Perutaan Peru?

Okei, tilanne on tää: lähdin Peruun viime viikon perjantaina(19.9.2014), tai ainakin mun piti. Nyt istun kotona sängyllä ja tunnen Suomen kylmyyden puskevan seinän läpi. Mikä meni vikaan?


Aina sanotaan että mikä ei tapa, vahvistaa ja vastoinkäymiset opettaa ja mikä tärkeintä, ne kuuluu elämään. Mutta miks tuntuu, että ne musertaa hajalle? Ikäänkuin kaikki, minkä eteen teki töitä ja suunnitelmia, vaan haihtuu ilmaan.



Naureskelin tässä yks päivä, että oon kasvanut ja oppinut nopeemmin ja useammin nousee jaloilleni(oonku Bambi heikoilla jäillä) ja en oo edes kerennyt lentokentälle! Oon sählännyt edestakas autokoulujen kanssa, rokotteiden ja vaikka ja minkä, ainakin tuntuu siltä. Viimenen tikki oli kun sain sähköpostia että mun pilotit on mennyt lakkoon! Go Airfrance.


Aina sanotaan myös, että kolikossa on kaks puolta. Mun sängyn yläpuolella on lappu, jossa lukee:" Aurinkoisia ajatuksia!!"


Liian usein jää murehtii tilannetta ja näkee ainoastaan synkästi, myös mä syyllistyn tähän. Päätin kääntää katseen aurinkoon. Nyt kerkeen hoitaa ajokoulun syventävän vaiheen rauhassa loppuun ja viedä poliisille todistuksen ja luottaa että postilaatikkoon kolahtaa uusi kortti, saan/kerkiin otettua kaikki hepatiittivahvisteet Suomessa, sain helpomman kentän sekä enemmän aikaa vaihtaa konetta, pakkaan rauhassa ajatuksen kanssa ja saan viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa ja auttaa isossa seurakunnan kampanjassa( Mahdollisuus muutokseen).


Luota Jumalaan.



Uusi tilanne on tämä: 25.9 lähtö Peruun(Huaraziin ja Limaan) neljäksi kuukaudeksi käyttää mun lahjoja Jumalan työssä. Pääsen suunnittelee neuleita, pitää taidepajaa lapsille, sisustaa ja somistaa, eli tekeen sitä,missä oon hyvä ja samalla auttaan. Voiko enempää toivoa? Ja ainiin, taisin unohtaa..kaikki tämä espanjaksi!



Mun sydän vaan iloitsee ja tanssii innostuneena ja odottavaisin mielin♥



Rohkeesti vaan eteenpäin, ei eletä peloille, vaan unelmille!