Nyt tai ei koskaan?

Bucket List >> 10 000 things to do before you die

Mua on viime aikoina mietityttäny tosi paljon yks asia: kuolema. Johtunee myös siitä, että Täydellisissä naisissa on viimemetrit meneillään ja samana päivänä tuli Titanic telkusta( minkä onnistuin jotenki missaamaan).
Sit olin myös leirillä semmosel Läpimurto leirillä turun taino etelä-Suomen alueella ja sielläkin puhuttiin kuolemasta. Mun elämä on täyttä kuolemaa ja tänään meen kuvaamaan Empun kanssa, mitäpä muutakaan asiaa koskien, kun kuolemaa. Freak!
Sitten telkkua töllöttäessäni huomasin kattovani jotain ihme bucketlistii Axl Smithin tähdittämää. Entiä jos ootte itte huomannu, mut siin kuvataa joku 10min aina jotain asioita mitä se haluu tehä ennen kuolemaa( mut se ohjelma on täyttä komediaa, kantsii kattoo!) Kerran se oli mm. palomies ja sillee.

Sit yks mun nolous, jonka voin tässä todeta on: Plain Jane. Se on niin romanttinen ah niin ihana rakkaus paritus ohjelma, mut rakastan sitä! Yks kesä mun kaverin kans vaan katottii sitä joku miljoona jaksoo, thanks to mtv marathons! Mutniin siin on sellai et se Loue Roe mikä nyt onkaan laittaa sen hiirulaistytön voittamaan pelkonsa, jonka jälkeen sokkotreffit komistuksen kanssa ei tunnu miltää. Tai tuntuu, muttei ylitsepääsemättömälle.

No sit siin se tyttö joutu( jos multa kysytään niin pääs <3) lentokoneen siivelle möllöttää sen pilotin tehdessä silmukoita, siel se vaan parku ku mikäki rääpäle. Se laukas mun unelmat ja tavotteet ja niimpä päätin tehdä oman bucket listin! No en tosiaa oo latelees tähän kymmentätuhatta unelmaani, mut täs nyt alkua.




1) wingwalking( tän pitäs nyt olla toi lentokonehässäkkä)
2) tsekkaa Pariisi, Roma, Ateena, Madrid, Amsterdam
3) opi espanja
4) mies
5) vesiputouksille
6) bali!
7) spontaani tempaus
8) kävellen/ pyöräillen Hämeenlinnasta toiseen kaupunkiin
9) laskuvarjohyppy, mieluiten tandem
10).....

Sit kesken kaiken PADAAM se iski muhun! Se vaan lävisti mut kokonaan se ajatus, et miks ihmeessä pitäs olla tämmöi lista? minkä takia meijän pitäs ns, suunnitella meijän elämä etukäteen? ei sairasta!
Sehän ois kun sanois et uskaltaa tehä mitää vaan, MUT mun omilla ehdoilla. Sehän ois kun hyppäis avantoon, mut silti sitä ennen ois kysyny vähintään kymmeneltä miltä se tuntuu ja mikä olo sen jälkee ja kestääkö portaat ja onko sauna pääällä. Voiko sitä sen jälkeen enää sanoakkaan kunnon tempaukseksi? musta ei.
Eihän tossa ole lainkaan luottoa. Ihannniiku me ei muka luotettais että meijän elämästä tulee ihana, hieno, mahtava ja mukaansatempaava, ilman että meijän täytys tehä bucket list. Hiiteen semmoset nyt ihmiset luottoa. Kyl saa unelmoida, mut kukaa haluu elämän mikä ois niinku valmispakkaus, jossa lukee; öppnas här-

hups tästä tuli eri mitä aattelin kun alotin tekee, no ens kerralla kerron siit kuolemasta enemmän:D

Jos ajatukset ei olis hirmumyrskyjä, vaan tähdenlentoja

Miettikää jotain ruokaa tai juotavaa, mistä ette koskaan luopuis. Miettikää, sitä tunnetta kun saatte sitä ja päätätte etten voi olla tästä ikinä erossa. Te tajuatte ja muistatte kuinka hyvää se oli, kuinka hyvän mielen se tuo teille, kuinka te hullaannutte siitä, kuinka teijän päässä ei pyöri mikään muu, kuin: vesimelooni.
Te tiedätte sen varjopuolet, kuinka kallista se on, kuinka teijän lompakosta lentelee setelit siivet selässään. Te tiedätte, että on tyhmä olla koukussa johonkin, te tiedätte ettei se ole terveellistä, te tiedätte että se on kietonut kätensä teidän ympärille, eikä poispääsyä ole. Te muistatte kuinka terveystiedontunnilla varoiteltiin kaikenlaisista huumeista, ja nyt huomaatte että olette itse samassa pisteessä. Koukussa omaan lääkkeeseen. Se on kun oopiumia, sitä haluu vaan lisää ja lisää.

Sitä seisoo peilin edessä ja muistelee miltä kauniit tytöt näyttivät muotilehdissä, sitä vertailee omaan vartaloon ja tuntuu, ettei mikään kelpaa. Tuntuu että edessä oleva näky on iljettävin maailmassa, eikä kukaan halua nähdä sellaista. Tekisi mieli vaan lukittautua omaan huoneeseen. Mutta sitten silmät avautuu ja tajuaa, että ainoa kuka on se kaunis tyttö, on se oma peilikuva ja lehden sivut ovat kaukana kauniista. Sitä hymyilee ja peilikuva hymyilee takaisin ja ajattelee päässä, kuinka hölmö olinkaan.
Sitten miettii muita, jotka eivät koskaan avaa silmiään. jotka kuihtuu kuihtumistaan, keille ei voi sanoa mitään. Sen olen oppinut matkan varrella, että se on aivan! sama kuinka moni kehuu sinua tai kehottaa lopettamaan vertailun, se pitää itse tajuta.. Ajatus siitä, ettei peilikuva koskaan hymyile heille vaan pikemminkin irvistää, se on niin väärin, ja mitä sille voi tehdä. EI mitään! Ajatus tuosta, on ehkä vielä kauheampi.
Se on huumetta, jota vaan piikittää suoneen, ajatukset minän riittämättömyydestä virtaa verisuonia pitkin ja peilistä tulee pahin painajainen ja vaa`asta paras kaveri. Tekisi mieli vaan ottaa häntä kädestä kiinni ja ravistaa, mutta käsi vaan lipeää kädestäni ranteen ollessa olematon. Tekisi mieli vaan kattoa syvälle silmiin ja sanoa et kaikki kyllä järjestyy. Tekisi mieli vaan sanoa että mulle voit kertoa kaiken. Oon läsnä.

and they all seem so helples, and i have no plans, im a plane in the sunset, with nowhere to land.
BUT
can we pretend that airplanes in the night sky are like shooting stars? I could really use a wish right now.

chickenwings

Haluan aivan varmasti ja pakosti tulla näyttämään mun voimanlähteen! tadaa!

Se olen minä! no ei nyt ihan, mut yks päivä menin tässä mun kropasta ulos ja kattelin mun elämää. Se oli aika jännä kokemus, nähä kun oma kroppa liikkuu ja on pää täynnä kaikkia asioita, joita pitäs tehä.

Siinä mä katoin mun aivonystyröihin jotka huus kovaan ääneen; käytä meitä! sinä tarvitset meitä! olet lukiossa! Älä laiskottele! Mut mä vaan nauroin.

Sanoin niille et ne saa haistattaa pitkät, et mä elän tässä mun elämää. Siihen kuuluu velvollisuudentunne ja vastuu ja oppiminen, mutta siihen suurena osana kuuluu myös voimanlähteet ja rentoutuminen.


Puol kuuden aikaa lähin pyöräilee himaan, ja siinä mä sitten päätin, että mitäs väliä, mä kierrän! valitsen piitkän reitin, tosi kaukaa, mut mä menen. Tiän että mulla olis vaikka mitä velvollisuuksia, jotka odottas kotona, mut puh ja pah.

Siellä mä sitten olin pyöräilemäs tien vierusta painava koulureppu selässäni, kunnes näin jotain. Kuinka ollakaan pelto täynnä joutsenia. Mä parkkeerasin kulkupelini ja hiljaa lähdin hiipimään kohti lintusia.
Olin yhä ja yhä lähempänä, olin jo niin lähellä ja tajusin olevani heille uhka. Minä pieni tytöntyllerö arkea pakenemassa.
No kauhukseni tajusin et ne ei ollutkaan joutsenia, vaan lokkeja, no nauroin ja jatkoin matkaani. Yhtäkkiä pääni yllä kuului lehahdus ja tuhannet mustaparisiivet lensivät. Se oli sanoinkuvaamaton näky, pakenemisen arvoinen.
Saavuin kotiin intoa täynnä ja päätin, että jatkossakin teen asioita, jotka poikkevat rutiineistani. Hiiteen ne!

far from nrj

kolme sanaa: ilta, musiikki, melli

Mä en oo hevonen, mut oon seepra!

Mutta toiset ankat ympärillä katselivat niitä ja sanoivat aivan ääneen: »Kas noin, nyt me saamme tuon joukon lisää! Ikäänkuin ei meitä olisi tarpeeksi. Ja hyi, miltä tuo yksi poikanen näyttää!
Häntä me emme kärsi!» Ja heti lensi yksi ankka esiin ja puri sitä niskaan.
»Antaa hänen olla! » sanoi äiti, »eihän hän tee kenellekään mitään!»
»Niin, mutta hän on liian suuri ja erikoinen!» sanoi se ankka, joka oli purrut, »ja sentähden häntä pitää kurittaa!»


»Emännällä on kauniita lapsia!» sanoi vanha ankka, jolla oli riepu jalan ympärillä. »Kaikki ovat kauniita, paitsi, tuo yksi, se ei ole onnistunut! Soisinpa, että te voisitte tehdä sen uudelleen.»


»Se ei käy päinsä, teidän armonne!» sanoi ankkaemo. »Hän ei ole kaunis, mutta hän on erinomaisen hyväkuntoinen ja ui yhtä kauniisti kuin kuka hyvänsä noista muista, niin, minä uskallan sanoa enemmänkin. Arvelen; että hän kehittyy kauniiksi, tai että hän aikaa myöten käy vähän pienemmäksi. Hän on maannut munassa liian kauan ja sentähden hän ei ole saanut oikeaa muotoa. Ja sitten hän nyppi häntä niskaan ja oikoi hänen vartaloaan. »Sitäpaitsi hän on urosankka», sanoi hän, »ja silloin se ei merkitse niin paljon. Minä luulen, että hänestä tulee voimakas, hän kyllä pitää puoliansa!»
- H.C Andersen

Mun kirjotuslahjat ei ole ehkä ihan noin loistokkaat, mutta Andersen sanoo sen just oikealla tavalla. Voisin avaa tätä mun sanomaa enempi.

Mulla oli aivan kaamea ilta eilen, niinku semmosta en toivoisi kenellekkään. Ei se mitään kovin traagista tai dramaattista, taino oli dramaattista hyvinkin, mutta siis ei mitää semmosta, mitä voisitte nyt kuvitella.
Kaikki lähti väärinkäsityksestä. Ylläri-.-
   Olin Subissa syömässä kun mun ystävä kehotti mua olemaan laittamatta yhtä mekkoo mun toisen ystävän häihin ( rakkaus.). Sitten siitä puhuttiin ja kun pääsin kotiin niin olihan mun heti pakko kokeilla sitä ja todeta et joo roskiskamaa.. en haluu et häissä vilkkuu enemmänkin kun vaan mun kasvot.
Niimpä alko kriisi, hullu semmoinen!
Kriisilläni oli vaiheet, alku, keski ja loppu. Ja siihen kuului peilin katsomista inhoten, kyyneliä, tuomitsemista, lisää kyyneliä, arviointia, hyppään sillalta ajatuksia pienessä mittakaavassa ja lisää kyyneliä.
 Siihen kuului myön sadun ankkaemo= eli mun äiti.
Se vaan ahkeraan uhras oman vikan lomailtansa kaapilla ravaamiseen ja tyttärensä lohduttamiseen. Iskä jopa ehdotti et mut vietäis johonkin ohjelmaan jossa saisin tajuta että mussa ei ole mitään vikaa!

no. halusin vaan laittaa tähän tän Ruman Ankanpoikasen, koska mun illasta tuli toi niiiin paljon mieleen!

Ja tiän että tälläkin hetkellä siellä on ihmisiä jotka oikeesti kamppailee ton kanssa. Halusin kai vaan sanoa että niinkun ankasta kehkeytyi JOUTSEN niin niin meistäkin. Ja ei kaikista voi tulla joutsenia joistakin tulee flamingoi tai riikinkukkoi, pelikaanei, haukkoi mitä vaan. ! Ja haukkaa ei voi mitenkää verrata joutseneen, ne on aivan erilaisia ja silti yhtä vallottavia.

Meijän täytyy vaan uskoo itteemme ja auttaa jos joku muukin uskoo. Ollaan kaikki tommosia ankkaemoi, jotka näkee sen verhon läpi, joilla on toivoa, jotka on ennakkoluulottomia ja rakastavia. Ei painuta ryhmäpaineen alle. Tousche!

Dark Paradise

Jeaaahhhhh!!!!!hsjsdldlöf,.ädsfoiiiim, idhfjdhsoiuiuusåsp pp! tältä musta tuntuu, nyt. Suljin viimeisenki kaapinoven, sisällään pinollinen tämän jakson kirjoja. Oikeesti mä nautin ihan liikaa siitä kun saan avaa ne kaapin ovet ja tunkee kaikkein syvimmälle ne kirjat joita en tarvii enää. Ja voi morje sitä tunnetta kun tiän etten tuu enää ikinä tarvitteen sitä, niinku joku fysiikan pakollinen kurssi. hyi. Se kirjakin on varmaan pölyyntymässä ja hiiret on nakertanu kaikenmaailman omenamallit irti siit.

Nyt on ohi kaikki tommoi pakkopullapaska ja saan nauttii tässä muutaman päivän lomasta ja tekemättömyydestä. Tänäänkin olin vaan kuviksen tunnilla ja rennolla ranteella vetelin vetoja paperiin ja katsoin lopuksi mikä tuli. No se oli joutsen, ei mitää hajuu miks, mut kuhan oli:D

 Mä tykkään siitä kun mut luonnehditaa analysoijaks ja mulle sanotaan et mä tunnen itteni tosi hyvin. Mut ei oikeesti kukaa ihminen voi tuntea itteensä läpikotasin. Aina ku luulet olevas perillä, niin löytyy ylläreitä. Sillee hups olinki allerginen neilikalle.

Tai niinku eilen sain todella yllättävän puhelun, ja siis tosi hyvän. Mut siin sit juteltiin niin tajusin sen, et kuinka paljon oikeesti meijän menneisyyden valinnat tai asiat mitkä on tapahtunu ihan omaa tahtoaan ilman meijän omaa sanaa tai valtaa. Niin miten ne oikeesti vaikuttaa meijän tulevaisuuteen ja sitäkin enemmä nykyisyyteen. Sitä luulee tuntevansa ittensä. Mut entäs sit ku luulee tuntevansa sen toisen, hänet. Väärinymmärryksiä sattuu yhtenään. JA jos jotain eilen opin niin se oli se et älä tee johtopäätöksiä ja kyylää sivusta vaan mee juttelee mee kertoo miltä susta tuntuu tai kyselee asiasta. Eikä se ikinä tapa.
Mut kuitenkaan ei saa miettiä liikaa, koska elämä on vaan elämistä varten ja jos se on ajattelua varten, niin sitä ennenpitkää löytää ittensä kapaloon käärittynä ja morfiini elimistössä.
Eilen huomasin senki jutun, et mitä vähemmän miettii asioita ja antaa niitten mennä omalla painollana, intuitiivisesti. Niin sillai se parhaiten sujuu.
Kävelin eilen himaa joku 20min ja laitoin järkkäriin jonku random valotuksen tai mitä lie nyt laitoinkaa, sit vaan kävelin ja napsin kuvii siin samalla. Enhä mä ees kattonu siit lasisilmästä et mimmosia tulee, kuha vaan napsin!  Ja mä niin suosittelen, todella rentouttavaa.

MIKS ees pitäs olla tietynlaine haju maailmasta tai ees jonkinmoinen vainu ?
joskus saa vaan lampsii ilman mitää hajuu!

ps. mullei oo mitää hajuu, mitä tossa Lana Del Reyn biisis lauletaa( koska oon laiska ja en kuuntele sanoi) mut musta se kuvastaa tätä mun punasta lankaa ja nitoo oikeestaa tän paketin yhtee. Maailma on kun dark paradise. Se on paratiisi, ihana unelmainen, mut tumma, ei siel nää mihin menee ja saattaa tulla mutkia matkaan, mut silti se on paratiisi!

LET GO(D)

On niin monia asioita, mitä haluaisin tehdä. Ja toisaalta taas ei yhtään. koska on myös miljoona asiaa mitkä voin tehdä. Ensinnäkin olin leirillä ja siellä oli aivan kamalaa. Tänään on aprillipäivä ja en harrasta kusettamista haha vitsi, se on mun elämäntapa. no ei liiottelua, nyt piste. Mut oikeesti siellä oli kamalaa. koska se tunne tai fiilis kun tajuut jotain mitä ois pitäny jo ajat sitten tajuta. Se niinku ku oot vaan möllöttäny ja tehny asioita, millä ajalla oisit voinu tehä niiiiin paljon jotain muuta. Esim otetaanpa käytännön esimerkki. minä.
Mä olen uskossa ja nyt toi leiri, missä olin, oli Hämptonin ja Tampereen välisten vapaaseurakuntien Suola-leiri, niin toi leiri oli jotain niin mullistavaa.
Musta on niin väärin, että tarvitaan mukamas leiri ja ihanteelliset olosuhteet tajuamaan juttuja, tai tarvitaan täydellinen bändi, jotta ylistäminen( laulaminen) olisi täyttävää. Tai niinku kaikki on musta kinni( niinku oon aikasemminkin jo sanonu, mun sanat, valinnat ja päätökset). Niin sitten kun kaikki on musta kiinni, elämä ei rullaa mihinkään suuntaa, ei vaikka Frontside ollien tekis.

Tsekkailee näitä munki kirjotussettei niin en oo kun kai kerran maininnu Jeesuksen, ja se on oikeesti mun paras kaveri, mut ihminen erehtyy sitä luulee et kun parhaan kaverin kans on kuitenki niin hyvät välit ja se ei jätä sua ja tuutte toimee pitkänki ajan päästä, niin sitä ei tarvii sitten nähä joka päivä. PUNANEN VALO JA VÄÄRINMERKKI!!
Just sun parhaana kaverina se haluu olla sun kans, se haluu kuulla sun juttui, se haluu tietää sun elämästä ja haluu pitää huolta. Se haluu olla se kelle sun on vapauttava avata sydäntä ja se haluu olla se kuka ei tuomitse tyhmimpiäkää juttui. Se haluu olla se kelle ei voi olla kun hymyilemättä mutta kuitenki se kelle saa vihastua aiheesta. Se haluu olla se keltä on maailmanhelpoin pyytää anteeks ja se ketä antaa anteeks maailman helpoiten.
Mä haluan olla maailman valo, ja kulkee käsi kädessä mun parhaan kaverin kans!

 pvä 10. kuva, siitä mitä haluat tehdä: