Mistä tietää että ihmiset välittää susta ja on tultu läheisiks?
Siitä että heräät aamulla siihen kun sun huoneen lasiovi aukee ja sieltä tulee perhe soittaen kitaraa ja kantaen tarjotinta jossa aamupala ja suklaakakku, Kyllä, mulla oli synttärit.
Tuli niin rakastettu ja osa perhettä olo.
Päivän suunnitelmana oli napata Limassa asuvat suomalaiset ja lähtee eläintarhaan. Jotenki tuntu niin hassulta palata takas Limaan, jossa puhuttiin suomee ja kaapista löyty hapankorppuu ja salmiakkia.
Saattoi tietysti vaikuttaa asiaan se että eräs suomalainen perhe Suomesta oli muutamaa viikkoa aiemmin tullut Limaan mukanaan 8 laukullista tavaraa josta ainakin puolet oli tuliaisia.
Pakkasin kimpsut ja kampsut autoon ja matkalla pysähdyttii ostaa kadunvarsi kioskista sata pulloo vettä ja parkkipaikalla alko armoton aurinkorasvalla läträäminen.
Oli niin kuuma, aurinko porotti ja meillä oli ihana päivä tiedossa. Mun mielestä eläintarha on niin sellai perhereissupaikka kun voi olla. Sinne mennään ja ihastellaan eläimiä ja syödään eväitä ja ollaan yhdessä. Ja nimenomaan lapsiperheinä. Mä niin varmasti aijon viedä äitinä lapset zoo-kierrokselle ( tai miksei ihan oikeesti Afrikan savannille).
Liman eläintarha oli pikkusen isompi kun Korkeasaari.
Mutta näin elämäni ekaa kertaa kirahvin! Tai sitten en vaan muista nähneeni. Mutta tietteks kun aina kirahville piirretään pitkä kaula ja pitkät jalat ja luontodokkareissaki ne on sellasia honteloi ja muistuttaa bambii heikoilla jäillä, niin tää yksilö voi hyvänen aika. Joko se oli syönyt paljon proteiinia tai se oli eri lajia, mutta sen jalat oli kun mitkäki tukipilarit.
Mut kaikkein oudointa oli ettei sillä ollu päätä!
ps toi kuva vääristää jalkoi.
Sitten mentiin eteenpäi ja näin ekan kerran virtahevon. Oikeestaa osuvampi nimi ois musta virtamuumi. Sen turpahan on järjettömän kokonen. Ja siellä se vaan möllys altaassaan.
Sitten näin merileijonan. Mikä näitä nimiä vaivaa? Mä voisin olla uusi eläintennimeäjä. Tosin kun aloin kovin syvällisesti pohtimaan niin se liikku aika sulavasti niinku leijona, sillee ylväästi tanssi siellä vedessä. Se paino järkäleen verran mutta silti liikku niin nopeesti ja kevyesti. Vesi on aika eriskummallinen asia.
Seuraavaks näinkin seepran ja lähdin kulkee sitä kohti. Mulla oli syntymäpäivän kunniaks piilarit päässä( vaikka mun silmät ei tykkää siitä hyvää) ja aurinko paisto kovaa ja mun silmät alko vähän voimaan pahoin ja punastuu. Joten en luottanut mun näköön ihan täysin. Saavuin aitauksen luo ja seeprat ei liikkunut, olin ihan nolona ja mietin et menin kuvaamaan jotain patsaita. Olin hetken paikoillani ja ne vaan tökötti ja ne näytti tosi artificial. Ja voi pojat kun mä iloitsin kun yhtäkkiä yks niistä heilautti häntäänsä. En menettänytkää kasvojani.
Voiko ollakaan oikeesti noin täydelliset raidat? Siitä olikin hyvä jatkaa picnicille. Löydettiin pitkänpitkä pöytä johon me kaikki ( melkeen) mahduttiin ( 14 tyyppiä). Purattiin meidän lentolaukut. Kyllä, eikö ollutkin järkevää pakata eväät sun muut hörpötit matkalaukkuun ja vetää sitä. Niin kätevää, eikä selkäkipui. Kaikki oli tuonut mitä ihanimpia eväsruokia ja niitä sitten syötiin iloisesti jutustellen. Lapset meni juoksentelee nurmelle ja aikuiset jutteli sivistyneesti. hullusti nauraen.
Jatkettiin reittiämme. Eläintarha oli selkeesti jaettu vuoristo, rannikko, viidakko-alueisiin. Yhdessä vaiheessa oikein värikkääseen ja suureen mekkoon pukeutunut perulainen tyttö tuli kysymään mua kuvaan. Se oli kuulemma joku laulaja-pyrkyri ja nyt todennäkösesti komeilen sen sinkun kannessa.
Sitten mentiin mun lempialueelle, kissaeläimet. Felinos. Musta leijona on vaan luomakunnan kaunein eläin. Ja muutenkin kissaeläimet on jotenkin niin sellasia jaloja kuninkaallisia. Eläintarhassa olikin uusittu niiden alue ja niillä oli oikein hyvät oltavat ( taino mitä nyt vangittuna voi olla).
Yhdessä vaiheessa mulle tulikin sellai rikollinen olo ja sellai Madagasgar-fiilis. Et täällä noi on vaan meitä varten pyydystetty ja laitettu näytteille ja jos oisin puhuu leijonaa niin kysyisin mitä se tykkää. Onko se niinku Alex, eläintarhan kingi.
Tykkäisin mennä savannille kattomaan kun ne juoksee villeinä ja vapaina.
Villistä ja vapaasta puheenollen ei keretty mennä viidakko-osioon mutta mua ei haitannut koska seuraavana aamuna oli luvassa aikanen nousu ja lento Amazonille!
Lopuks ostin jäätävän kokosen jäätelön ja nautin siitä että oon toisella puolella maailmaa viettämässä kakskytvuotisjuhlapäivää.
Tän kuvan ottohetkellä olin jo syönyt tosta kolme palloo, ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti