The boy who catches the sun

Haluan esitellä teille erään ystäväni: tässä on rakkaus! but no..waite a minute. onks se mun ystävä? onks se mulle tärkee? onks se mun rakas?
Miten oikeestaan voi määritellä sanan ystävä? Se on semmoi kenen kans viettää aikaa, kenen kans on hyvä olla ja kelle voi kertoo mitä vaan.

No mä haluun sanoo, et all you need is love on totta omalla ärsyttävällä tavallaan. Musta on aika karua ajatella et ainoo mitä tarviit elämääs on rakkaus, että toi seittemän kirjaiminen sana sisältää kaiken. Tottahan se siis on. IHMINEN TARVITSEE RAKKAUTTA.
Oli se sitten omalta äidiltään, kaverilta, mieheltä, poikaystävältä, kummilapselta, lemmikiltä ihan miltä vaan, sitä tarvitaan ja se on toivottua. piste. end of story.

Seuraava tarina onkin jo sitten omansa.
Mulla oli joskus vuonna lumihiutale viime äikän kurssis semmoi et piti pitää puhe siitä, mikä on kaunista.
Mä itte taisin ja pidinki aitoudesta, mut siellä oli eräs tyttö, joka oli muutenki tosi sulosen näkönen, niin hän piti puheen mistäs muustakaan, kun rakkaudesta.
Hän kerto siit, kun hänen mielestä ei oo mitään muuta kauniimpaa maailmassa kun rakastunut vanha pariskunta. Ne on eläny monta vuotta yhdessä läpi tulen ja tyrskyn ja silti siinä ne on, penkillä ruokkimassa puluja, yhdessä, käsi kädessä, hymyillen.
Aloin miettii sitä ja voin allekirjottaa ton. Ei oo mitään kauniimpaa. Toi on ihme, suuri ihme.
Tai en tiä onks teille koskaan käyny niin, että ette kiinnitä mitään huomioo johonkin tyttöön. Se on yks olki muiden joukossa, mut sitkun se alkaa seurustelemaan, tai ylipäätänsä ihastuu/rakastuu, se säteilee! Se onkun joku kultahippu, joka on huuhdottu hiekan keskeltä. Onhan se ihanaa, mutta ärsyttävänihanaa, tuntuu ettei sen hymyy saa kukaa vietyy pois.

Nyt kuulostan joltai bittersweet ladylta mut oikeesti niiden maailmankuva muuttuu, ne kattoo maailmaa vaaleenpunasten lasien takaa. Eikä siinä oo mitää vikaa. Elämä on kaunista. Voi rakkaus, on se hienoa:)