Black box

Tästä tää lähtee eli sanaryöppyoksennus!
Mua on jo pitkään puhuttanu ja mietityttäny yks asia, mut mulla ei oo ollu aikaa istahtaa ja yrittää laittaa ajatukseni luettavaan muotoon. No mä koitan nyt josko onnistuisin. Eli juuret löytyvät niin pitkältä kuin koulun penkiltä. Ootte varmaan joskus kuullut puhuttavan psykologiasta ja mulla sattuukin olevaan tässä jaksossa sosiaalipsykologiaa! Tänää oli just koe tai siis tuntiessee näistä asioista ja se oli tosi mielenkiintosta lukee noita juttui ja huomata itte tekevänsä niit asioita mistä on tullut millon mitäkin teorioita.
Mut siiis kuvitelkaapa seuraava tilanne: tyhjä matkalaukku, täynnä vaatekaappi, leiri edessä, uusia ihmisiä, uusi paikka. 
Tässä tulee tää elämän ehkä kaikkein suurin roolileikki! Oot menossa leirille, josta et tunne ketään tai korkeintaan alle kymmenen, kukaa ei tiä sun persoonasta tai identiteetistä yhtikäs mitää, kukaa ei miten sä toimit kussakin tilanteessa, kukaa ei tiä miten sä meikkaat, kukaa ei tiä miten sä pukeudut, kukaa ei tiä miten sä puhut, kukaa ei tiä mite sä naurat, kukaa ei tiä miten sä viihdyt.

Kelatkaa ei kukaa! Tässä pisteessä sullon kans vaihtoehtoa: A) oot nössö ja teet kaikki samalla tavalla, kuin aina ennenkin B) oot seikkailja ja päätät tehdä ittelles uuden identiteetin.
Okei. Toi kuulosti jo aika pelottavalta ja miltei typerältä, mutta se on totta. Kaikkein hauskinta tässä on et se tapahtuu alitajusesti. Me tulkitaan ja analysoidaa mistä se meijän vuorovaikutuksen vastapuoli pitää, mitkä sen arvot ja asenteet on ja mitä se ei voi sietää. Sitten me itte mietitään, että kiinnostaako meitä toi tyyppi vai onko se meille välinpitämätön yksilö. Jos päädytään ekaan, niin siit alkaa roolileikki. Se meinaa oikeesti alkaa. Me voidaa alottaa ns. puhtaalta pöydältä. Tässä kohtaa otetaan vielä se seikka huomioon, että mitä me odotetaan siltä meijän suhteelta.

Kuvitelkaa! Nyt siihen matkalaukkuun...
Leirille lähtiessä me voidaa päättää mimmosia me halutaan olla ulkoisten tekijöiden puolesta. Jos mä pakkaan mun laukun täyteen hamosia ja kukkasia ja pitsii ja röyhelöö, niin kaikki automaattisesti kattoo mut tyttömäiseksi, hentoseks ehkä jopa hauraaks. SIT taas jos mä pakkaan mun laukkuun conssit farkut ruutupaitoi ja raybanit niin sit mut katotaan meneväks, seikkailijaks, poikien kanssa hengaavaks. SIT taas jos mä pakkaan sinne mustaa ja ketjui ja vielä vähän lisää mustaa, niin oon sit kaikkee muuta kun tyttömäinen.
Kuvitelkaa! Lisätkää tähän vielä stadin slangi vs. savon murre vs. porin tai viron nopeapuhetapa.
Hullua meininkiä, eikö?
Sit kun astun sinne leiripaikalle niin kaikki on sillee ok, toi on vähäpuheinen gootti, vaikka normaalisti pukisin räiskyviä värejä ja hymyilisin kun naantalin aurinko! Ei kukaa voi tietää mimmonen mä oon, saan ne muodostaa musta ensivaikutelman. Sit on vähänniinku monta identiteettiä, roolia.
Sä huomaat, että ne toiset on vähän rebeleitä, niin voit päättää siinä pienessä sadasosahetkessä haluutko säkin olla, vai kerrotko niille päin naamaa, et hölmöä touhua. Tai sit oot vaan hiljaa, no comments meiningillä.

Mä en halunnu kirjottaa tätä sen vuoks, et sanoisin et tää on väärin ja feikkii, vaan pikemminkin ainoastaan erikoista. Vähän toisaalta pelottavaakin, kun miettii että oot saanu siitä sun tutusta/kaverista/ystävästä tietynlaisen kuvan, mut sit se ei ookkaan se, vaan siit tulee jotai ihmepuolia esiin muitten seurassa. Se olikin hullun pervo, tai sillä olikin ahtaanpaikankammo, tai se arvostaaki raittiutta.
Tähän väliin on hyvä mainostaa tota peliä, Black box, siin tuut huomaamaan käytännössä tän mistä mä puhun.

Tunnetaanko me oikeestaa ketää meijän ympärillä? Sitä voi alkaa miettii, että
mitä ne on pakannu matkalaukkuun tai mitä sä itse olet?

Niin. Ei meijän tarviikkaan tietää kaikkea.