ykkösen part kakkonen

Lisäks musta on aivan sikahauskaa se, et täältä voi lukee miten mä aattelen, miten mä toimin, miten mä kyseenalaistan ja poimin. Mutta kukaan ei oikeestaan voi tietää, mitä mun päiviin kuuluu missä meen, kukkuluuruu. Se on salaisuus suuri, siitä kasvaa tän mun tarinan juuri, sen nimi on Melissa-kuuri.

Saatan joskus olla outo ja hassu, saatan sanoo leiki kuollutta ja anna tassu. Mutta se on se tapa millä elän! Eikä se tapa!
Tervetuloa seuraamaan tän tytön mielensekaista maailmaa, olkaa hyvä ja hakekaa lippunne ovelta.

Ja, kuinkakohan mones kerta, kun joudun kampaamo-uhriksi-.-

Ei huolen häivää, päivä on sateinen

HALLELUJAAAAAA!!!!jeeejeee nyt saan laitettuuu kuvii mun koneeelta! Jee tässä meni makukin jo vähänku tiesin et en saa mitää kuvia mun koneelta( ellen ala säätää pahemmin kun joulupukki kaikkien miljoonien lahjojen kans)...ja niin oon lahjaton netteilijä/koneilija!

Tässä on taas tapahtunut vaikka mitä, mullon tullu moniakin hetkii millon oisin voinu kirjottaa tänne, mutjoo oon laiska, lusmukoira. Kuulemma kyllä koira koppinsä löytää, mitä lie tuokin tarkoittaa..

Tietteks sen jutun, et kun pitää taukoo niin kaikki tuntuu taas paremmalta?

Se, kun saat sun kesän ekat mansikat
Se, kun on aika pukee päälle villapaita
Se, kun näkee jotain pitkän ajan jälkee
Joten se, kun nään blogini pitkän ajan jälkee, huhuh oon taas vauhissa ja valmiina mullistaa tein mielenterveyttä ja munkin.

Samuel eilen heitti semmosen, mielenterveydestä puheenollen, et kirjottais johki kirjasee kaikkii niit outoi ajatuksia, mille tavallaa ei oo "soveliasta" antaa miettimislohkotilaa. Mä rupesin tietty kehittää sitä, joo mun mielen musta maailma, black swan ja irstauden syöverit! Oikeestaan mä innostuin tosta. aattelin tehä noin. Saa nähä sit kuinka irstas sielunen olen;) Uskonki et se on vapauttavaa ja siin kuulemma oppii tuntee itteensä ihan eri tavalla. Pidän kans päiväkirjaa, mut tää ois eri. Ei oiskaan välttii, elämä on niin ihanaa ja elämä on niin perseestä. Vaan niinku tietteks semmoi extreem, jota ei vois näyttää kelleen tai kirjottaa tänne blogii.

Muutenkin nyt taas on tulossa psykan koe, niin oon mielenkiintoistunut mielen maailmaan, like truly! Ihminen on niin kumma kummajainen, et ikinä ei varmaan tulla tekee tarpeeks tutkimuksia. Sikspä mein tulis tehä niit itte tällee jokapäiväisesti.
Kokeile vaiks tehä joku älyttömän tyhmä ilme kaupungilla, ja tsekkaa toimiiks peilineutronit et se yrittää matkii sitä vai luuleeks se sua vaan sirkuksesta karanneelta.

 hahahahahahhaha!! viisaat tajuu tässä nyt tän tilannehuumorin. muut on tyhmiä.

sori, niin se vaan nykyään tässä maailmassa menee, pitää pärjää tai muuten joutuu naurunalaseks, häpeän kouriin ja maan matoseks, jotka pyöräillää sateella yli.

Kokeile vaiks koulussa sanoo jollekkin jotai kehuvaa ja tsekkaa, kuin se menee punaseks ja hämmästyy, vaiks kyse oli vaan frikin kiiltävästä tukasta.
Kokeile vaiks päivän olla niin helppo kun mahollista ja tsekkaa kuinka sun ympärillä kaikkien pitää mukautua siihen.
KOKEILE, KOKEILE, KOKEILE!

So you think you can think

Meillä oli psykassa joku ihme harjotus, minä, tehtävä, kuunteleitseäsi, omin. sanoin. SE meinas olla mulle ylitsepääsemätöntä. Siks aattelin vähä kritisoida sitä tässä julkisesti( toivon myös et te yrittäisitte tehä sen, niin ymmärtäisitte tuskaani! haha no ei tuskaa, mut silti).
Mun vihkoon tekemäni versio on vähä erilainen, kun se hieno opettajan powerpoint...
POINTTINA siis listaa: pakot, haasteet, rutiinit ja intohimot. Nyt vielä saattaa kuulostaa kakunpalalta, mutta, tarkennukset.

Pakot: et osaa tehdä, etkä tykkää
Haasteet: et osaa, mutta tykkäät
Rutiinit: osaat, muttet pahemmi mieti/tykkää
Intohimot: osaat ja tykkäät

Loppuosaa oli helpompi listata, mutta alku. Niinhän se menee se sanontaki: alussa aina hankalaa ja lopussa kiitos seisoo, noh en tiä seisoko se kiitoskaa. Miettikää nyt! Tosi masentava harjotus.
Olin listaamas pakkoihin, et tiskikoneen tyhjäys, mutta sitten tajusin että osaan sen vaikken tykkääkkää. Maailmas on miljoonia asioita, mitkä o ärsyttäviä, mut ne on helppo tehä. Mulle tämmösii on: pyykit kuivumaan, tiskikoneen tyhjäys, sukkien parien ettiminen, odottaa et jätski sulaa syötäväks jne. Mut semmosia, mitä en osaa ja en haluu, toi on ihan tyhmä. Laitoin ruoanlaiton:D

Haasteista sen verran että täyttä rotanjätöstä! Miks me ei voida olla tyytyväisiä, siihen mitä meil on(tässä kohtaa tuli toi masentava ajatus) miks mein pitää miettiä, mite ois VIELÄ kivempaa? masentavaa, siis, eikö?
Onhan mulla semmosia pieniä haasteita, mut sanoisin niit tavoitteiks, ne on kohtuullisia ja jotka helpottaa elämään. Teen perjantaiks ruottin yo-aineet. Mut haaste minkä laitoin, on ainakin mulle semmoi et haluaisin tehä, mutta loppujenlopuks en tee mitään sen etee et se toteutuis. Laitoin flickin. Tempun, jonka haluun oppia, mut toisaalta ihasama!

Rutiinit, jeejee, laitan pyyhkeen kuivumaan( tosin AIVAN väärään paikkaan) sammutan valot vessasta. Tähän ei oikee muuta sanottavaa, piste.

Intohimot, niinno just niitä mitä sinänsä rakastan, tai ei sinänsä, vaan rakastan! passioneeraan, tykkään ja osaan tehä! Laitoin: lapsenomaisuus, hulluttelu, ihmisten kohtaaminen, keskustelu oikeesti ja analysointi ja semmoi. Olin kaupassa ja Samuel ihmetteli kun kaupassaki myyjät moikkaa mua( ei ne kassalla, vaan randomit). Mä oon kaite niin lähestyttävä, haha.D

Sit piti miettii miten rutiineista tulis intohimoi, quepasa? mä en saa kiksei siit, et sammutan valot vessasta...mut tajusin pointin. Se on asenteesta kiinni ja sillon ku asenne on kohallaa tykkää tehä niit muutenki:)
Mut halusin protestoida tota vastaa, et pitäs haaveilla ja haasteilla itteensä, koska niinku mun kaveri, Anniina sano, sitten ei osaa enää elää siin hetkessä, ku ajattelee jo seuraavaa juttuu mikä on niiin huippua.

Joo morjens, tällee mä kelasin ensimmäisen ilma-akrobatia tunnin jälkeen.

Fördomar

Kala on ystävä, ei ruokaa.
Mun homotutka sanoo et toi on ihan selkeesti homo.
Näyttikö Melli siltä, että se vois olla stand-up- koomikko?
Mutta sillähän on rastat, ei semmonen voi olla yrityskonsultti.
Ton meikkitavan mukaa, se rakastaa bilettää tyhjäpäänä.
Se harrastaa varmasti koripalloa.
Ton kanssa ei ikinä vois puhua syvällisesti.

Prototyyppi= Yksi mallikappale, joka edustaa kaikkia muita samaan osuuteen kuuluvia.( missin prototyyppi: vaalea,hyvä iho, valkoiset hampaat, hoikka, pinkkiä rakastava)
Edustavuuden heuristiikka= maailman luokittelu erilaisten mallikappaleiden, protyyppien, avulla.

Ootteko koskaan sortunut edustavuuden heuristiikkaan? Mä voin tunnustaa, mä olen. Ja voin vielä posket punasina myöntää, että teen sitä kovin usein. (Oisin voinu melkein lyödä vetoo, että oon kirjottanu tästä aiheesta, kirjotin oikee hakuu ja se väitti etten, hmm? No kertaus on opintojen äiti:D)

Katoin eilen Nemoa etsimässä, josta toi ihan ensimmäinen sitaatti on. Siinä oli hai, joka ei syönykkää kalaa. Muutenki tosi moni on varmaa nähnykki Nemon ja muistaa ton niinsanotun AA-meetingin. Marvin ihmettelee ja sen maailmankuva menee päälaelle, koska haithan syövät yksinkertasesti kalaa, ja sitkun prototyyppi kumoutuu, niin se ei tiä mitä tehdä.

Toinen tapaus: Yhes älyttömän ihanassa leffassa( en sano nimee, etten spoilaa) niin yks tyttö väittää homotutkansa olevan maailmanparasta luokkaa, ja sitten siinä käy hupsistaheijaa. Taas prototyyppi hyvin pukeutuneesta miehestä on kumottu.

Kolmas tapaus: Mentiin kattoo Kaunottaren&hirviön harjotuksia, ja siellä oli semmoi sulosuusmies, joka esitti Bellen isää. Ja nii..Bellen isä on hiljanen ja pulska vanha höpsäkkä. Harjotuksissa ei tää kyseinen mies sanonu miltei mitää ja näytti tosi reppanalta. Muttakun kuulin että se tekee stand-up-komiikkaa, oli mun pakko miettiä uusiks.

Neljäs tapaus: Yksien lapsien hippiäiti tekee kuulemma semmosta yritysneuvontaa ja hälle voidaa maksaa pariaki tuhansia siitä. Mietin äitiä omenakuvioinen mekko päällä. Prototyyppini konsultista pitäisi bleiseriä...

Viides tapaus: Tyttö meikkaa kun mikki merihädässä. Meikkivoidetta kuluu kaks kuukaudessa ja silmälihakset ovat hullussa kunnossa kaiken sen mascaran takia, jota pitää kannatella. Näen tytön kaupungilla, ajattelen voi hyvä luoja, toi on menossa baariin. Oikeesti tytöllä on tosi huono itsetunto, koska sillon akne, ja se tykkää lukea itsekseen kirjoja.

Kuudes tapaus: Koripalloilija, onkin vaan löysämakkara, joka on perinyt isältään ja sen isältä ja sen isältä ja sen isoisältä hyvät geenit. Se inhoo urheilua ja  varsinkin kaikkea, mihin liittyy pallo.

Seitsemäs tapaus: Kaiken sen niittikerroksen takaa löytyy poika, joka on maailman empaattisin ja hyväsydämisin ihminen, joka tykkää pohdiskella asioita.

Huomaatteko? Ulkonäkö ei ole yhteydessä, siihen mitä ihminen tekee, kuka hän on. Tosin joissain(useimmissa) tapauksissa, mutta silti prototyyppeihin ei saisi jäädä liikaa kiinni. Pitäisi olla avoin kaikenmaailman turilaisille.

Perfektionisti nukkuu kerran pommiin ja kiiruhtaa kaupungin läpi hiukset sojottaen joka suuntaan, jolloin ohikulkija ajattelee tämän olevan vastuuton omista teoistaan, eli siis varsinainen huithapeli.
Sittenkun ohikulkija menee työnsä palaveriin, jossa heille ilmoitetaan uudesta työntekijästä, ohikulkija näkee huithapelin, hiukset kammattuna nätisti ja uusin Pradan jakkupuku päällä. Mitä mahtaa ohikulkijan päässä liikkua?

Entäs jos ohikulkija muistaa psykologien tunnilla kuulleensa prototyypeistä ja niiden väärintulkitsemisesta, onkohan suhtautuminen silloin eri uutta tulokasta kohtaan? Nii- in.

Seuraavan kerran kun näette ilmiselvän muusikon, miettikää. Fördomar fördomar, ootte te niin hassui.

Muoti on Muotti

Suomessa on niin hassua, että kun laittaa toisen saman kirjaimen sanaa, niin merkitys muuttuu täydellisesti. Tuli- tuuli, pula-pulla, peli-pelli, äh en jaksa käyttää aivonystyröitä tohon enempää. Mut kyl te tiätte! Sitten onki muoti-muotti jotka tarkottaa myös aivan eri asioita, mutta lopulta ovat liianki harmittavasti yhteydessä toisiinsa. Samuelin kans puhuttii jotai ja se heitti ton lauseen. Rupesin miettii sitä, ja sitä se onkin, tai ei tavallaan. Koska sit on niit fashionistoi, jotka pukee jo jotain niin älytöntä päälle,ettei kukaa lähe samaan. Hei blogissani on niin monta lukijaa että menen aina sekaisin kun lasken nollia-blogien lippalakki, pitsipaita, vyötäröllä rättiä muistuttava hame, aurinkolasit niin isot ettei kasvoja näy, ja kas kun ei luistimia jalassa. Joskus tuntuu siltä, että ne haluu nauraa meille päin naamaa. Ne menee vaatekaapillee, nostaa käden eteensä ja se kappale, joka ekana osuu sormenpäihi laitetaa päälle. Sit ne ottaa kuvia, ja kattoo kuinka moni on meges jossai niin kauheessa yhistelemässä.  Jos mulla ois tommoi suosittuakin suositumpi blogi, niin todellaki tekisin noin, ja kattoisin mitä kaikkee ihmiset on valmiit tekee perässä!
Yllättävän paljon. Eka toi muotti on semmoi, ettei kukaa ota omaksuakseen, sitten yks rohkee tai täyssekopäästään ottaa ja kohta se muotti istuuki kaikille. Millon se on maximekko, millon pillifarkut, millon trumpettihihat, millon napapaita, millon dipdyevärjätyt hiukset, millon mitäkin! Muoti on kun semmoi puuhakirja. Kun on tehty yks sivu loppuun, niin on uuden sivun aika, ja tällä kertaa pitääki värittää, eikä yhistää. Sit ne jotka värittää vielä, niin nillä ei oo kyllä kaikki muumit laaksossa, hei nyt on YHISTELYN AIKAKAUSI!!! 
Sitä haluis ajatella, et on tosi muodikas ja kaikki on viimesenpäälle hienoo ja on niin aito, uniikki, mut muodin mukana kulkeminen ei oo kyllä mitää kovin omaperästä. Ei se oo rohkeeta kulkee samanmallisessa paidassa, kun kaikilla muilla. Mä en tiä miks kirjotan näin ikävään sävyyn nyt, koska mä itekki tykkään pukeutua ja lukee muotilehtiä. Ehkä halusin vaan rohkasta ihmisiä kirpputoreille, tai ehkä halusin estää ihmisii ostamasta sitä syystakkii hooämmältä minkä kaikki ostaa.
POinttina ei myöskään ollut se, että laita kaikkee aivan mautonta ja tyylitöntä päälle ja ole speciaali! EI, todellaki haluun, et ihmiset pukeutuu niiden vartaloa imartelevasti ja hyvii puolii korostaen. Mutta voitais ehkä löytää keino, miten sen voi tehdä ilman, että kuluttaa vaateketjut loppuun.

Mun mielestä se on surullista, että niinku alussa sanoin Muoti on oikeesti jotain tosi extreemeä ja erikoista ja vaatii pokkaa joskus seuraa sitä, niin sittenku pukeutuis sen mukaa, niin ihmiset kattoo et sä oot karannu jostai parantolasta. Ketjuliikkeet tuo sen saman muodin kaikkien puettavaks, mut feidaa sen levelin 100 kahteentoista. Sit siitä muodista tulee muotti, jonka sisäpuolella on turvallista köllötellä.

Muistan ikuisesti sen, kun katoin Ice Agea, ja siin on semmoi kohtaus, missä se Sid napataan yöllä semmoseen laiskiaiskommuuniin. Siellä kommuunissa ne tottelee Sidiä ja tekee joka ikisen liikkeen sen perässä. Eka Sid heilauttaa päätään, ja sit ne seuraa perässä. Mutta jos Sid  EI TEE MITÄÄN, mitä tekee kommuuni? ei mitään!
Surullista, otetaa kaikki nyt kätee hohtimet tai pihdit ja väännetää toi muotti rikki. Surullista ajatella, et me tarvittais Sid ennenku me voidaa pukeutua sillai miten me halutaan. Saatteks kiinni mun ajatuksenkulusta?