Olin matkustamassa Trujilloon. Kavin aina tekemassa ostokseni Trujillo-ruokakaupassa ja nyt mulla oli kadessa lippu Huaraz- Trujillo. Mun pomon(Laly) tati oli sillon silla paseolla, josta kirjotin, ja olin vaan soittanut sille ja sanoin etta haluisin tulla tutustuu Trujilloon.
No noin yksinkertasta se ei ollut, kun mun piti saada ainakin kolmen ihmisen lupa ja kokoajan tuli esteita. Ma en yhtaan pitanyt siita etta info ei ikina tullut perille mulle asti ja sain kuulla asioista viimetipassa. Arsyttaa sellanen etta suunnittelee kaks viikkoa ja sitten mulle sanotaan etta just sina viikonloppuna ois lastenkodin mielenosoitus ja kun kysyn etta no voisinko lahtee tana viikonloppuna, niin valitetaan etta oon aika myohassa liikenteessa...niin-.-
Paasin kuitenkin lahtee ja olin onnellinen etta mullon mahdollisuus tutustua rannikkoon ja asuu paikallisten kotona.
Se olikin todella suuri perhe. Lalyn tati ja sen mies, niiden nelja lasta, yhden tyttaren kaks poikaa ja kodinhoitaja tyttarensa kanssa. Jos oikein ymmarsin. Niiden esikoinen oli 32 ja kuopus 10. Niiden tyttaren lapset oli 4 ja 8v joten niiden eno oli niiden ikanen.
Ei sen puoleen Kolumbiassa tutustuttiin perheeseen jossa aiti oli kolmen lapsen aiti, ikaa yli 40 ja silla oli 6-vuotias veli, eli taa pikkupoika oli sellasen 13-vuotiaan tyton eno. Pikkusen oli noloo kun kysyy etta onko tuo teidan nuorimmainen ja vastataan, eiku se on mun veli.
Ja suomalaisena tuntuu hassulta etta 32-vuotias mies asuu viela kotonaan. Silla oli oma auto ja hyva ammatti niin miksi se vielakin asuu kotona? En muista oonko kertonut perulaisten reaktioita kun alle 20v tytto on lahtenyt yksin kotoo toiselle puolelle maapalloo. Kaytannossa etta eiko mun vanhemmat rakasta mua kun antaa lahtee, tai eiko ne huolehdi ja valita. Taalla ollaan tosi suojelevaisia.
Huomasin ton katraan keskella kaipaavani omaa perhetta. Onhan se ihan eriasia olla "toissa" lasten parissa ja tulla kotiin yksin tekee ruokaa, kun asuu lasten ymparoimana. Mulla tulikin tosi kodikas olo pian ja tunsin ne pojat melkein kun omina veljina. Sellai sopiva elamanhalina ja ilonparske.
Lalyn tati, Yolanda, sitten ystavallisti naytti mulle Trujilloo ja vitsit siin on kaunis kaupunki! Siella oli rakennuksia kolonianajalta, todella koristeellisia ja kauniita ja varikkaita. Tuntu kun ois ollut Tallinnan vanhassa kaupungissa tai Tukholmassa tai toi oli vielakin upeempi.
Ajattelinki mielessa etta jos Huarazin luonnon yhdistais Trujillon arkkitehtuuriin niin siina ois todella kaunis kaupunki. Ma muuttaisin.
esim toi pinkki tossa kelpais mainiosti
Jos en oo viela hehkuttanut tarpeeks Perun monimuotosuutta niin hehkutan vahan lisaa- siis uskomatonta oikeesti etta toissapaivana olin ollut vuorilla laaman kanssa ja sitten tallasta. Jos oisin kuvaillu milta Perussa nayttaa niin en ois osannu kuvailla tommosia ylikauniita rakennuksia.
Eika siina viela kaikki, auringon laskettua mentiin rannalle. Miettikaa, matkustan jotain 9h bussilla ja pian oonki meren aarella. Mun nakokulmasta, meen nukkuu vuorilla ja heraan seuraavana paivana rannikolta.
Kun kuulin meren pauhannan niin mut vaan valtas hyvanolontunne. Ma tykkaan kovasti meresta yolla, tykkaan muutenkin illasta ja yosta ja siihen lisattyna vesi. Se on vaan niin kuninkaallista. Kelpaa vaan kattoo kauas horisonttiin ja vaan olla.
Nahtiin perulaisten kalastajien elamaa ja pelikaanei! Siina yossa oli jotain ihmeellista kauneutta.
no pikkusen on rakeinen mutta ilmielavia pelikaanei!
Lopuks viela noustiin tallaselle valaistulle kirkolle kattoo maisemia
Ma vaan tykkaan niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti