Alotetaan aamusta kun lahdin kaymaan Chavinilla. Se sijaitsee neljan tunnin ajomatkan paassa bussilla Huarazista. 3000metrin korkeudessa ja kieppuilevan vuoristotien kupeessa.
Bussi pysahty aamupalalle ja horpattiin ryhman kanssa kokateet ehkaistaksemme vuoristosairautta, siis paansarkya ja oksentelua. Korkeus ottaa kylla koville.
Torkuin bussissa ja nautin perulaisesta musiikista. Meidan oppaana oli sellai suloinen vanhahko mies, joka sympaattisesti puhu espanjaa kun pikkuvauvalle. Ainakaan en voi sanoa ettenko ois ymmartanyt. Hullun pitkat tauot sanojen valissa ja selkee artikulaatio. En la mano derecha pueden veer..
Bussi pysahty ja opas naytti meille luonnonmuodostaman halkeeman vuoressa, joka oli Perun muotonen. Otin kuvan mutta nyt vasta googlasin perun muodon, ja se on ihan samanlainen! Kattokaa vaikka jos ette usko.
Seuraava, mita nain olikin nain hellyyttava naky
Veljeksissa tai ylipaatansa sisaruksissa on musta vaan jotakin kaunista. Niiden valinen rakkaus ja huolenpito. Siella ne istuskeli tien poskessa odottaen turistei. Sitten ne antaa tollasen lambin sun kainaloon jotta saat kuvan ja siita hyvasta annat niille vahan juomarahaa. En yleensa oo mennyt ja en mennyt nytkaan. Katoin ymparilleni ja maisemat oli upeet. Paatin nousta bussista talleentaakseni ne. Siina seisoskelin ja opas rapsas musta kuvan kun yhtakkia mulle vaan torkattiin lammas syliin. Ei sen puoleen, kuvasta tuli upee ja mulle tuli hyva mieli kun sain antaa pari solee.
Taisin unohtaa mainita etta siella oli laamakin.
Saavuttiin Chavinille. Sain kuulla etta se on yks Unescon maailmanperintokohteista ja oli aikanaan yhta merkittava kun Jerusalem juutalaisille.
Chavin rakennettiin noin valilla 1500 ja 3000eaa ja se toimi poliittisena ja uskonnollisena keskuksena chavin kulttuurille. Chavin de Huantar juontaa juurensa quechuankielisesta sanasta joka tarkoittaa en el intermedio( keskella) ja tarkoittaa andien kasvia. Opas selittikin meille etta Chavin sijoittuu juuri kahden joen keskelle ja toimi nain otollisena paikkana. (tasta on niin kauan aikaa etten muista ihan tarkalleen ja suosittelen vierailemaan googlessa tai kirjastossa)
Chavin oli iso rakennus, jonka sisaan oli rakennettu valtava labyrinttiverkosto. Verkostot kulkivat maan alla ja niiden paissa oli varastoi ruoansailomista varten. Hassua oikeesti ajatella etta siella oli tepastellut ihmisia palvomassa jumalia ja suorittamassa uhrilahjoi niille. Chavin oli portaittain rakennettu ja siella kuulemma vallitsikin hierarkia. Ylemmat arvot ylemmille askelmille. Lisaks siella oli valtavan suuri nelioaukio joiden kulmissa oli aukot. Sateen sataessa sade valuis niista aukoista aukion alla oleviin putkistoihin, joista vesi saatiin varastoitua. Ei ihan tyhmia oltu.
niin vihreeta ja tosta voi hahmottaa sen nelioaukion koon
Chavinin kultuurista loytyy myos monia monoliitteja, joiden merkitys oli joko palvoa jumalia tai suojella temppelia. Lanzon on 5metria korkee kivesta hakattu keihaanpaata muistuttava monoliitti, joka representoi jumalaa. Siella se oli piilossa maanalla. Se oli tosi vaikuttava ja koristeellinen. Lanzonissa yhdistyy kolme elementtia, jotka symboloivat ilmaa, vetta ja maata.
Maa on felino, joka myos tarkoittaa kissaelainta. Chavinin ymparilla oli cabeza clavoi joiden tarkoitus oli suojella temppelia. Ne olivatkin sekoitus ihmista ja kissaelainta ulkomuodoltaan. Chavinin rakennuksissa oli myos useessa kohtaa tummaa ja vaaleeta symboloiden hyvaa ja pahaa. Lisaksi numero seitseman esiinty mm, koristeiden maarassa ja aukion pituudessa. Kaikki oli supermielenkiintosta ja mua harmitti etta mulle kavi niin etta mun mielenkiinto ois halunnut kuulla lisaa ja ahmii tietoo, mutta mun aivot irtisanoutu espanjasta. Jossain vaiheessa ne vaan sano stop ja ei enaa jaksanut kaantaa oppaan puheita mulle.
No ennenku tasta tulee tutkielma niin latkasen kasan kuvia.
tassa opas kehotti poseeraan tollai ja lopuks sano etta tossa paikassa kun nostaa kadet ilmaan niin saa hyvaa energiaa
tammosessa paikassa se Lanzon asusti
tollasta maanalla oli, pahoittelen kamalasta valotuksesta
Kiipesin kuvaa varten...
...ja vartija puhalsi mut alas sielta.
Sitten menin natisti katsomaan cabeza clavaa. Kylla se vahan kisulta nayttaa.
Artesaanikojujen kautta syomaan. Maha jo kurnikin kivasti.
Jee noinko kauniiseen paikkaan paastaan syomaan!!?
Tutustuin reissulla suloseen limalaiseen pariin ja juttelin kaikkee. Sain kuulla esimerkiksi etta taa mies ei syo paivan vanhaa ruokaa. Etta ei sita voi enaa uusiks lammittaa. (Taalla Limassa kuulin Paivilta etta monilla ei edes oo jaakaappia) Kivasti menee kokopaiva siina etta mennaan ruokaostoksille ja tehdaan se ruoka, syodaan ja seuraavana paivana uudestaan koko ruljanssi. Mietin etta onko perulaiset aidit muka kokoajan saatavilla etta saadaan ruokaa. Kamalan tyolasta.
Nonniiiii menu vihdoin, mitakohan saan syoda....
eeeeeeihh, onko se...? voi kylla on....cuy...joudun syomaan mun ex-lemmikkii.
No oikeestaan se oli mun naapurin lautanen ja ma otin pihvin. Mutta urhoollisesti maistoin marsuu, koska kyllahan se pitaa Perussa tehda. Se maistu kanalle. Marsu on perun juhlaruokaa ja hyvintehtyna kallein lautanen.
Takastulomatkalla mentiin viela museoon ja sitten mun vatsaa alko vaantaa. Ma tiesin, taa oli siita hyvasta etta soin mun lemmikkia. Mika barbaari oon..
Bussimatka Huaraziin oli mun elamani hirveimpia kokemuksia. Se oli kun oisin jatkuvassa 4h kestavassa linnanmaen kieputtimessa. Oli pimeeta ja tie kiemurteli ja luikerteli. Mua sattu mahaan ja menin maaten penkille. Virhe. Herasin todella huonovointisena. Oksensin luonnonpuistoon. Yritin miettia mita tekisin kun normaalisti kattoisin ulos maisemia, mutta nyt oli taysmusta ja ainoo, mita nain oli etukateen varoittavat kiemurakaannoskyltit. Ne sai mut vaan voimaan viela enemman pahoin. Se matka oli sanotaanko etta taistelua. Olin ryhman ressukka ja kerasin sellaset saalipisteet. Pillereita ja vetta tarjottiin, kysyttiin vointia ja vaikka mita.
Ma en tia mika perulaisia vaivaa mutta kun oksentelin, niin opas sano mulle kaikkee etta ei tarvi haveta, se on ihan luonnollista jne. Ma vaan mietin etta viimenen asia mita kelaan on et hapeisin. Sitten Huarazissa kun luulin etta selvisin matkasta niin just paatepysakilla se tapahtu uudestaan. Talla kertaa kukaan ei ollut tsemppaamassa mua vaan sen sijaan myymassa kivista kynatelinetta! Tilannetaju ois ollut paikallaan.
Selvisin hoiperrellen kotiin ja kokateen kautta nukkumaan.
Naa mun kokemukset on vaan mita parhaimpia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti