Se makso jotain 80solee ja jos ja kun oisin mennyt yksin, niin 120solee.
Lalyn tädin poika oli vahvasti sitä mieltä, että ajetaan vaan sinne ja vuokrataan ominpäin. Matkatoimistot aina ottaa jotain omaa pikkubonusta ja näin säästettäis huomattava summa.
Lähdettiin ajelemaan aamusella, minä, Lalyn täti ja sen kaks poikaa ja sen tyttärenpoika.
Saavuttiin perille ja voi pojat kun siellä oli kaunista! En yllätys yllätys ollut osannut taaskaan kuvitella oikein. Siitä tuli mieleen etäisesti puuhamaa, aavikon kangastus ja Suomen uimarannat. Olin taas aivan haltioissani siitä että edelleen oon Perussa ja silti täällä on taas kerran aivan erinäköstä!
oonko ainoo, jolle tulee tästä mieleen Albert Edelfeltin maalaus?
Pojat vaihto uikkareihin ja pulahti uimaan.
Hetken päästä mä sain toimia kotiloiden vartijana. En oo ennen varmaan tutkaillut kotiloo. Ja vitsit ne on outoja olentoja! Siis miettikää, sellai kotilo, niinku kuori, ja sitten se limanen asia siellä sisällä on elävä! Kyllä mä ymmärrän helposti miten elefantit, kirahvit, koirat ja kilpikonnat voi elää, mutta tollai limakasa! Se näytti kiveltä. Oli ihan paikallaan ja kun käänsin selkäni sille, niin alko liikehtii. Mitäköhän se ajatteli? Tai ajatteleekohan kotilot?
Mä heittäydyin pitkälleni ruohikolle( mä oon niin henkeen ja vereen luonnonlapsi että nautin pelkästä ruoholla makoilemisesta) ja annoin tuulen hennosti tuivertaa kasvoille. Tuntu ihanalta, olin vähänku lomalla. Lastenkoti ja neulepaja oli jossain kaukana vuorten takana ja mä sain rauhassa hengittää ja olla tekemättä mitään. Mikä autuus. Katoin vaan poikia ja mulla oli niin hyvä olla. Kattelin ympärilleni. Hiekkadyynei, kaunis lampi, laituri jossa joku söpö nuoripari söpöilemässä, polkuveneitä, kasvei, nurmikkoo, vicunoita( laaman veljii) ja sininen taivas.
Lopulta pojat vähän maanitteli mua kans uimaan, mutta ei mua kauaa tarvinnu pyydellä. Menin kokeilee varpaankärjellä vedenpintaa ja oi kun se oli lämmintä!
Kun pojat alko vähän tylsistyy niin menin ottaa selvää siitä hiekkalaudan vuokraamisesta. (Sehän makso 15solee!) Onko se muuten hiekkalauta, jos normaalisti sen nimi on lumilauta?
No kyllähän se onnistu mutta sinä päivänä ei ollut ohjausta. Mutta mitä turhia! Mähän olen Suomesta ja oon lautaillut. Ei muutakun video pyörimään ja pieni opastus vahan laittamisesta laudan pohjaan. Reitti kulki yksityisalueen läpi, joten matkalla kohdattais maaherra, jolle pitää maksaa. Mulle tuli niin siitä touhusta mieleen lapsuuden Hugo-pelit.
Sillee tuohon suuntaan, lammen viertä, suon yli, maaherra, maksa, oja, väistä lehmiä, hypi maissiviljojen seassa.
niin kaunista!
Lopulta saavuttiin hiekkadyyneille ja juoksin( tai yritin juosta, koska kello kaks ja tarviiko edes muistuttaa että aurinko lämmittää hiekan, niin se poltti ja lisäks tuntu kun ois juossu juoksuhiekassa). Hierasin kynttilää laudan pohjaan ja menoks.
Se oli niin utopistista. Siis eikö tiet hiekoteta ettei vaan liu`u? Niin nyt mun nimenomaan piti liukuu hiekalla? Makes sense?
Epäilyksistä huolimatta kyllä mä sitä hiekkadyynii tulin alas, en kovin lujaa, mutta tulinpa kuitenkin! Pohjaa piti vahaa vähän väliä ja mietin että perulaisten pitäis tulla Suomeen ja nähdä miten homma oikeesti toimii!
Mutta mulla oli siitä huolimatta tosi hauskaa! Ja mitä plussaa, kerranki lautaillessa ei varpaat, sormet, nenä ja posket jäätyny! Kun olin done, niin menin poikien seuraks dyyninhuipulle. Siis ei vitsit mitä sanoi mulla tässä tekstissä! Hiekkalauta ja dyyninhuippu! Nehän on lumilauta ja lumihuippu.
Kuitenkin maisemat oli mahtavat ja sitten yllä tais lentää kotka, tai haukka.
Aika meni nopee ja näännyksissä ja janoissamme tallustimme lähimmälle kioskille, ostettiin limukat ja jäätiin odottaa kyytiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti