yo estoy acá!

¡Hola adios!

Ah en edes tia, mista aloittaa, varmaan siita etta oon perulaisen naisen macbookprolla, jota en osaa muutenkaan kayttaa plus taa nappaimisto on ihan utopistinen ja teidan taytyy kuvitella pisteet kirjainten paalle.


Alotan lentokentasta, mun poikaystava ja iska saatto mut kentalle ja sain jalkeenpain kuulla siita, kuinka rauhallinen olin. Tulin siihen tulokseen etta kiitos Jeesus ja kiitos Ryttylan kansanlahetys! Olin tosiaan nelja viikkoa lahijaksolla valmistautumassa matkaan kohdaten kaikenlaista kivaa ja haastavaa. Meilla oli luentoi lahtemisesta ja kulttuurishokista ja sopeutumisesta ja itsensatuntemista, puheiden pitoo ja vaikka ja mita¡ Mutta oikeesti kuinka ihanaa oli etta mulla oli ns. pehmee valilasku ekaks kotoo Ryttylaan ja sielta sitten Peruun.

Lisaks, kuten aiemmin kerroin, niin mun lahto muuttu ja viivasty erinaisista syista ja siks olin varmaan sata ja yks kertaa henkisesti valmistautunut lahtoon. Joten lentokentalla kavikin niin etten yhden yhtakaan kyynelta vierayttanyt poskelle. Aika kummaa ja tosi eimua.


Muutenkin iska pysakoi just tasan siihen kohtaan, aivan vahingossa, jossa oli mun lentoyhtion, KLM, lahtoselvitys ja sain nopeesti laukun matkaan ja se jopa ei edes painanut liikaa. Okei, huijasin. Olin jonossa toinen, mutta mun edessa oli tytto, joka oli muuttamassa Amerikkaan ja silla oli laukkua jos toista, joten sen lahtoselvitys kesti ja kesti ja kesti, varmaan puol tuntii! Silla oli liikaa tavaraa ja se ei suostunut millaan maksaa ylikiloi. Joten sain suht nopeesti laukun matkaan ja pian olinkin turvatarkastuksen kautta paassyt matkustajien puolelle!



Nyt tulee tarkee, ostin vesipullon. (kannattaa muistaa taa fakta


Lahtoselvitykseen tulikin ongelmia ja mun lento lahtikin puoltoistatuntii myohassa. mutta mua kutkutti niin kivasti masusta, ettei se haitannut. Lentokone nousi ilmaan Amsterdamia kohden, jossa mulla olikin elamani ensimmainen vaihto. Huhuuu. Janskatti. Lentokoneessa tutustuin mun matkatoveriin, mukava brittidaddy, jolla oli mielenkiintonen elama ja ihania elamanvinkkei ja rohkasui! Paatin siina hetkessa etta ma niin haluan olla tollanen aikuinen sitten joskus. Valmiina keskustelee nuorten kanssa ja jakaa omia ajatuksia ja kuuntelee muiden.



Noniin, Amsterdam, lentokentista ehka helpoin ikina. Selkeet kyltit joita seurasin ja mukavia ja avuliaita viranomaisia. Loysin helposti tieni portille ja istuskelin rauhassa pehmeelle sohvalle odottaa boardingii.



Sitten 5min ennen boardingii saavuin lahemmas porttia ja mika jono! Ensimmainen kunnon jonotus, no mina ja rinkkani jonoteltiin siina sellanen 20minuuttia kunnes tajusin etta kulman takana on turvatarkastus. Anteeks mutta mita jarkea? No siina ne huuteli etta no agua! ja tajusin samalla etta mullon rinkassa Suomesta ostettu avaamaton, kallis lentokenttavesipullo. No en todellakaan suostunut heittaa sita pois. Vaan mita teki tama tytto. POISTUIN jonosta vessaan tyhjentaa vesipullon ja menin uudestaan jonon peraan. hahah. ihan vaan periaatteesta.



Okei talla menolla en ikina saa kiinni paivia, joten siis lentokoneessa paasin istuu ikkunapaikalle, vaikka mun paikka oli B. No, perulaiset on mukavia. Se osottautu taydelliseks, silla sain nojailla mun tigerista ostettuun 3euron tyynyyn ja ihailla pilviverhoi. Lisaks katoin yhden erikoisen, mutta sitakin kivemman elokuvan, The grand hotel of Budapest. Ja lentokoneruoka on niin aliarvostettua, oisin voinu antaa melkein Michellin tahden. Jalkiruokaaki, tuulihattui!

Matkaa kulu ja kulu ja koitti aika jolloin mun piti kayttaa hiukan naistenhuonetta. Mina reippaana ja vetreena naisena paatin etten vaivaa niita naisia, joten paatin hypella kasinojien avulla niiden yli. Sain hupaisia katseita kanssamatkustajilta.



Sitten yhtakkia sain eteeni pari lomaketta en español, menin hiukan paniikkiin, vaikkakin mulle oli kerrottu tasta. Onneks matkaa oli jaljella 7h. Paatin kysya apua mun vieruskavereilta ja tietteks mita! Kavi ilmi etta silla toisella perulaisella on matkatoimisto ja se on tottunut tayttaa noita lomakkeita. Se pyys mun boardingpassin ja passin ja ma vaan hymyilin vieressa natisti. Oikeesti voi pojat, kuinka huojentunut olin, kiitos Jeesus! Lisaks ne kyseli etta kauan oon ja mita tuun tekee ja neuvo mulle kuinka saan poikkeuksellisen pidemman ajan turistina.



Niin siis Peruun tullessa saa leiman, kuinka kauan saa olla maassa. Turisteille se on 3kk, mutta ma sain 6!

Muuten oisin joutunut menee Perun rajojen ulkopuolelle, vaan saadakseni olla taalla viimesen kuukauden. Nimittain silloin turisteille toi 3kk lahtee alusta.



Ne naiset selitti mulle niin avuliaasti kaiken niista lomakkeista ja mika on tarkee ja mika annetaan viranomaisille kun hakee matkalaukun jne. Yks paperi on niin tarkee etta tienes que guardarlo como oro. Ja se on se mihin saa sen leiman ja maasta lahtiessa saa toisen leiman ja siina ne kattoo, ootko ylittany aikas Perussa. aa niin siis, eli sita pitaa vahtia niinkuin kultaa.



Selvisin hihnalle, jonne tipahti munki laukku, Kiitos Jeesus taas kerran, mietin vaan kauhuskenaarioo etta oon 4kk ilman mun tavaroita, ja sitten annoin sen toisen lomakkeen viranomaiselle ja laitoin laukun turvatarkastuksesta lapi ja sitten olinkin jo pian autossa, matkalla mun suomiperheeseen.



12 tuntia lentokoneessa ja matkalla yhteensa 23tuntia teki tehtavansa ja nukahdin autoon.



Herasin Koivujen pihassa ja menin romahdin suoraan sankyyn ja nukuinki ihanasti yheksan tuntia putkeen! onneks mullon niin hyvat unenlahjat.



Aikaero on siis aika huima taalla, kahdeksan tuntia jaljessa.



Nyt katkasen selityksen seuraavaan.