lauantai 14. huhtikuuta 2012

Jos ajatukset ei olis hirmumyrskyjä, vaan tähdenlentoja

Miettikää jotain ruokaa tai juotavaa, mistä ette koskaan luopuis. Miettikää, sitä tunnetta kun saatte sitä ja päätätte etten voi olla tästä ikinä erossa. Te tajuatte ja muistatte kuinka hyvää se oli, kuinka hyvän mielen se tuo teille, kuinka te hullaannutte siitä, kuinka teijän päässä ei pyöri mikään muu, kuin: vesimelooni.
Te tiedätte sen varjopuolet, kuinka kallista se on, kuinka teijän lompakosta lentelee setelit siivet selässään. Te tiedätte, että on tyhmä olla koukussa johonkin, te tiedätte ettei se ole terveellistä, te tiedätte että se on kietonut kätensä teidän ympärille, eikä poispääsyä ole. Te muistatte kuinka terveystiedontunnilla varoiteltiin kaikenlaisista huumeista, ja nyt huomaatte että olette itse samassa pisteessä. Koukussa omaan lääkkeeseen. Se on kun oopiumia, sitä haluu vaan lisää ja lisää.



Sitä seisoo peilin edessä ja muistelee miltä kauniit tytöt näyttivät muotilehdissä, sitä vertailee omaan vartaloon ja tuntuu, ettei mikään kelpaa. Tuntuu että edessä oleva näky on iljettävin maailmassa, eikä kukaan halua nähdä sellaista. Tekisi mieli vaan lukittautua omaan huoneeseen. Mutta sitten silmät avautuu ja tajuaa, että ainoa kuka on se kaunis tyttö, on se oma peilikuva ja lehden sivut ovat kaukana kauniista. Sitä hymyilee ja peilikuva hymyilee takaisin ja ajattelee päässä, kuinka hölmö olinkaan.
Sitten miettii muita, jotka eivät koskaan avaa silmiään. jotka kuihtuu kuihtumistaan, keille ei voi sanoa mitään. Sen olen oppinut matkan varrella, että se on aivan! sama kuinka moni kehuu sinua tai kehottaa lopettamaan vertailun, se pitää itse tajuta.. Ajatus siitä, ettei peilikuva koskaan hymyile heille vaan pikemminkin irvistää, se on niin väärin, ja mitä sille voi tehdä. EI mitään! Ajatus tuosta, on ehkä vielä kauheampi.
Se on huumetta, jota vaan piikittää suoneen, ajatukset minän riittämättömyydestä virtaa verisuonia pitkin ja peilistä tulee pahin painajainen ja vaa`asta paras kaveri. Tekisi mieli vaan ottaa häntä kädestä kiinni ja ravistaa, mutta käsi vaan lipeää kädestäni ranteen ollessa olematon. Tekisi mieli vaan kattoa syvälle silmiin ja sanoa et kaikki kyllä järjestyy. Tekisi mieli vaan sanoa että mulle voit kertoa kaiken. Oon läsnä.



and they all seem so helples, and i have no plans, im a plane in the sunset, with nowhere to land.
BUT
can we pretend that airplanes in the night sky are like shooting stars? I could really use a wish right now.

2 kommenttia: