Meillä oli psykassa joku ihme harjotus, minä, tehtävä, kuunteleitseäsi, omin. sanoin. SE meinas olla mulle ylitsepääsemätöntä. Siks aattelin vähä kritisoida sitä tässä julkisesti( toivon myös et te yrittäisitte tehä sen, niin ymmärtäisitte tuskaani! haha no ei tuskaa, mut silti).
Mun vihkoon tekemäni versio on vähä erilainen, kun se hieno opettajan powerpoint...
POINTTINA siis listaa: pakot, haasteet, rutiinit ja intohimot. Nyt vielä saattaa kuulostaa kakunpalalta, mutta, tarkennukset.
Pakot: et osaa tehdä, etkä tykkää
Haasteet: et osaa, mutta tykkäät
Rutiinit: osaat, muttet pahemmi mieti/tykkää
Intohimot: osaat ja tykkäät
Loppuosaa oli helpompi listata, mutta alku. Niinhän se menee se sanontaki: alussa aina hankalaa ja lopussa kiitos seisoo, noh en tiä seisoko se kiitoskaa. Miettikää nyt! Tosi masentava harjotus.
Olin listaamas pakkoihin, et tiskikoneen tyhjäys, mutta sitten tajusin että osaan sen vaikken tykkääkkää. Maailmas on miljoonia asioita, mitkä o ärsyttäviä, mut ne on helppo tehä. Mulle tämmösii on: pyykit kuivumaan, tiskikoneen tyhjäys, sukkien parien ettiminen, odottaa et jätski sulaa syötäväks jne. Mut semmosia, mitä en osaa ja en haluu, toi on ihan tyhmä. Laitoin ruoanlaiton:D
Haasteista sen verran että täyttä rotanjätöstä! Miks me ei voida olla tyytyväisiä, siihen mitä meil on(tässä kohtaa tuli toi masentava ajatus) miks mein pitää miettiä, mite ois VIELÄ kivempaa? masentavaa, siis, eikö?
Onhan mulla semmosia pieniä haasteita, mut sanoisin niit tavoitteiks, ne on kohtuullisia ja jotka helpottaa elämään. Teen perjantaiks ruottin yo-aineet. Mut haaste minkä laitoin, on ainakin mulle semmoi et haluaisin tehä, mutta loppujenlopuks en tee mitään sen etee et se toteutuis. Laitoin flickin. Tempun, jonka haluun oppia, mut toisaalta ihasama!
Rutiinit, jeejee, laitan pyyhkeen kuivumaan( tosin AIVAN väärään paikkaan) sammutan valot vessasta. Tähän ei oikee muuta sanottavaa, piste.
Intohimot, niinno just niitä mitä sinänsä rakastan, tai ei sinänsä, vaan rakastan! passioneeraan, tykkään ja osaan tehä! Laitoin: lapsenomaisuus, hulluttelu, ihmisten kohtaaminen, keskustelu oikeesti ja analysointi ja semmoi. Olin kaupassa ja Samuel ihmetteli kun kaupassaki myyjät moikkaa mua( ei ne kassalla, vaan randomit). Mä oon kaite niin lähestyttävä, haha.D
Sit piti miettii miten rutiineista tulis intohimoi, quepasa? mä en saa kiksei siit, et sammutan valot vessasta...mut tajusin pointin. Se on asenteesta kiinni ja sillon ku asenne on kohallaa tykkää tehä niit muutenki:)
Mut halusin protestoida tota vastaa, et pitäs haaveilla ja haasteilla itteensä, koska niinku mun kaveri, Anniina sano, sitten ei osaa enää elää siin hetkessä, ku ajattelee jo seuraavaa juttuu mikä on niiin huippua.
Joo morjens, tällee mä kelasin ensimmäisen ilma-akrobatia tunnin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti