Tavuton tammikuu( helmikuu)

NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN!
Sillonku tajusin mistä haluun kirjottaa niin olin bussissa, ylläriylläri se oli täynnä ihmisiä. Erityyppisiä, ikäsiä, näkösiä mut etupäässä koululaisia, siis niinku yläastelaisia.
No kuten mun ehkä röyhkeihinkin tapoihin kuuluu, niin kuuntelin niitten juttui salaa. taino ei kovin salaa tarvinnu kuunnella kun koko bussi kuuli sen yhen tytön hölötyksen! Musta on ihan okei olla äänekäs ja pitää numeroo ittestää jollai tapaa, mut niitten sen juttujen taso.................

1) kiroili joka välis
2) puhu siitä kun sen porukat on kusipäitä
3) sillä oli synttärit seuraavana päivänä
4)......eli se mietti minne se menis sen omien sanojen mukaa ryyb....
5) sit valitti kun sen röökit oli lopussa
6) ja ikää oli se 13...

Ei täs muut, mutku oikeesti mihin tää nuorison suunta on menossa, jos olis joku frikin paraabeli joka kuvastais sitä havainnollisesti niin se käyrä ois kovaa vauhtii laskeva suora! ( mun matikkataidot on sit huipussa et ei tarttee tul pätee:D) siis mua oikee alko surettaa niinku et miks ton ikäsen täytyy miettii meneeks se viikonloppuna ryyppää sakulle vai matiakselle vaiko kenties ihan vaa lindalle? en tarkota myöskää et sen pitäs olla himas leikkii my little poneilla ja kampaa niitten harjaa, mut silti nyyyyyyyyh.

Pahintahan tässä on ettei kukaa voi tulla sanoo et: " Nyt se on sit loppu, ei saa juoda!" Enserio, kuka niitä estäis? Nuorethan rakastaa kaikkee mikä on kiellettyä, olis se sitten omenen varastaminen naapurinpuusta tai porukoitten kusettaminen ja ryyppääminen kaverin olohuonees.Toivon vaa sitä, et joku päivä kun ne nuoret pikkucriminaalit herää ja on syömässä muroi niin ne tajuu et eihän tässä oo tää mun elämän tarkotus! Mut siihen asti ei oo mitää konstia olemas, vaan me voidaa päättää ittestämme. Kurjaa, kumpa jokanen tajuis et se mitä teet on vaan sun oma ilo tai häpee.
Ismo Leikolan siivittämänä minulla on suuri ilo ja kunnia linkata jonkinmoinen vastaus tähän probleemaan:

Ja toivon että osaatte itte sensuroida sen tyhmät jutut ja löytää sieltä tän mun tekstin punasen langan, elikkä siis Ismo!

                                    
                                              voi näyttää kivalta ja ihanalta.................

                                           ...............mutta oikeestaan ei oo sitä.

Lova, lovar, lovade, lovat

voi lapsirakkaat mullois yks juttu mistä haluun kirjottaa, mut säästän teijät kirjotusvirheiltä ja teen sen vasta torstaina! lol, mullon niin kiireinen elämä! uutta mulle:DDD Potkijaiset, wanhat, sirkus,espanja, espanjaprojekti, pikkusiskon hoito, siivous, ja koulu! aijai, mukavata! mutta lupaan että kohta tulee settiä!
kiire, kiireisempi, kiirein melissa.

Luovuus on kaunista.

Lady Gaga- Marry the night

Ihan tähän alkuun haluun laittaa teille katottavaks, huom! ei  kuunneltavaks ton videon. Se on jännä näis Gagan biiseis et helposti menee 5min enneku on kuulunu mitää ääntä liittyen siihen itse biisiin. Kunnon intro tarina mikä lie siis. Mut oikeesti Gagan luovuus on ihan huipussaa! En oo mikää sen fani mut sen taidot kaikessa on ihailtavaa. Näitten alut on jo niin friikkei ja ällöi et ne on sairaan hienoi! Gaga on oikee taistelija!

Musta meillä kaikilla on joku taito, mikä on se meijän juttu! Sit ku löydetää se, niin sitä tulis käyttää. Mua ite vähä harmittaa ku mullon alkanu tulee paloo tanssimista kohtaa,mutku tiän et ei oo mun juttu mennä tanssisalii ja tansii koreografin perässä niin se on vähä jääny. Kuitenki usein nuortenilloissa ku joku pimpottelee pianoo niin jäsenet vaa alkaa liikkuu ja tekis mieli alkaa siin vaa tansii. Silti oon ku jossai jäässä, jähmettyneenä patsaana joka omassa mielikuvituksessaa, hyppii pilveltä pilvelle maailman kevyimpänä höyhenenä pehmeine liikkeineen.

Ois vaan niin hienoo ku me uskallettais käyttää niit lahjoi mikkä meille on annettu!

Lady Gaga on hyvä esimerkki. Se on käyttäny omia lahjojaan, ja uskon et se ei oo ollu ensiyrittämisellä nappisuoritus, mut se on vaa noussu takas jaloille ja jatkanu yrittämistä. Se on hassua ku lannistuu jostai yhestä asiasta, minkä toine sano puhtaasti ilkeyttää tai vahingossa. Ekaks on ollu ihan milliondollarbaby-fiilis ja sit slap, joku paiskaa sut maahan. Vaikka sullon ittelläs ollu luottamusta vaikka jotai sun tekemää kampausta kohtaa ja sit joku kattoo ja on sille ööööööööö ok. Niin se sen jälkeinen fiilis on ihan hirveä. Tekis mieli vaan kätkeytyy lähimpää verhoo tai vetää ittensä vessanpöntöstä alas. Siks on hienoo ku on niit ihmisii, jokka siitä huolimatta kävelee pää pystyssä( muttei liian).

Yhtee aikasempaa postauksee linkkasinki sen kuvan, aika randomisti tosin, mut sen missä luki Say something nice. Se sopii itseasiassa viel paremmi tähän mun pohjustuksee. Oon huomaamattani oppinu mun ihanaiselta ystävältäni Claudialta, että jos ei oikeesti oo mitää hyvää sanottavaa niin pitää sitten turpansa kiinni. Ja sitku näkee jotain ihanaa niin voi ihan rohkeesti mennä kehuu sitä toista, koska siit vaan tulee hyvälle mielelle, molemmat!

On ihan okei jakaa hyvää mieltä ympärilleen!

ps. on toi biisikin kyl tosi hyvä. Ja kärsimättömät, se alkaa sit 08.50kohalta:D

Tunne tuuli hiuksissasi

Musta on tosi hienoo, kuin meijän ympärillä oleva maailma saa meijät ajattelee. Tai et ei se ihan turhaa vaan siinä möllötä et sillä on tarkotus. Joskus se tarkotus ei oo itselle hyvä mut usein tajuu jotain jännää ja oppii arvostaa kaikkia asioita enemmän eikä pitää vaa  itsestäänselvyyksinä:)

Tiia tuli meille tässä yks päivä, torstaina se tais joo olla. Sit puhuttiin kaikke maan ja taivaan väliltä, kunnes puheet käänty siihen uuteen ohjelmaan Terranovaan. Moni onkin varmaa nähny ne kolmosen mainokset mis on jotai viidakkoo ja jotai raapaumii ja jotain muuta hämärää. No Tiia oli kattonu sen ekan jakson ja sit se alko selittää sen juonta. Tajuttii molemmat et me ei haluttais tommosta tulevaisuutta ikin meille! (ideana big brother valvoo, ja joku sanoo mitä sä teet ja mitä sä et tee, ja kuinka monta lasta sä saat kasvattaa ja kuka pääsee turvaa ja kuka on ns. arvoton).
Aika sairasta, eikö?

Sitten edellee niist kahest villakoirapellerosta tuli myös mielee, ku me viedää ne tonne Suomen ihanaan -30 pakkasee jos posket jäätyy heti ekaan asentoo mimmoi sun ilme oli ku astuit ovesta ulos-.- Niin niille laitetaa kaulapanta ja flexi ja sit me saadaa ohjailla minne suuntaa käännytää mitä reittiä mennää mikä on sen hihnan pituus ja mitä papanoi saa haistella ja millon jatketaa matkaa.
Aika sairasta, eikö?

Nykyää kun me mennää ulos, me saadaa itte päättää mitä me puetaan, millä kuljetaa; kävellen, lumikelkalla. autolla, bussilla, pyörällä, lumikengillä vai kenties suksilla. Me saadaa päättää itte, minne mennää, mitä reittiä, millätavalla, miksi ja millon.
Me saadaa yleensäkki tehä omia valintoja, liittyen perheesee, ystävii, arvoihin, töihin, harrastuksiin, huoneen seinän värii, kaikkeen! Aika hienoa, eikö?

Se ei oo itsestäänselvyys et me saadaa elää villeinä ja vapaina ilman aitauksii!
Ootteks nähny Spirit, villi ja vapaa? Siin ois tää mun ajatus elokuvan muodossa.






Onnellisena, melli.

Nukkumatti ei kolkuta....

Hahahahha pikanen lisäys, kun tässä en saa unta, niin aattelin näyttää mun taidonnäytteitä ku sitä kampaamoalaakin opiskelen ( noooot). disfrutan!

Lyhyestä virsi kaunis

Pää tyhjänä, epätodellinen päivä, puol tuntii koulussa, nyt Melissa Horn ja punaiseksi maalatut kynnet. Huomen koekampaus wanhoihin, innostus katossa ja pissaan yöllä varmaa petii!!

 

diipadaapaa vastaan

Hei olen Melissa ja puhun liikaa, ja kirjoitan, joten mulla tulee näit kirjaimii tänne paljon, suokaa anteeksi.

 Oikeesti( oho mun kaikki lauseet alkaa sanoil: oikeesti tai mutjoo) mä oon aika materialisti, ja hankin kaikkee turhaa, no kirppareilta mut kuitenki hankin ja rakastan miettiä mitä puen päälle, joten siks oikeesti varottakaa mua jos alan liikaa samaistua muihin fashionshaisseblogeihin!

Elikkä mullon jo siis pitkää soinu pääs et haluisin kirjottaa mun ajatuksia ylös tänne liittyen pelkoon. Sopivasti just tänään vanajatiekympin pukkaris oli vuoden 2007 suosikki-lehti! Katoin sitä eka et joo o mua ei kiinnosta jokku farkkumissit tai Ari koivunen tai taustakuvat, joita voi ostaa puhelimeen,mut sitten! näin testin!





Mä niiiiiiiiiin rakastan testei! Kaikenmoisia; mentalistisia, psyykkisiä, fyysisiä, abstrakteja, rakkaudellisia, konkreettisia, demonstraalisia, laajoja, lyhyitä, tylsiä, outoja, liioteltuja, järjettömiä, kaikkia! SIKS kun näin testin liittyen sun johki reinkarnaatioo eläimen muodossa( uudelleensyntyminen*) niin olin ihan kympillä mukana! Tein sen ja lopuks tuli selville et mun uudessa elämässä, pah. musta tulis kani tai joku muu kotieläin. Ihmettelin sitä vähän, mut sit siin sanottiin näin: PELOKAS, MUTTA NÄLKÄINEN.



Toi on oikeestaa syvällisesti miettin niin mua, oon tosi sosiaalinen superäänekäs ja tykkään keskustella jopa randomeille, mutta mullon omat pelkoni, niinku kyl kaikilla. Se vähän pitää mua aisoissa mut oon nälkänen et haluun lisää ja lisää ja en oo koskaa kyllänen. Avaan tota enemmä nyt




Mun ehkä suurin pelkoni on se, et oon liian kriittinen, et mullon hullut kriteerit mitä mun tulevan miehen "pitäs" täyttää. Hullut kriteerit miltä mun itte pitäs näyttää, ja sit jos on liikaa tämmösiä "sen pitää sit olla...plaaplaaplaa" niin pelkään et missaan jotai vaan sen takia etten anna tilaisuutta. Jäisin sit yksin ja surisin miks sillon joskus en ymmärtänyt ettei kukaa oo täydellinen... hui kauheeta musta tulee nunna, saakeli.


Mutku oon nälkänen niin silti en täysin oo vaan omissa oloissa vaan sitten ehkä vähä vinkkailen turhia ja annan vääriä ns. signaalei, mikä taas on huono huono juttu! Ja toivon et kun sanon et oon avoin niin kantsii miettii millä tavalla sanon sen asian, on aina kaks mahollisuutta: läppää tai totta. Mut jotta lisää sekottaisin pakkaa niin silti voi sanoo läpän varjolla asioita mikkä on totta, tai sanoo ihan puhtaalla läpällä, tai sanoo totta ja toine luulee et läppää. huh huh!

.


Tää on niin jännää ku alkaa kirjottaa tähä tyhjää kenttää niin on ihan erilainen visio et mimmoi tästä tulis ja loppujen lopuks tää on sit jotai iha muuta, mut spontaanisti ku kirjottaa nii paljastuu se real you:) Siks mua surettaa ku ihmiset ajattelee et blogit pitää olla täynnä kuvia ja sit katot jotai tyttöö joka syö muroi ja et oikeesti tiä siit mitää muutku et sillon kivoi vaatteit ja se käy lukioo lahes. nojee.


Kuten pelkoihin kuuluu niin ne pitää kohata, ja oon alkanu tekee sitä, ja en ois esim. ikinä uskonut että menisin lukiossa kouluu ilman meikkii( voi ei nyt kuulostan pelleltä mut voi tietäisippä vaan mikkä itsetunto- ongelmat mulla on ollu ja vielä pikkuhimpun on). Lisäks mä pelkään neuloi ihan sikana

Miettikää vaiks ittekki tein syvistä syvimpii piilossa olevia pelkoi, ja sitku ne kohtaa niin se tunne on jotai sanoinkuvaamatonta, en sano et tulis vahvempi, koska musta haavottuvaisuus ja tunteiden näyttö on täysin okei, mut se on vaan semmonen voitto <3

Tervetuloa mun aivojen syövereihin.