sanoisin et talla kadulla katukoira hyokkas mun kimppuun… nykyaan osaan jo kivittaa niita.




Musta on jotenkin virkistavaa kun kaikki on vahan erinakosta kun Suomessa.



Kannanotoista puheenollen. Taalla liikuskelee tollasia autoja lippuineen ja megafooneineen ja yritetaan voittaa aanestajia puoleen. " Aanesta Waldoa, Waldo tekee elamastasi parempaa…"





mun kotikadun kauppoi, huomatkaa hinnat.



Pysytaan edelleen kotikadulla. Tuolta ostan mun yhden solen avokadon. Huomatkaa seinalla kolme kaksoisveeta, no ne vaalit.





Ai, kato, siirryttiinki mun kodin katolle. Tollasissa maisemissa pyykkaan.


Ai mita? Haluutte nahda mitka nakymat mun huoneesta on, no aika tungettelevaa…no hyva on.




Jos nyt kuitenkin siirrytaan takas ulos, tyokin alkaa pian.



Joo naihin tormaan aina joka paiva. Siina valmistetaan mehua. Mutta jos haluut olla terve, niin ei kannata. Joo munkin alkaa jo tekee mieli, parempi jatkaa matkaa…




Äh vielakin houkutuksia. Tosta vois jo jopa ostaakin. Mutta leikitaan nyt terveellisia ja jatetaan gasiosat sivuun.




Voi eeei eiko naa ruokahoukutukset koskaan lopu.. eiku hei ai kato moi! Tuttuja. Veitsimestarihan se siina.



Ja kasinovartija! Vahan kylla tais hymyilyttaa kun gringa pyys kuvaa. Mutta aika pokalla mennaan, eihan vartijan sovi hymyilla.


Oho oho aurinkohan tassa alkaa paistaa kovasti ja unohdin hatun Suomeen, muthei ei se mitaan!



Haluisinkohan pinkin, vai kenties olkisen, tai sittenkin lippis? Eiku hei toi kukkanen on aika kiva!




Tolle leidille ois kylla pinkki sopinut.

No muttahei mitas tossa tapahtuu?



Shrekhan se siina! Vahan kylla laihtunut...




Katos, poliisineidit vahan pitamassa joota. Aina tosin riittaa aikaa pieneen poseeraukseen. Eiko teilla oo kuuma kokomustissa?


(Movistar on siis puhelinliittyma ja oli niin huikee naky, etta rapsasin. )


Nonniiin! Vihdoin joku osaa hymyilla. Tosin se taitaa olla sen tyo.

Hehei Melissa nyt vauhtia vahan topposiin myohastyt pian toista…eeeih mika nyt tukkii mun tien?



Jospa lainaisin jotain kulkupelii?



Mitahan bomberokset tykkais kun vahan kavisin ajelee toihin ja takas? Kun ois jo se pysyva ajokorttiki, tosin se ei taida Perussa kayda.

Ai kato kampaamo. Kuinkahan mones sadas? Tosin toi mies on aika cool. Tostahan vois sanomalehden nappaa matkaan.





Voivoi kello kiitaa, nyt taytyy kylla menna oikkaria. Eihan tasta tuu mitaan.




Nonni hyva, nyt ollaan jo noustu puolet, eika edes hengastyta.



Pian perilla, joo toi on jonkun koti.



Kylla munkin tekis mieli leikkii mutta tyot odottaa, eiks tyo oo aikuisten leikkii?




(Toi koira on niin sopo, aina tossa, kuplassa on painauma jo.)




Puuuuh kuolen nyt, en saa happee. pakko saada pian vetta. Kylla munkin tekis mieli vahan ottaa lepii. Voivoi muutama minuutti aikaa saapua toimistolle. Nyt vauhtia!


Heheeeei ma taisin ehtia! Nyt enaan painetaan kolmosta ja vahan korjataan hiuksia ja hengitysta ja valmiina toivottelee hyvat huomenet.









Voivoi siella taitaa olla jo mun pomo odottelemassa. Tasta taa paiva lahtee…


Hahahaha vahan pilke silmakulmassa tein tata. Kuvat ei tietenkaan oo samalta aamulta, mutta ajattelin etta siella ruudun toisella puolella teita vois kiinnostaa millasta taalla on. Mita naan ja kohtaan paivittain. Ja kun naita kuvia olikin kertynyt.



Retriitti jätskikylässä

Mentiin Arco Iriksen kanssa retiroon viereiseen kylaan, Carhuaziin. Yks viikonloppu vaan chillailua muiden ja Jeesuksen kanssa.


Ma jotenkin paadyin staffitiimiin ja vaikka meidan majapaikka olikin hotelli, niin meidan piti ottaa kaikki mukaan. Ruoista siivousvalineisiin. Siina alotettiin sitten perjantai aamu pakkailemalla autoo. Noustiin vuoroteltiin viidenteen kerrokseen aina hakemaan jotain ja siina ihan meinasin pyortya. Kuten oon kertonut niin taalla ilma on ohuempaa ja tollanen nousu ei tehnyt mulle hyvaa. Eika sita seuraava 20kilon riisisakin nostaminen yrittaminen nostaa. Katoin sita maaraa ja olin ihan varma etta joudutaan tekee ainakin kaks kiekkaa. Mutta kaikki saatiinki mahdutettuu autoon ja mun oli pakko ottaa lopputuloksesta kuva. ps. tassa ei nay takapenkkia…pps. Suomessa ennenku lahdin niin olin autokoulun kakkosvaiheessa ja meille naytettiin se kuinka paljon painavammaks kaikki tavarat tulee auton tormatessa. Ja mietin tota ja katoin tota takakonttii ja olin vaan etta hrrrr.



Olin siis aika ilonen, kun mulle sanottiin etta sun pitaa Sarahin kanssa ottaa bussi.


Mun tehtava oli olla ns tervetulotiimissa. Laittaa paikat kuntoon ja natisti ja toivottaa ihmiset tervetulleiks suklaan kera. Ja paivaa ennen olin vakerrellyt tallaset nimikyltit oviin.




Tykkaan kylla niin paljon askarrella tollasia juttui. Ja nautin siita kun saan erivarisia kartonkei ja nauhoi ja kaikkee mun eteen. Ja kuuntelinki vaan Disney albumia ja leikkelin hymy huulilla.


Takas retiroon. Meilla oli siis tiedossa, rukoilua, ylistysta, Raamatunlukua ja opiskelua ja yhdessaoloo, ruokaa, hengailua, tutustumista paremmin. Oikeestaan aikalailla samanlailla kun nuortenleirit Suomessa. Otin kuvan ohjelmasta. Ehka ymmarratte jotain, haha





Meidan majapaikka oli oikein kaunis ja kivannakonen



ja nukuttiin just vahanku kamppiksen kanssa ja ma sain meidan ihanan muotitietosen mamman. Ja meilla oli mukavia keskustelui illalla huoneessa. Ja Gladis sai mut ymmartaa mita kaikkee mullon, miten upee perhe mullon, miten mahtava parisuhde ja kuinka fiksu ja kypsa oon kasittelee asioita. Joskus on hyva puhuu sellasten yli50v kanssa ja yllattyy kuinka paljon niilla on sulle annettavaa ja opetettavaa.


Ton viikonlopun aikana meille tuli sellai mies opettaa induktiivista Raamatunlukuu. Oikeen perehtyen ja heittaen kysymyksia ja se oli oikeesti mielenkiintosta. Sen metodin pointti oli etta loyda itse. Ja sita kautta paasee oikeesti kiinni siihen pointtiin. Eika vaan lue sillee plaaplaaplaa. Mulle se oli vahan vaikeeta kun piti pysyy mukana espanjaksi. Meidan piti siis esim loytaa se protagonisti ja sitten ympyroida ja sitten alleviivaa kaikki mita se paahenkilo teki ja sitten laittaa nelio keille se sano ja mitka sanat mainitaan usein ja laittaa tahti ja sita kautta miettii se koko punanen lanka. Mutta aika kiitettavasti parjasin. Muuten en muista oonko kertonut jo vai en, mutta huomasin aika vahvasti kuinka eri kaannokset on niin erilaisia, mun suomenkielen versiossa kaytettiin jopa eri pronominei kun vastaavassa espanjaks. Ja tajusin kuinka haastavaa kaannostyo on ja mitka rispektit annan kaantajille! Ja samalla tuli sellai uus tarve tai mielenkiintoo tutkii tekstei alkuperaskielella ja kattoo miten matkalla on kadonnut nyanssei ja mita me ¨missataan¨.


Retiroon tuli Paivi Limasta ja oli jotenkin aika rentoo paasta pitkasta aikaa puhumaan omaa aidinkielta ja olla varma etta talla kertaa sua ei ymmarreta vaarin.


Lisaks yhdessa vaiheessa piti miettii joku henkilo jonka kanssa et oo oikein ollu ja sitten rukoiltiin yhdessa sen kanssa. Ja se lahensi kivasti.


Yks ilta meilla oli sellasia yhteisia leikkei. Ja paastiin nayttelee ja paasin loistaa! Ma niin tykkaan heittaytya tollasiin juttuihin ja vetaa ihan taysilla. Ja mua kehuttiinki etta olin mahtava apina…


Sitten yhdessa vaiheessa suunnattiin kaikki Carhuazin plazalle, koska sielta saa kuulemma Perun parasta jaateloo ja olihan se pakko kokee. Ja se plazakin oli hirmu kaunis!



Taas vaihteeks kaikki tuli kaupittelee ja kerjaa multa kaikkee. Siina tulee niin huono omatunto, mutten voi aina antaa ja on vaikee sanoo ei jollekin, joka oikeen koputtaa sua selasta ja kattoo syvin silmin ja toistelee etta mamita por favor. Tasta en tykkaa Perusta. Ollaan niin royhkeesti kerjaamassa.

Muuten noi lastenkodin lapsetki on oppinut tan tyylin, ne oikee maanittelee sillee melissa pliiis, voitko ostaa tikkarin, melissa pliis, ollaan oltu natisti, melissa joohan, kilttikiltti, voitko? melissa se on vaan 50senttii, melissa por favor. Vaikka aluks voisinki ostaa niin en meinaa haluu ostaa ihan vaan ton kerjaamisen ja vinkumisen takia.


No mentiin siis ostaa jatskii ja voi kreisi kun se oli hyvaa! ja halpaa. Kaks palloo oli 1.50solee ja siis yks euro on jotain 3,5 solee. Joten Suomi enskesaks kiitos alentakaa teidan jaatelon hintaa ja tehkaa siita parempaa! Ah ne maut oli niin hyvii ja ah. Ei turhaan sanottu etta Carhuaz on tunnettu jatskistaan ja matkatoimistotki toursseilla ajattaa ton kautta etta turistit sais maistaa palan taivasta.





Ma nautin siita etta tunsin itteni enemman osaks tota porukkaa, tota tyoryhmaa. Meilla oli kaikenlaisia hienoi juttui, kuten mietittiin miten voitais parantaa kaikkia tyotapoja ja miten saadaan tasta porukasta paras irti. Yhdessa vaiheessa just kysyttiin etta miks teette tata tyota. Ja sitten sen jalkeen keskusteltiin etta miten voi saada tyon tuntumaan silta etta se on mielekasta ja heraat joka paiva uusin innokkain mielin toihin ja miten usko voi nakyy toissa ja siina mita teet.



Kirjotettiin tommoset laput jotka laitettin seinalle. Kuten oon kertonut niin taalla kaytetaan lauseita kuten jos Jumala sallii tai jos se on Jumalan suunnitelma tai minne Jumala mut johdattaakin. Ja noissakin vastauksissa varmaan joka toinen oli etta koska Jumala johdatti mut tanne.


Uskosta puheenollen huomasin tuolla etta vaikka Jumala on sama kaikilla kielilla ja kaikkialla. Niin mulle se on eri. Tai siis mun usko on pohjautuen suomenkieleen ja mulla oli rehellisesti vaikeuksia paasta mukaan espanjaks. En aina oikeen tienny mita lauloin tai mita rukoiltiin ja mita Raamatusta luettiin. Ja ajatukset lahti helpommin harhailee joka suuntaan. Olin vahan niinku levalla. Muut saatto itkee ja ma vaan olin. Puhuin tasta ja nyt ymmarran paremmin ihmisia jotka sanoo ettei ne saa mitaan yhteytta Jumalaan tai uskoon. Mua ittee enemman kosketti se kuinka tavallaan me kiedotaan meidan usko tiettyyn kulttuuriin, tiettyyn kieleen, tiettyihin biiseihin.



Mutta kaikenkaikkiaan olin niin onnellinen siita yhteisesta ajasta joka saatiin viettaa tuolla ja kun sain lahentyy ihmisia ja tuli sellai olo etta tiistaina palaan toihin ihan uudella draivilla! En ehka enaan ookkaan niinkaan suomalainen tuntematon ilmestys, vaan tyokaveri tai ystava.







lopuks ma oikeen henkisesti freesiytyneena ja maisema

maanantai 10. marraskuuta 2014

ps

Sain vihdoinkin sen kameran laturin ja kuvat ladattuu, joten nyt mietin miten voisin alkaa naita kuvia tanne plajayttelee.


Pian saatte lisaa silmanruokaa.

Matara pampa






Tuolla on mun koti. Huaraz kokonaisuudessaan ja ruskeudessaan


Yksi paiva tehtiin tyomatka Matara pampaan. Matara pampa on comunidad, eli yhteiso, joka on Arco Iriksen toiminnassa mukana. Sen kylalaiset neuloo yhtalailla kaikkia neuloksia.( Oon muuten tajunnut kuinka tarkeeta niidenki apu on nyt kun on ollut sellasia 500kaulaliinan ja pipon tilauksia…) Meidan matka koski kaulaliinoja, joiden laatu ei ollut tarpeeks hyva lahetettavaks. Mut pyydettiin mukaan jotta tutustuisin muihinki kyliin.


Lahdettiin sitten ajelee meidan camionetalla. Ylospain ja ylospain. Tie kaarteli ja kierteli vuoria myotaillen.



Ja meidan auto oli just sellai etta jokaisessa mutkassa kuulu ihme aania ja mietin etta jos ton auton ohjaus nyt pettaa niin lennetaan taalta alas. Vahan lievasti jannitti ja pidin tiukasti kiinni penkista(ihanku se ois hatatilanteessa mitaan auttanut).


Mutta maisemat oli aivan huikeat! Yritin ottaa kuvia auton ikkunasta ja oon pahoillani jos laatu ei oo mita parhain. Siina vahan taristiin kuopista ja jannityksesta.



Korvatki meni lukkoon. Ja vahan jouduin pidattelee ettei laatta ois lentanyt. Mutta selvittiin sinne kylaan. Yhtakkia vaan auto kaanty sellaselle mutahiekkakuoppatielle ja lahdettiin kapuamaan sita vahan aikaa. Ja sitten se aukeutuikin. Matara pampa.


Olin ihan haltioissani jotenki siita. Keskella vuoria oli vaan vahankun laakso. Vihreeta. Ja paljon elaimia. Kuten aasei, lampaita, koiria, lehmii ja olin vaan etta oih. Jotenkin taa Huarazin ruskeus vahan pilaa tata kaupunkia. Kaipaan vihreeta. Luontoo. Kauneutta.


Siina muut ryhty hommiin ja ma vahan menin tutkailee paikkoja. Ja kattelin ymparilleni kun varikkaat hahmot liikuskeli. Noissa Quechuaneissa on kylla jotain taianomaista. Ja ne varit. Tassa yks kuva miten oikeesti niiden vaatteet vaan loistaa! Ja lisaks aivan ylisopo jalkapallokentta/laidun.




Sen verran etta elaimet on kiinni jaloistaan narulla. Se on taalla tapa paimentaa. Mutta jotenkin surullista kun ne voi vaan liikkua tietyn maaran.




hehe taas vahan tarahtanyt kuva(autosta), mutta ehka tasta saa sen kasityksen
Sitten vaan nautiskelin auringonpaisteesta ja istuskelin ruohikolla ja vedin sita freesii ilmaa vaan kympilla keuhkoihin. Jotenkin tunsin itteni cowgirliks.






Sitten viela uskaltauduin kysyy kahdelta pikkupojalta, jos oisin saanut ikuistaa ne, ja sain.



Kyllahan rakennustenki kuvaaminen antaa jotain, mutta se ei anna elamaa tai jaa sita. Ja mita on elama? Ihmiset. Oon nyt rohkeesti kysellyt/paparazzeillut taalla.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Rehellisyys



Ajattelin nyt tehda jotain vahan erilaista. Kopioin tanne tekstin, jonka kirjoitin mun poikaystavalle. Sensuroimattomana. Paitsi nimet poistan.



Aamulla menin jo kasiks toihin ja herasin kuudelta suihkuun, olin tehny alunperin niita bonbonei, eli tupsui pipoihin sillee 80 narunpyoraytyksella(pujotellut siihen puujuttuun 80 kertaa) no sitten seuraavaks kerraks se tuplaantu ja kaikki mita olin tehny niin ne piti yhdistaa etta ois tarpeeks paksu viiva piste viiva, eli en ollutkaan tehny nelja vaan kaks, huoh no sitten eilen muokattiin etta halutaan VIELA paksumpi, siis olin jotenki vaan niin pissed off etta toiselle teetetaan tyota tietamatta mita halutaan! no tassa vaiheessa kun olin tehnyt 2 sellasta makkaraa niin kello oli jotain melki kymmenen ja mun piti lahtee alas juosten lunastaa mun varaus sielta kaupasta( se teeppari) saavuin sinne 10.07ihan hiki hatussa vaikkei mulla hattua ollukaan ja onneks ne oli tallella. ostin ne ja ne oli viela halvemmat( oho ne, siis niin loysin urheilutopin kanssa joka on niin pehmee etta tuntuu ettei sulla ois mitaan) ja hinta ei ollutkaan 22solee vaan 18.80, joten sain solen ja paatin ottaa collectivon etten ihan taysin kuole ylamakinousuun. (collectivoissa et koskaan oikeen tia miten ja saatko takasin, niin turvallisinta on max 2solee)



saavuin sinne tallerille sillee nonni seuraavat kolme tuntii sitten pyoritetaan jotain 240 kertaa tota lankaa, ja ihan tosi mun selkaa alkaa sattuu ja tuntuu etta se lanka viistaa mun kaden auki, kun on tarpeeks kauan tehnyt( vahanku jos aina tulee tippa sun paahan niiin lopulta se tuntuu kun joku lois sua, tieks?)plus nin jos niiden pitaa tehda joku 390 plus 430 tupsuu niin miksei tuolla oo enemman niita puuhoskii joilla tehda??! saalittavaa, yhden naisen hommako... mutta sainkin uuden tehtavan, mun tehtava oli tarkastaa tehtyjen pipojen laatu! jee, not. siis jotain 720 pipoo pitaa tarkastaa sillee etta ne on lahetyskunnossa. ja jos on jotain niin maalarinteippi paalle merkiks, no siina sitten tarkastelin ja voin lupaa, lupsuin niiin paljon! siis aivan jarkyttavaa kun en pysynyt niiden neulojien lappien perassa ja radiosta tuli perulaista musiikkia ja istuin paikalla niin mikaan ei meinannu pitaa mua hereilla ja TAN JALKEEN kirjotin etta hitain ja pisin tunti ikina!!! koska katoin vaan kelloo ja se ei ollut liikkunu mihkaan! kreisii. tuli mieleen yks akkaritarina siita kun noissa hetkissa joulupukki nappaa itelleen aikaa jotta se kerkee lahettaa kaikki lahjatXD




no siirryin lastenkodille, tassa vaiheessa nalka vaan riipi mun mahaa! en tajuu vaikka olin syony omenabanaanisalaatin myslilla ja quinoalla ja sitten kolme lettua ja mehulasillisisen ja teeta mutta silti olin vaan etta RUOKAAAAAAA. saavuin ovelle ja mika mua odottikaan vastassa. kuvittele 100hengen perhe jotka on ostanut ruokaa. jep. Mz paajehu lastenkodilla oli vahan kayny kaupassa/tukussa. ja kuka niita ruokia nosteli autosta paikoilleen, mina! jeejee sellasia mun kokosia riisisakkei ja kauraryynisakkei ja jotain tuhatsata jogurttii ja vaikka mita. no vihdoin paasin syomaan ja se oli SIKAHYVAA JA SULOSTA. ahah no ei, se oli ruokaa. J katto mua ja kysy voinko auttaa sita laksyissa. vastasin myontyvasti.



no sitten ruvettiin "tekee" laksyi, eli J vaan kaytannossa istu tuolilla ja mokotteli ja kiukutteli ja teki kaikkea muuta. taalla muuten naiden lasten lempijuttu on tehda suulla sellasia kuplia ja mua oksettaa ne. siina taistelin mun reaktioo vastaan ja yritin olla kova. lopulta J istu siina tuolilla 3h edistymatta yhtaan. ei yhden yhtakaan valmista rivia. huooh joka kerta sama, sitten se etta se kiukuttelee mulle, nayttaa kielta ja pyllyy, kayttaytyy rumasti ja silti mun pitaa vaihtaa sen vaippa. oppii kylla toimii ilman kiitosta! siis sillee etta J huutaa etta oon paha tati, oot kamala ja vaikka mita ja sitten etta voitko vaihtaa mut? nojoo voin kylla. tassa vaiheessa olin jo etta eeeih taa paiva.




sitten nain R ja olin jes. R kiipes rattaisiin merkiks etta melissa nyt mennaan ulos! ja olin ihan etta okei, ihanaa, no sitten N halus tulla. ja ajattelin etta mikapas siina, mutta lopuks ajattelin etta eieei todellakaan. siis N ei tajua sellaista asiaa kuin etta R osaa kavella ja silla on oma tahto. N vaan kanteli sita paikasta toiseen ja laitteli millon mihinkin, keinuun, liukumakeen, penkille ja kun ne kaveli kasikadessa niin N oli se johtaja ja R raukka vaan meni sen mukana. siina huutelin etta N. dejale, N, R puede estar sola tambien, N, no le gargas todo del tiempo. N enserio DEJALE. silloin ymmarsin etta lapset ei oo aikuisia:D siis etta ne ei tajuu. ne haluu vaan hellii ja rakastaa mutta ehka siihen on toinenki tapa, mulle tuli tosi hyodyton filis, sellai tylsa aiti fiilis, istuin vaan penkille ja huutelin, N, varo sen paata, N ei sinne, N, tassa vaiheessa hengittelin syvaan ja olin vaan etta kyl taa tasta paremmaks muuttuu…




mentiin sisalle, M tuli mun luo, melissa saanko letittaa sut? no tottakai saat. melissa, voitko lahjoittaa sulle mun hiuksia kun ne on niin kauniit? oom anteeks mita? niin voitko LEIKKAA mulle ihan vahan sun hiuksia? M, jos en kuitenkaan. sitten M hyvaksy sen(tai ma luulin) kunnes tunsin valtavan kiskasun niskassa. no mita. no M se siina oli kiskassu multa tupsun HIUKSIA! ja miks, no siks kun ma en antanut. no siina olin etta no ole hyva, nyt laita ne talteen. (koska jos provosoituu niin ne vaan jatkaa tollasta touhuu) no sitten N tuli, otti sen tupsun ja sekotti ja heitti maahan, tastapa M suuttu ja halus ottaa UUDESTAAN multa hiuksia. no ne liittayty yhteen niinku sillon kivikeississa.(*aivan joo lukijoille siis tiedoks, yks paiva noi tytot kivitti mua) N istahtaa mun paalle ja M alkaa repii mua paasta. tassa vaiheessa teki mieli huutaa ja kiroilla ja vaikka mita, suomeks, mutta olin vaan hiljaa. ajattelin etta ne lopettaa. no ei lopettanut. sitten ryhdyin pahempiin otteisiin, aloin ns potkii mun jaloilla tyttoi veks mutta kaks vastaan yks, lopulta M katto mua ja sano etta oooi melissa haluaa itkee. olin vaan etta viiva piste viiva. olin hiljaa, M jatko, N kato, melissa haluaa itkee, sillon punaset silmat. sitten sanoin etta se johtuu ihan muusta ja en halua itkee, oon vihanen ja suuttunut. sitten ne sano etta okei nyt me letitetaan oikeesti( mulla oli jo yks letti kokoajan jonka M natisti aluks teki) no sitten ne letitti mutta yhtakkia TAAS jompikumpi yrittaa irrottaa multa tupsuu, sitten nousin seisoo ja olin etta kiitos hei. M juoksee mun peraan ja on etta ooo haluutko itkee?!! ja sitten vaan tylysti tokasin, en halua itkee, en oo kuten sa. TASSA VAIHEESSA OLIN NIIN SUUTTUNUT ETTA TOI OLI LIEVIN MITA SAIN SANOTTUA. no sitten M SYLKASEE mun paalle ja sanoo etten saa kiusaa sita. no anteeks mita sa oot just tehnyt M??! no olin vaan hiljaa ja menin auttaa J laksyissa, joissa se ei ollut vielakaan edennyt. paivaa oli jaljella 1.5h ja olin ihan valmis lahtee kotiin. pureskelin vaan hampaita ja rukoilin etta jeesus apua taa on kamalaa. no sitten mun pitikin kylvettaa J, mentiin ylos ja riisuin sen ja raukkaparka oli saanut hankauman sen kavelytuista jalkoihin, siina J sano etta miten oon nain kamala tati, miten en haluu auttaa sita laksyissa( jotka sen pitaa tehda yksin) siina selitin etta hetkonen mahan vaihoin sulta kakkavaipan, mahan autan sua riisumaan ja mahan kylvetan sut… sitten J sano etta?" ma en tia mika muhun on mennyt, ennen ma olin ilonen nykyaan ma vaan huijaan ja N tekee mu laksyt( se jai yks paiva kiinni tosta) ja sitten naytan sulle kielta." ja kaikkee, taa oli aika halyyttavaa tai siis kuka LAPSI 8V avautuu tolllee? ennen olin ilonen… nojoo sitten kylvetin sen sadannen kerran ja sain silta samat ohjeet jotka jo tian, mutta olin hiljaa, joo J tiedan ettet tykkaa kylmasta vedesta, joo tian etta haluut pesta sun pompulan joo tiedan etta keltanen pyyhe on sun mutta taa on myos sun ja plaaplaaplaa




puin J pyjamaan ja M tuli sinne huoneeseen, yhtakkia se oli mukava mulle. en tajuu, noi tytot heittelee toisesta paasta toiseen. sano etta voinko odottaa sita kun se pukee, no sehan kavi mulle, istahdin sangylle, oikeestaan otin vahan lepia ja olin vaan etta ah chill, sitten M alko selittaa mulle karvoista ja rupes puhuilee anatomiasta. se naytti ettei silla oo karvoi ja kysy onko mulla, sanoin etta joo, mutta yleensa vahaan, se kysy etta voiko se nahda! jarkyttavaa, sanoin etta se on mun privaatti oma asia, sitten M haukkukin mua pahaks tadiks. here we go again.




mentiin alas ja sitten R oli siella ja menin vaihtaa sen vaipan, M katto mua ilkeesti ja sano etta silla on kakka, vaiha sen vaippa, mutta ala itketa sita. tuntuu etta oon jo paatunut noille loukkauksille.




vaihoin, ei itkenyt, OON SUPERSANKARI! sitten R leikki mun kanssa alhaalla ja juoksenteli mun syliin, siitahan M innostu ja sano etta ota mut reppariin. otin ja siina kantelin sita edestakas, koska yritan nayttaa mallia etta mulla menee hermot kylla joo, mutta silti valitan niista ja EHKA sita kautta ne alkaa olee mun ystavia, syva huokaus*




sitten aikani kanneltua muut tadit suvaitsi sanoo etta ei ne kantele noita ja etten saa ns alistua tollaseen. etta lasten pitaa kohdella mua kun aikuista kaytannossa. sitten kun N yritti hyppaa mun reppariin niin otin opiks, poistin sen selasta ja sanoin etten oo mikaan aasi.




sitten olin ihan etta JEEE KOTIIN, sitten N nappas mun laukun ja esitti etta se lahtee kotiin, se alko pyorii mun laukulla ja nain jo sielun silmin kun mun tabletti menee masaks, sitten vaan nappasin sen laukun ja olin etta ala koske mun tavaroihin. tassa vaiheessa M oli kerennyt mun laukulle ja nahnyt topitopin muovikassin. no se kysy etta mita mulla on ja nappas sen teepparin. sitten se innostu ja sano etta yks noista tadeista myy vaatteita. no loysinkin itteni sitten huoneesta jossa Mh esitteli jotain vaatteita ja voin sanoo, inhoon tollasta kun sun pitaa natisti olla hienoi, mutta ei kiitos, koska ei ne ollut niin kivoi, no ONNEKS silla oli legginsei, luitko, legginsei, oon ettiny niita taalta kokoajan ja en oo vaan loytanyt kautta paassyt kokeilee, no se myi 25solee, vahan enemmanku kadulla 15 solee kadulla, mutta silti ajattelin ostaa ne silta, ne on oikein mukavat! ja paksut, lampimat ja paasen pukee mun vaatteet uudella tavalla eli onneks oli jotain mita voin silta ostaa.




sitten lahdin, kello oli jo seitteman, oisin paassy puol kuus. nain Sarahin juteltiin, se kutsu mut sunnuntailounaalle, sitten menin sen leipomon kautta ja multa puuttu 10senttii etta oisin saanut ihanan jalkkarin, niin kysyin rohkeesti etta voitko myyda 90sentilla? JA SE MYI!! kuinka tollasen paivan jalkeen tollanen saa sut niin onnelliseks:DD no sitten kavelin kotiin (hehe matkalla tormasin uuteen kauppaan jossa oli halpoi vaatteita, mutta siella oli yks kiva ja taas 10solee. mun pitaa rauhottuaXD) saavuin kotiin ja mulla oli niiin nalka! sitten tein kanaa pastalla ja maissilla ja juttelin elviran kanssa paivan tapahtumista.





tassa vaiheessa tajusin etta miks x tunsi olonsa yksinaiseks. se ei jutellut E, ma oon vaan puskenut E ujouden lapi ja pakottanu sen keskustelee ja nykyaan jutellaan!! ja se on niin helpotus paivan jalkeen, oikeesti olin ihan varma etta soitan Suomeen ja heratan sut ja pakotan sut skypeen koska tarviin juttelukaverin ja henkista tukee. mutta en tehnyt sita:D hahah





no syysta ja toisesta olinki vasynyt, yritin saataa kuvia koneelle ja menin nukkuu.

noin.



eli taa oli yks paiva taalla Perussa, yks pahimmista. Mutta halusin nyt olla rehellinen ja te voitte lukee tosi aitoja fiiliksia mita mun paassa aina sillon tallon liikkuu ja mita taalla tapahtuu. Jotkut on hiukan jarkyttavia, kuten huomata saattaa.


Haluun tahan selventaa viela etta tanaan oli taas ihan toisenlainen paiva. Mutta oon kirjottanut etta kasvan taalla ja ehka nyt sen nakee, miksi.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kohtaamisia

Oon nyt taalla Perussa paassyt tapaamaan monenmoisia ihmisia. Ja se on avartanut mun silmia. Tassa muutamia esimerkkeja:


Muuten ennenkun alotan, niin voin vaan sanoo etta puistot on niiin hyvia kohtaamispaikkoja. Odotan jo innolla etta oon aiti ja mullon omia lapsia ja paasen puistoo jutskaa! Vahanku kaikki koiranomistajat tietaa etta lenkilla ainakin yhden kanssa vaihdat muutaman sanasen.


Yks Quechua-nainen istuskeli tuolissa talon etupihalla. Olin menossa puistoon 1vuotiaan tyton kanssa ja sitten se alko huutelee sen tyton nimee. Ajattelin, etten haluu olla tylsa gringa, ja meninkin sitten sen naisen tai oikeestaan vanhuksen luo. Esittaydyin ja alettiin juttelee kaikenlaista. Kerroin etta oon de Finlandia ja taa vanhus iloisesti jatko kyselya etta millaista siella Olandiassa on. Mua ollaan "varoitettu" etta taalla sivistystaso on alhaisempi ja niinhan se tuli ilmi sittenkun aloin kertoilee asioista.

Se kyseli miten tulin tanne. Vastasin etta lentokoneella. Sitten sen silmat kirkastu ja se kysy etta minkalaista on lentaa? Onko se vahankun ois auton kyydissa? Sitten se kysy viela etta kuinka monta ihmista lentokoneen sisalla on. Selitin etta se vahan riippuu, mutta jotain 100. Sitten se katto mua silmat pyoreina ja oli ihan etta niinko paljon ja silti se lentokone pysyy ilmassa??!

Tuli samanlainen fiilis kun aikoinaan ihmisille naytettiin ekan kerran elokuva junasta ja ne luuli etta se juna ajaa niiden paalle, kun ne ei ymmartanyt mika on elokuva. Ja junaaki sanottiin rautahevokseks. Ihmeellista etta tassa samassa maailmassa, jossa me kaikki eletaan, on niin suuri informaatio- ja kokemuskatkos ihmisten valilla. Etta oikeesti maailmasta loytyy yks vanhus(varmaan enemmankin) joka ei tia minkalainen on lentokone. Mutta oli kylla ihana kohtaaminen ton sydamellisen vanhuksen kanssa.


Kerran yks pikkupoika istuskeli aitinsa ja pikkusiskonsa kanssa rotvallin reunalla. Juteltiin kaikkee, taa aiti siina imetti lastaan ja pikkupoika esitti mulle tanssishown( kuulemma han kay ihan tanssitunneilla). Anto mulle sellasen barbinuken ja amparin ja sano etta soita mulle rytmii. Sitten se selitteli mulle omaa elamankatsomustaan ja kuuntelin vaan onnellisena ja soittelin amparia.


Sitten eraan miehen avulla oon paassyt niin paljon paremmin sisaan perulaisuuteen. Se asuu ihan mun tyopaikan nurkilla ja on sen 5vuotiaan pojan kanssa useesti leikkimassa puistossa. Yks paiva kysyin silta mita mielta se on amerikkalaisista. Ja sen sanainen arkku aukes. Tykkaan niin paljon jutella sille kun ymmarran paljon paremmin kaikkea. Koska Peru ja sen historia ja kulttuuri ei todellakaan oo samanlainen kun Suomen plus eihan Suomessa kouluissa opeteta Perun historiaa. Taa mies oli poikkeus, silla sen sivistystaso on tosi huikee.

Se sano mulle etta (pahkinankuoressa) amerikkalaisilla on kallis elamantyyli Etela- Amerikan kustannuksella. Perusta yms hankitaan rikkaudet ja rikastutaan Amerikassa. Etta Peru onkun niiden siirtomaa, jota ne kohtelee miten sattuu, eika valita niiden asukkaista. Ja etta maailma on epareilu ja aina loytyy se johtava maa. Ja Amerikka valtaa lattarit ja vie Perun kulttuurin mennessaan.

Tata kaikkea kuunnellessa aloin miettii Pocahontasia ja Tarzania. Mulle ne on ollut vaan elokuvia, joissa kaunis neitokainen saa uljaan miehen ja vahan eripuraa ja ihania biiseja. Mutta oikeesti sellasta se elama on taalla ton miehen mukaan. Ja niinhan se on ollutkin, ero perulaisten ja gringojen valilla on suuri. Tota kautta ymmarsin, miks jotkut perulaiset kattoo mua ihan sillee haivy kameroinesi muualle. Ei meilla Suomessa oo tollasta yhteenottoo ollut ja siks vaikee ymmartaa sita eroo.


Lisaks puhuttiin siita kuinka lasten elama ja kasvatus on taalla niin erilaista. Ja lasten leikitkin on niin rajuja( vein tytot taas uimaan ja tytot purnas multa etta mennaan ostaa tikkarit kun kayttaydyttiin niin natisti, sitten sanoin etta oo justhan sa tonasit tota toista ja potkit selkaan, niin mulle sanottiin etta no sehan oli vaan leikkia) ja vakivalta kuuluu osaks sita. Niinkuin kerroin etta lapsia kuritetaan oikein kunnolla ja joskus jopa puukauhan kanssa. Mutta vastapainoks rakastetaan. Mutta lastenleikki on haukkumista hulluks, laskiks ja lapsimista. Sanoin etta musta se on aivan kamalaa. Mutta taa perulainen isa muistutti etta niinhan se on. Mutta sun on opetettava sun lapsi samaan ettei se jaa jalkojen alle. Etta lapsi on kasvatettava siihen maahan jossa se elaa ja vaikuttaa. Esim perulainen lapsi Suomessa luokiteltais luokan vaikeimmin kayttaytyvaks, mutta taalla se on normaalia. Toki siis leikkiin kuuluu myos kaunista kaytosta. Enka haluu antaa vaaraa kuvaa, mutta ehka saatte mun pointista kii.


Taalla on niin selkee ero myos eri tyovaenluokkien kanssa. Ja tosi selkee hierarkia. Epaoikeudenmukaisuutta. Esim normaalien omakotitalojen valeissa on koyhien kyhaelmia joissa ne pesee kasin vaatteet samalla kun naapurissaa hyrraa pesukone. Ja sitten rikkautta katotaan vinoon ja rikkaita ihmisia pidetaan suoraansanottuna kusipaina. Tallasen kasityksen sain. Lisaks on jaatava maara korruptioo ja huijausta. Yks vaaliehdokaski on vahan hamarilla vesilla. Eli taalla on paljon eripuraa ja mellakoita(varsinkin vaalien aikaan) ja yhdessa vaiheessa kuulemma kaupungilla ei ollut varaa maksaa pormestarin virkaa ja se oli vapaaehtoistyota ilman palkkaa. Eika kukaan halunnut tehda sita. Ja miten tollanen asia vois kehittaa tata kaupunkia parempaan pain, kun ei oo paattajaa.


Lopulta tan isan lapsi halus menna kotiin ja huomattiin etta oltiin juteltu varmaan tunnin. Tykkasin sikana kun se haasto mua espanjassa. Piti pysyy karryilla ja selvitella matkan varrella etta mitahan mikakin sana mahto tarkottaa. Heitettiin heipat ja sanottiin etta jatketaan toiste.


Entia kuinka hyvin sain nyt avattua kaikkea Huarazin ja ihmisten sisalla tapahtuvaa mutta tassa nyt oli muutamia esimerkkei.




Ainiin yks paiva kysyin lupaa ottaa kuvan yhdesta Quechuasta ja kysyin:" Hairitseeko sua jos otan teista kuvan?" Ja se sano mulle etta no. Sitten aloin kaivaa kameraa ja se alko huutaa nooo ja kaveli kauemmas. Samassa aloin miettii etta ehka se ei oikeesti osannut espanjaa ja ei tajunnut etta mun kysymykseen ois pitanyt vastaa, sí. Ja sitten myohemmin viela mietin etta oliko se niin etta joskus ajateltiin etta kamera vangitsee sun sielun ja taa nainen ei halunnut sita itelleen.


Seuraavana paivana kysyin toisilta Quechuoilta ja ne ihan ilosesti oli etta tottakai ja oikeen hymyili kameralle.


Juttelin tasta yks paiva ja Paivi sano etta jotkut Quechuat ei oikeesti osaa espanjaa tai ne puhuu huonooespanjaa niinku samanlailla kun jotkut suomalaiset ruotsii. Sillee mycket bra.


Taa kaupunki on elamyksia taynna kylla. Ei voi muuta sanoo.