Musta lammas vai susi niiden vaatteissa?

Kyllä. Mä oon pohtinu pitkään erästä juttua. Se on oikeestaa musta vääryys, kuinka meijän uskovaisten oletetaan olevan jotain tai kuinka meijän pitää oikeestikki olla jotain. Juttelin tästä eilen laiturilla jalat viilentyen vedessä, ja paras juttuseura megessä.
Oon oikeestaan lukenu semmosen kirjan. joka on perjaattees tarkotettu uskovaisen POJAN lukevan. Mut luin saman pariskunnan (eldredge) yhteistyössä kirjottaman kirjan Valloittava Salaisuus JA TYKKÄSIN todella paljon, niin kelasin et miksikäs ei totakin. (avaan kohta lisää). Sitten oon laittanu tännekin kuvia ku oltii aktiossa Israelissa ja siellä puhuin ekaa kertaa tästä niinsanotusta "tabusta"-
Ja nyt täysin lekkerillä tehdyn matikan kokeen jälkeen tulin tänne lukemaan blogeja ja vastaani tuli lause:
Ja elämäntyylini ei tosiaan ole mikään perinteinen kristillinen selibaatti-hyveellisyys-lähimmäisenrakkaus-laupiassamarialainen -jolkottelu kohti taivaan portteja kuten sen mitä ilmeisimmin pitäisi hyvällä ja oikeanlaisella kristityllä olla.Toi lause oikeestaan oli se viimeinen pisara, joka sai mut tänne kirjottelemaan mun päänsisäisiä tuotoksia, niinku ulostamaan ja ehkä oksentamaan ne muittenki nähtäväks.

 Onneks tossa on sanat: mitä ilmeisemmin, koska muuten oisin räjähtäny. 
Kyl te tiätte että oon puhunu streotypioista ymsyms, ja haluunki nyt teille kertoo vähän mimmosta mun elämä on...
Koulussa yks skedepoika sai kuulla et oon uskossa, taino mä kerroin sille, mut anyway. Sen jälkeen saan aina kuulla kommenttei: Melissa, eikö niin et sä vihaat homoja!
                             Melissa, eikö niin et tää musikki on saatanasta
                             Melissa, käytsä jossai kirkossa?
                             Melissa, eikö sun Jumala oo sulle nyt vihanen ku et oo tehny läksyi.. jne.
Monesti nauran vaan noille älyttömille kommenteille tai yrityksille nauraa mun uskovaisuudelle. 
Mut silti kyl mua ärsyttää, et MISTÄ tääki skedeman on saanu tommosen kuvan uskovaisista? Et okei vaiks Raamatussa voi lukee tohon viittavaa niin onks sitä sit tulkittu jotenki tosi niukasti ja sen vuoks ihmisillä on tommosia kuvia..not nice, jos multa kysytään!

Toinen se ku mama hermostuu mulle, niin saan kuulla kommenttei:
Melissa, ei uskovainen nuori käyttäydy noin!
Melissa, mitä siellä Nuortenilloissa teille oikein opetetaan?
Melissa, voisitko ottaa mallia muista uskovista... jne. 

Monesti oonki huutanu takas et ehkä en sit ookkaa uskovainen.



Musta on kylmää ja karua et kun on Uskossa, niin laatikoituu tiettyy boxii, mis on tietyt hienot käyttäytymismallit ja missä jotkut asiat ovat aivan pöyristyttäviä. Palatakseni siihen kirjaan, niin siinä sanottiin musta tosi hyvin tällee(: Ei Jumala missää vaiheessa sanonu miehille, et teijän pitää olla nössöi, luovuttaa rohkeus ja huimapäisyys ja antaa valta..ei millekään. Ei miestä oo käsketty olee seksuaaliton olento tai et ei mies haluu kuulla vaimoltaa et se Matias on ihan kiva tyyppi. Se mies HALUAA KUULLA et se Matias on sika rohkee ja seikkailunhaluinen ja ei pelkää vaaratilanteita.

Laiturilla istuskellessani sanoin että jos miehii laitettais rivii ja pari uskovaista jätkää sekaa, niin ne ois helppo erottaa sieltä.Ne on niit nössöi ja semmosia olemattomia. Ja ne "coolit ja feimit" on pahiksii. Ja nyt en tarkota sitä, et arvostaisin duudson meininkii ja röhönaurua. Mut ei sen tarvii men sillee et sitku tommoi "cool" tulis uskoo niin sen täytyis luovuttaa se cooliutensa ja alkaa uskikseks( suuresti kärjistettynä) Seki et monesti me uskovaiset tytöt syyllistytää siihe, et me ajatellaan et uskovaisilla jätkillä ei olis mitää halui, näi karkeesti sanottuna. Me voidaa reteesti hilluu biksut päällä niitten eessä ja aatellaa sinisilmäsesti et ei täs mitää, noi on uskossa..MUT yisihköoopr onha ne silti! miehiä! Uskovaisuus ei musta ainakaan tarkota sitä ettei olis mies! Ja niinku meil naisil on halui shoppailuu ja miehii, niin miehillä on naisii ja urheiluu. 

Mä haluisin olla tän asian uranuurtaja et ajatella uskovaisiiki samanlaisina olentoina ku ketä muu tahansa. Ei meijä elämä oo yhtää sen helpompaa, eikä me olla synnittömiä ihmisiä eikä me olla kaukana Jumalasta jos me ajatellaa seksuaalisesti. Amen ja kiitos. 

 

Positiivisuus mylläkkä

Voi jumpe kun on kesäfiilis, ei siis niin mitää! rajaa. Toi edellinen kahleissa-fiilis on niin mennyttä! Ei oo kyllä ollu sitä ikäväkää! Ah. Nyt heräsin eloo. Niinku prinsessa ruusunen monen sadan vuoden unesta. Aurinko paistaa ja annan sen muuttaa mun päivästä positiivisen, vaikka se on vähä noloo nojaa näin paljo aurinkoon. Mut mulla on kyllä olla aihetta olla ONNELLINEN nyt, tässä ja ikuisesti. Tässä kirjottaessani auringonsäteet valaisee mun huonetta ja leikkelehtii mun käsivarsilla tuoden mulle niin täydellisen olon.
Aloin miettii kuinka mun asiat on muuttunu ton postauksen myötä( tai ehkä aikasemminki).
a) mä sain kesätöitä Buffasta
b) meen ahvenanmaalle hoitaa lapsosia
c) koeviikko ei ookkaan niin ylitsepääsemätön
d) pidettiin kavereiden kans kirppis ja kaappi on saanut uusia tulokkaita
e) lähen kesällä Islantiin
f) katoin Notebookin ja itkin
g) ruoho paljailla varpailla
h) jäätelöö välkällä
i) ihmiset, jotka välittää
j) valokuvauksen nautinto
k) se tunne kun karkaa tunnilta pihalle keinumaan
l) iltaisia viisauksia
m) pyöräileminen ilman takkia
n).....lisää ihania juttuja tiedossa, kuten rax, tampere, jäke.

Voivoi olipas litania, mutta miettikääpä itte omaa litaniaanne. Tää on laiffii ja kesää! Ja ainiin.
Tajusin, että mä kirjotan tätä blogia itteäni varten, tää auttaa mua käsittelee ajatuksia ja semmosta, joten jos ei kuulu juttuja, niin menkää lukee muitten blogeja:D
Sit vielä minä itse peruselementissäni

Okei, ketä mä huijaan, toi oli vaan tommoi nättinaamakesäfeissi. Kylhä mä RAKASTAN makoilla ruoholla, mut yleensä se ei näytä näin esteettiseltä. hohoo

Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti. Siitä ei ikinä selviä hengissä
- Elbert Hubbard

Kahleissa

Kahleissa. Stressiin. Kahleissa. Kiireeseen. Kahleissa. Kriiseihin. Kahleissa. Lukioon. Kahleissa. Sirkukseen. Kahleissa. Valokuvaprojektiin. Kahleissa. Menoihin. Kahleissa. Tapaamisiin. Kahleissa. Jutteluun. Kahleissa. Yovihkoihin. Kahleissa. Ystäviin. Kahleissa. Yöhön. Kahleissa. Elämään.

Pieni muotoinen runo siitä, kuinka kahleissa oon, kuinka mut on rutistettu kasaa ja rutistetaa edellee viimesiä pisaroita siitä rätistä joka on joskus ollu vapaa ja energinen melissa. Kuinka oon onnistunu saamaan kaikki asiat viimetippaan. Kuinka rätti on jo miltei kuiva, mut tuntuu et kohta pitäs taas kastella uudestaa, jotta uusia tippoja voitais puristaa ja pusertaa.
Lisään dramaattisuutta lisäämällä tämän:




Kuitenkin on niitä pieniä hetkiä joista rätin kiduttamisessa on kyse, niistä pienistä hetkistä, joista nautin.

Opi kohtaamaan hiljaisuus itsessäsi ja tietämään, että kaikella on tarkoituksensa tässä elämässä.
Ei ole erehdyksiä, ei sattumaa, vaan kaikki tapahtunut on siunausta, josta meidän tulee oppia
- Elizabeth Kubler- Ross (saksalaisella uulla)

Black box

Tästä tää lähtee eli sanaryöppyoksennus!
Mua on jo pitkään puhuttanu ja mietityttäny yks asia, mut mulla ei oo ollu aikaa istahtaa ja yrittää laittaa ajatukseni luettavaan muotoon. No mä koitan nyt josko onnistuisin. Eli juuret löytyvät niin pitkältä kuin koulun penkiltä. Ootte varmaan joskus kuullut puhuttavan psykologiasta ja mulla sattuukin olevaan tässä jaksossa sosiaalipsykologiaa! Tänää oli just koe tai siis tuntiessee näistä asioista ja se oli tosi mielenkiintosta lukee noita juttui ja huomata itte tekevänsä niit asioita mistä on tullut millon mitäkin teorioita.
Mut siiis kuvitelkaapa seuraava tilanne: tyhjä matkalaukku, täynnä vaatekaappi, leiri edessä, uusia ihmisiä, uusi paikka. 
Tässä tulee tää elämän ehkä kaikkein suurin roolileikki! Oot menossa leirille, josta et tunne ketään tai korkeintaan alle kymmenen, kukaa ei tiä sun persoonasta tai identiteetistä yhtikäs mitää, kukaa ei miten sä toimit kussakin tilanteessa, kukaa ei tiä miten sä meikkaat, kukaa ei tiä miten sä pukeudut, kukaa ei tiä miten sä puhut, kukaa ei tiä mite sä naurat, kukaa ei tiä miten sä viihdyt.

Kelatkaa ei kukaa! Tässä pisteessä sullon kans vaihtoehtoa: A) oot nössö ja teet kaikki samalla tavalla, kuin aina ennenkin B) oot seikkailja ja päätät tehdä ittelles uuden identiteetin.
Okei. Toi kuulosti jo aika pelottavalta ja miltei typerältä, mutta se on totta. Kaikkein hauskinta tässä on et se tapahtuu alitajusesti. Me tulkitaan ja analysoidaa mistä se meijän vuorovaikutuksen vastapuoli pitää, mitkä sen arvot ja asenteet on ja mitä se ei voi sietää. Sitten me itte mietitään, että kiinnostaako meitä toi tyyppi vai onko se meille välinpitämätön yksilö. Jos päädytään ekaan, niin siit alkaa roolileikki. Se meinaa oikeesti alkaa. Me voidaa alottaa ns. puhtaalta pöydältä. Tässä kohtaa otetaan vielä se seikka huomioon, että mitä me odotetaan siltä meijän suhteelta.

Kuvitelkaa! Nyt siihen matkalaukkuun...
Leirille lähtiessä me voidaa päättää mimmosia me halutaan olla ulkoisten tekijöiden puolesta. Jos mä pakkaan mun laukun täyteen hamosia ja kukkasia ja pitsii ja röyhelöö, niin kaikki automaattisesti kattoo mut tyttömäiseksi, hentoseks ehkä jopa hauraaks. SIT taas jos mä pakkaan mun laukkuun conssit farkut ruutupaitoi ja raybanit niin sit mut katotaan meneväks, seikkailijaks, poikien kanssa hengaavaks. SIT taas jos mä pakkaan sinne mustaa ja ketjui ja vielä vähän lisää mustaa, niin oon sit kaikkee muuta kun tyttömäinen.
Kuvitelkaa! Lisätkää tähän vielä stadin slangi vs. savon murre vs. porin tai viron nopeapuhetapa.
Hullua meininkiä, eikö?
Sit kun astun sinne leiripaikalle niin kaikki on sillee ok, toi on vähäpuheinen gootti, vaikka normaalisti pukisin räiskyviä värejä ja hymyilisin kun naantalin aurinko! Ei kukaa voi tietää mimmonen mä oon, saan ne muodostaa musta ensivaikutelman. Sit on vähänniinku monta identiteettiä, roolia.
Sä huomaat, että ne toiset on vähän rebeleitä, niin voit päättää siinä pienessä sadasosahetkessä haluutko säkin olla, vai kerrotko niille päin naamaa, et hölmöä touhua. Tai sit oot vaan hiljaa, no comments meiningillä.

Mä en halunnu kirjottaa tätä sen vuoks, et sanoisin et tää on väärin ja feikkii, vaan pikemminkin ainoastaan erikoista. Vähän toisaalta pelottavaakin, kun miettii että oot saanu siitä sun tutusta/kaverista/ystävästä tietynlaisen kuvan, mut sit se ei ookkaan se, vaan siit tulee jotai ihmepuolia esiin muitten seurassa. Se olikin hullun pervo, tai sillä olikin ahtaanpaikankammo, tai se arvostaaki raittiutta.
Tähän väliin on hyvä mainostaa tota peliä, Black box, siin tuut huomaamaan käytännössä tän mistä mä puhun.

Tunnetaanko me oikeestaa ketää meijän ympärillä? Sitä voi alkaa miettii, että
mitä ne on pakannu matkalaukkuun tai mitä sä itse olet?

Niin. Ei meijän tarviikkaan tietää kaikkea.

There`s only 3 men that imma serve my whole life, it`s my daddy and Nebraska and Jesus Christ

Ryömin täällä kivusta apunani kauratyyny ja youtube, mä niin rakastan tätä aikaa kuukaudesta-.- Täydellinen ajotus! Huomiseks Yovihkonen enkusta ja en kykene keskittyy mihkää kielioppiii ku tuntuu et joku kaivais sun masua sisältäpäin( voin kuvitella Bellan kivun!!!! no ei olipa nolo vertaus...)

Mut löysin jotai tosisöpöö. minijustinbieberhammasraudoilla:DDD
Joten päätinpä tehdä tämmösen haasteen, kilpailun, kolme eri versioo samasta biisistä, mikä iskee koviten?
kilpailija numero yksi

kilpailija numero kaksi

kilpailija numero kolme

The boy who catches the sun

Haluan esitellä teille erään ystäväni: tässä on rakkaus! but no..waite a minute. onks se mun ystävä? onks se mulle tärkee? onks se mun rakas?
Miten oikeestaan voi määritellä sanan ystävä? Se on semmoi kenen kans viettää aikaa, kenen kans on hyvä olla ja kelle voi kertoo mitä vaan.

No mä haluun sanoo, et all you need is love on totta omalla ärsyttävällä tavallaan. Musta on aika karua ajatella et ainoo mitä tarviit elämääs on rakkaus, että toi seittemän kirjaiminen sana sisältää kaiken. Tottahan se siis on. IHMINEN TARVITSEE RAKKAUTTA.
Oli se sitten omalta äidiltään, kaverilta, mieheltä, poikaystävältä, kummilapselta, lemmikiltä ihan miltä vaan, sitä tarvitaan ja se on toivottua. piste. end of story.

Seuraava tarina onkin jo sitten omansa.
Mulla oli joskus vuonna lumihiutale viime äikän kurssis semmoi et piti pitää puhe siitä, mikä on kaunista.
Mä itte taisin ja pidinki aitoudesta, mut siellä oli eräs tyttö, joka oli muutenki tosi sulosen näkönen, niin hän piti puheen mistäs muustakaan, kun rakkaudesta.
Hän kerto siit, kun hänen mielestä ei oo mitään muuta kauniimpaa maailmassa kun rakastunut vanha pariskunta. Ne on eläny monta vuotta yhdessä läpi tulen ja tyrskyn ja silti siinä ne on, penkillä ruokkimassa puluja, yhdessä, käsi kädessä, hymyillen.
Aloin miettii sitä ja voin allekirjottaa ton. Ei oo mitään kauniimpaa. Toi on ihme, suuri ihme.
Tai en tiä onks teille koskaan käyny niin, että ette kiinnitä mitään huomioo johonkin tyttöön. Se on yks olki muiden joukossa, mut sitkun se alkaa seurustelemaan, tai ylipäätänsä ihastuu/rakastuu, se säteilee! Se onkun joku kultahippu, joka on huuhdottu hiekan keskeltä. Onhan se ihanaa, mutta ärsyttävänihanaa, tuntuu ettei sen hymyy saa kukaa vietyy pois.

Nyt kuulostan joltai bittersweet ladylta mut oikeesti niiden maailmankuva muuttuu, ne kattoo maailmaa vaaleenpunasten lasien takaa. Eikä siinä oo mitää vikaa. Elämä on kaunista. Voi rakkaus, on se hienoa:)

ajatukset remontissa

voivoi tekis mieli lopettaa lukio kesken, mulla on kaikkee ja saan aikaseks., en mitään. Siispä tässä järkyttyneenä katon tota päivämäärääkin millon viimeeks kirjotin.
Oon tajunnu et mua itteeni helpottaa tänne kirjottaminen sikana. Jotenkin saa käsiteltyä asioita uudella tavalla ja tarpeellisella. Kun kirjottaa kaiken näkyvään muotoon, eikä ne oo vaan leijailevia ajatuksia pään sisässä niin aijettä kun se jollain tavalla uudistaa ja samalla kouristaa. SIKS ehkä tässä viime aikoina on ollu semmosta vuoristorataa. Yks päivä oon ku joku hehtaarin leveydeltä paistava auringonsäde ja toisena kun syksynen lehti, jota on tallottu pitkin märkää asvalttia. Se on oikeestaan aika pelottavaa, kuinka mun mieliala on kiinni hetkissä. Tänäänkin, vappunavappunavappuna en oo tehny mitää vappumaista!! Todella järisyttävää, heräsin kaverin kotoo ja sit syötiin aamupalaa ja perussetti ja sit menin rantakasinon kautta himaan pyöräillen... Tässä tuli tää mun yks hetki, aloin pyöräilemään ja tsäm! aivan kuin taikaiskusta alkaa tuuleen ja minnekkä muuhunkaan suuntaan kun mua vastaan! Siinä sitten ladellen kaikennäkösiä ihanuuksia pyörälleni, päätin viskaa sen ojanpohjaan ja odottaa, että tuuli laantuisi( ja joo tiedän että oon sanonu et rakastan pyöräilyä..) Mutta tässä tää pelottavuus onkin tossa hetkessä olin ihan murheenkryyni ja nolona myönnä että aloin itkeenki, joskus on vaan päiviä ku kaikki tuntuu pahalta.
No saavuin kotiin, eikä edes ananassalaatti auttanut pahaan olooni, lopulta sain seuraa ja muutin asennettani ja sitten se tuulikin jo loppui:) Vaihdon päälleni ehkä maailmanmukavimmanvaatekappaleensuoraaIsraelinbasaareista ja otin kuvia koulujuttuu varten.

Tän mun yhyy olen teini ja elämä on rankkaa- avatumiseni pointti oli se et oikeesti meijän päivät ja ilot ja surut on pitemmiltä päälin kiinni meijän omasta asenteesta. Kun tuntuu paskalta niin laita silmät kiinni ja oo hetken ajattelematta mitään. Sitten avaa silmät varovasti ja kato ympärilles. Kato edessä olevaa näkyä uudestaan, mutta uusin silmin. Saatat yllättyä ku et nääkkää sitä kamalaa tiskiröykkiöö, vaan näät ystävän joka haluu tiskaa sun kanssa.
Meijän täytyy oppii näkee se silver lining!