Lammas laamojen keskella

Pakko antaa kokonainen oma postaus talle aiheelle.

Mista puhutaan?

No miten ois sana.

Erilaisuus.


Peru vs Suomi.




Ensimmainen asia.

EL TRAFICO


Taalla on yks yleinen saanto.

Milta vaan kaistalta saa kaantya mille vaan kaistalle, mutta muista heilauttaa katta sinne suuntaan jonne kaannyt. (tama opetetaan autokouluissa)

Vilkkuihin ei kannata luottaa, ei edes taxien.

Toottaykseen taas kannattaa. On kaksi merkkia. Lyhyt ja pitka.

Lyhyt – “olen tassa, huomaa minut, ala aja kylkeen.“ taa on oikein kateva ja ennaltaehkaisee monia kolareita!

Pitka– “ senkin torppo!! aja muualle“


Ensimmaista, lyhytta, kaytetaan paljon enemman, oikeestaan kokoajan ( ihmiset ajaa toinen kasi ratilla ja toinen valmiina toottaa)



Hidasteet. Huoh niita on joka 500metrin valein, just sopivasti etta kerkee kiihdyttaa ja jarruttaa. Jos et handlaa akkijarrutusta, niin tule Peruun! Jos sulla on tendenssii matkapahoinvoinnille, ala tule!



Mutta plussaa on toki. Ihmiset on uskomattoman joustavia ja antaa tilaa. Voit kaytannossa kaantyy mihin suuntaan vaan kadenheilautuksen kera ja ihmiset jattaa sun autolle sopivan valin!

Mutta se on oikeestaan oltava niin, koska muuten taa liikenne ei vaan toimis, mulle sanottiin etta liikenne on taalla kun vetoketju, kulkee kokoajan mutta lomittain.




Miinusta on myos, onnettomuudet. Ihmisia jaa autonalle helposti, kun viiden aikaan illalla alkaa pimenee ja siltikin ihmiset hyppii autoteiden ( 80km rajotus) yli missa ja miten sattuu. Nain yks paiva tyypin ulkoiluttamassa koiraa liikenteenjakajassa! que pasa oikeesti.



Taalla on taxei ja bussei, niilla liikutaan paljon, ne on halpoi ja ei oo pysakkei olemassa oikeestaan, ehka teoriassa, mutta ei oikeesti. Kun haluut jaada pois, huudat vaan jotain epamaarasta, kuten kulmassa! tai ton kaupan vieressa. Kun haluut kyytiin, niin punaset liikennevalot on aika hyvat, huitaset vaan ja bussikuski avaa sulle oven. Tai sitten huidot tien vieressa. Muista vaan huitoo niin hyva tulee.



Taalla on “kulkuneuvoagenttei“. Ne auttaa sua pysakoimaan tan hullun liikenteen keskella ja auttaa myos jatkaa matkaa. Tasta hyvasta maksat niille 10– 15 senttii.

(muutamat tekee tata pimeesti, mutta maksat silti.)



Liikennevaloissa sun auton eteen tulee pyorii jos jonkinmoista vakee myymassa asioita maan ja taivaan valilta. Katso muualle. Se ei ole epakohteliasta.



Myoskaan itse ei tankata, vaan siihenkin on tyontekijoita. Kun ihmettelin tata kaikkea aaneen, niin mulle sanottiin etta pitaahan jokaiselle loytya toita.





LAS VERDURAS


Voi Suomi. Kuinka oppiikaan arvostaa sellaista asiaa kun suomen vihannekset. Raikkaat, puhtaat, herkulliset. Taalla Perussa pitaa pesta tomaatit ja kurkut! Hankaat vaan saippuaa tomaatin pinnalle, huuhtelet ja kuivaat huolellisesti ja nam vaan suuhun. Teet tan kaiken, ellet halua sairastua. Salaattia ei kannata oikeen syoda, se pitaa desinfioida, kylla luit oikein, desinfioida! Pari tippaa kloriittia ja annat sen liota 10 min ja kaadat veden pois. Ikina ei kannata tilata ruokaa jossa on salaattia. Ehka turistipaikoissa, mutta ajattelin silti valttaa.




LOS PERROS


Peru, etenkin taa vuoristokaupunki, Huaraz, on taynna koiria, nimenomaan katukoiria. Ja nakisittepa mut tuolla kaupungilla, vaistelen niita kun miinoja. Ne on niin pelottavia, ei tiia onks ne kuollu, nukkuuks ne vai leikkiiks vai kenties vaanii. Siis siks pelottavia, koska taudit. Ja ehka kuukauden paasta osaan jo elaa niiden keskella, mutta nyt hui kamala!

Tietteko kun yleensa akvaariossa tai terraariossa nakee kaloi tai liskoi, niin Huarazissa naat koiranpentui. Taalla on monia ehka elainkauppoi tai yleensakin kauppoi, joissa on noita koiravauvvoi lasin takana, myynnissa, tai ehka ilmaseks, en oo uskaltautunut lahelle.




EL GRINGO


Onks teilla koskaan ollut sellasta fiilista etta loistatte kun majakka? Mulla on, yllariyllari taalla, oon gringo, eli valkoihonen naiden perulaisten keskella. Tai lammas laamojen keskella, mullon hyvat kaytostavat ja odotan vuoroo ja jonotan natisti, mutta ehei taalla pitaa olla laama! Pitaa sylkee ihmisten paalle ja ajaa omaa asiaa. Onneks osaan espanjaa ja pystyn jotenkuten sulautuu joukkoon, mika on tosin hankalaa kun on kaks paata pidempi paikallisia.

Tosin Perun historian takia perulaiset on kovin introverttia kansaa, eika kuulemma helposti luota ihmisiin, varsinkaan muihin perulaisiin. Joten tavallaan oon maassa, joka on taynna suomalaisia, hehe, sori oli vahan huono vitsi.



SOLES

Voi kakkakikkare. Todella hankalaa opetella toisen maan valuutta ja sen suhde euroon. Sanotaan etta jaa neljalla, mutta silti, odotan etta taa menee mun kaaliin. Isoin seteli on 200, joka on siis joku 50euroo, ehka. En vaan osaa ymmartaa sita etta saan yhdella solella seitteman leipaa ( tulee mieleen se Raamatunkertomus) ja askon olin kaupassa ja jos osasin laskee niin mun ostokset makso kuus euroo ja ostin siis tonnikalaa, kurkkuu, tomaattii, juustoo, voita ja kaikkee mita ihminen haluu syoda.


Toinen asia. Vaara raha. Sain heti ekana paivana oppitunnin oikeesta ja vaarasta rahasta. Mulle kerrotiin, kuinka ihmiset huijaa toisia ja kuinka setelii ei koskaan saa paastaa pois silmista. Nyt tosin osaan tunnistaa oikeen vaarasta!




AGUA

A) vetta ei saa juoda hanasta (ellei siina oo filtteria)

B) vesi ostetaan isoissa tonkissa, tai kannattaa, sita menee paljon

C) taalla vuoristossa ei voi syoda nuudeleita,( ellei halua uhrata pullovetta siihen) koska ollaan niin korkeella etta vesi kiehuu jo 90 ja sita pitaa keittaa 10min ja nuudelit ei siita tykkais.

D) vessapaperi heitetaan roskikseen ja arvatkaapa vaan kuinka vaikeeta on oppia suomalaisesta refleksista pois.

E) vesi on kylmaa, mulla on ainakin 2kk edessa kylmia suihkuja

LAS PALABRAS

Perussa kaytetaan eri sanoja kun mun oppimassa espanjassa. Ei ole monikon2 muotoo, vaan on sen sijaan ustedes( joka on normisti teitittelymuoto mon3 muodossa) On hauskaa teititella jotain kolmevuotiaita lapsosia. Sitten varsinkin hengellisissa piireissa oot kaikille, hermana, vahanku uskonsisar. Ja kouluissa yms oot kaikille tia, eli tati.



Hirveesti ei kayteta holaa, vaan sen sijaan buenos dias tai buenas tai buenas noches.



aqui on aca ja alli on alla.



Sitten taalla toistetaan paljon sanaa, ya, joka tarkoittaa vahanku etta ymmarsitko. Ja oon vaan toistanut ya vaikka en todellakaan tia etta kuuluuko niin tehda.



Voidaan sanoo esim, Melisa, me voy a dejar unas cosas adentro, ya?



Ja en oo varmaan kertaakaan kuullut kenenkaan sanovan, adios, vaan se on chao.



Bufanda on chalina jne. Luulenpa etta pian alan ymmartaa, mista aina puhutaan. Ja taa Perulainen puhetapa on tarttunut ja helpottaa sulautumista joukkoon.



LOS BESITOS


Vahanko on sopoo, etta aina kun tuut ihmisten luo, esim tyopaikalle, niin jokainen vuorollaan nousee paikaltaan ja tulee pussaa sua poskelle ja sama toistuu kun lahet paikalta pois. Tutustut myos ihmisiin pussaamalla niita, mutta oon huomannut etta jossain kohtaa miesten iassa menee raja, jolloin ojennetaan natisti kasi. Mutta en ihan viela tieda tarkalleen, missa.

Tuun kuitenkin suomiespanja suvusta ja taa on tuttua mulle, mutta on se niin paljon hitaampaa kun pitaa kayda pussaamassa kaikki 10 ihmista jotka sattuu olee siina huoneessa.



Veikkaan kuitenkin etta mullon ihan hyvat mahdollisuudet muuttua laamaks!



Siihen asti besos y abrazos, M

yo estoy acá!

¡Hola adios!

Ah en edes tia, mista aloittaa, varmaan siita etta oon perulaisen naisen macbookprolla, jota en osaa muutenkaan kayttaa plus taa nappaimisto on ihan utopistinen ja teidan taytyy kuvitella pisteet kirjainten paalle.


Alotan lentokentasta, mun poikaystava ja iska saatto mut kentalle ja sain jalkeenpain kuulla siita, kuinka rauhallinen olin. Tulin siihen tulokseen etta kiitos Jeesus ja kiitos Ryttylan kansanlahetys! Olin tosiaan nelja viikkoa lahijaksolla valmistautumassa matkaan kohdaten kaikenlaista kivaa ja haastavaa. Meilla oli luentoi lahtemisesta ja kulttuurishokista ja sopeutumisesta ja itsensatuntemista, puheiden pitoo ja vaikka ja mita¡ Mutta oikeesti kuinka ihanaa oli etta mulla oli ns. pehmee valilasku ekaks kotoo Ryttylaan ja sielta sitten Peruun.

Lisaks, kuten aiemmin kerroin, niin mun lahto muuttu ja viivasty erinaisista syista ja siks olin varmaan sata ja yks kertaa henkisesti valmistautunut lahtoon. Joten lentokentalla kavikin niin etten yhden yhtakaan kyynelta vierayttanyt poskelle. Aika kummaa ja tosi eimua.


Muutenkin iska pysakoi just tasan siihen kohtaan, aivan vahingossa, jossa oli mun lentoyhtion, KLM, lahtoselvitys ja sain nopeesti laukun matkaan ja se jopa ei edes painanut liikaa. Okei, huijasin. Olin jonossa toinen, mutta mun edessa oli tytto, joka oli muuttamassa Amerikkaan ja silla oli laukkua jos toista, joten sen lahtoselvitys kesti ja kesti ja kesti, varmaan puol tuntii! Silla oli liikaa tavaraa ja se ei suostunut millaan maksaa ylikiloi. Joten sain suht nopeesti laukun matkaan ja pian olinkin turvatarkastuksen kautta paassyt matkustajien puolelle!



Nyt tulee tarkee, ostin vesipullon. (kannattaa muistaa taa fakta


Lahtoselvitykseen tulikin ongelmia ja mun lento lahtikin puoltoistatuntii myohassa. mutta mua kutkutti niin kivasti masusta, ettei se haitannut. Lentokone nousi ilmaan Amsterdamia kohden, jossa mulla olikin elamani ensimmainen vaihto. Huhuuu. Janskatti. Lentokoneessa tutustuin mun matkatoveriin, mukava brittidaddy, jolla oli mielenkiintonen elama ja ihania elamanvinkkei ja rohkasui! Paatin siina hetkessa etta ma niin haluan olla tollanen aikuinen sitten joskus. Valmiina keskustelee nuorten kanssa ja jakaa omia ajatuksia ja kuuntelee muiden.



Noniin, Amsterdam, lentokentista ehka helpoin ikina. Selkeet kyltit joita seurasin ja mukavia ja avuliaita viranomaisia. Loysin helposti tieni portille ja istuskelin rauhassa pehmeelle sohvalle odottaa boardingii.



Sitten 5min ennen boardingii saavuin lahemmas porttia ja mika jono! Ensimmainen kunnon jonotus, no mina ja rinkkani jonoteltiin siina sellanen 20minuuttia kunnes tajusin etta kulman takana on turvatarkastus. Anteeks mutta mita jarkea? No siina ne huuteli etta no agua! ja tajusin samalla etta mullon rinkassa Suomesta ostettu avaamaton, kallis lentokenttavesipullo. No en todellakaan suostunut heittaa sita pois. Vaan mita teki tama tytto. POISTUIN jonosta vessaan tyhjentaa vesipullon ja menin uudestaan jonon peraan. hahah. ihan vaan periaatteesta.



Okei talla menolla en ikina saa kiinni paivia, joten siis lentokoneessa paasin istuu ikkunapaikalle, vaikka mun paikka oli B. No, perulaiset on mukavia. Se osottautu taydelliseks, silla sain nojailla mun tigerista ostettuun 3euron tyynyyn ja ihailla pilviverhoi. Lisaks katoin yhden erikoisen, mutta sitakin kivemman elokuvan, The grand hotel of Budapest. Ja lentokoneruoka on niin aliarvostettua, oisin voinu antaa melkein Michellin tahden. Jalkiruokaaki, tuulihattui!

Matkaa kulu ja kulu ja koitti aika jolloin mun piti kayttaa hiukan naistenhuonetta. Mina reippaana ja vetreena naisena paatin etten vaivaa niita naisia, joten paatin hypella kasinojien avulla niiden yli. Sain hupaisia katseita kanssamatkustajilta.



Sitten yhtakkia sain eteeni pari lomaketta en español, menin hiukan paniikkiin, vaikkakin mulle oli kerrottu tasta. Onneks matkaa oli jaljella 7h. Paatin kysya apua mun vieruskavereilta ja tietteks mita! Kavi ilmi etta silla toisella perulaisella on matkatoimisto ja se on tottunut tayttaa noita lomakkeita. Se pyys mun boardingpassin ja passin ja ma vaan hymyilin vieressa natisti. Oikeesti voi pojat, kuinka huojentunut olin, kiitos Jeesus! Lisaks ne kyseli etta kauan oon ja mita tuun tekee ja neuvo mulle kuinka saan poikkeuksellisen pidemman ajan turistina.



Niin siis Peruun tullessa saa leiman, kuinka kauan saa olla maassa. Turisteille se on 3kk, mutta ma sain 6!

Muuten oisin joutunut menee Perun rajojen ulkopuolelle, vaan saadakseni olla taalla viimesen kuukauden. Nimittain silloin turisteille toi 3kk lahtee alusta.



Ne naiset selitti mulle niin avuliaasti kaiken niista lomakkeista ja mika on tarkee ja mika annetaan viranomaisille kun hakee matkalaukun jne. Yks paperi on niin tarkee etta tienes que guardarlo como oro. Ja se on se mihin saa sen leiman ja maasta lahtiessa saa toisen leiman ja siina ne kattoo, ootko ylittany aikas Perussa. aa niin siis, eli sita pitaa vahtia niinkuin kultaa.



Selvisin hihnalle, jonne tipahti munki laukku, Kiitos Jeesus taas kerran, mietin vaan kauhuskenaarioo etta oon 4kk ilman mun tavaroita, ja sitten annoin sen toisen lomakkeen viranomaiselle ja laitoin laukun turvatarkastuksesta lapi ja sitten olinkin jo pian autossa, matkalla mun suomiperheeseen.



12 tuntia lentokoneessa ja matkalla yhteensa 23tuntia teki tehtavansa ja nukahdin autoon.



Herasin Koivujen pihassa ja menin romahdin suoraan sankyyn ja nukuinki ihanasti yheksan tuntia putkeen! onneks mullon niin hyvat unenlahjat.



Aikaero on siis aika huima taalla, kahdeksan tuntia jaljessa.



Nyt katkasen selityksen seuraavaan.

Perutaan Peru?

Okei, tilanne on tää: lähdin Peruun viime viikon perjantaina(19.9.2014), tai ainakin mun piti. Nyt istun kotona sängyllä ja tunnen Suomen kylmyyden puskevan seinän läpi. Mikä meni vikaan?


Aina sanotaan että mikä ei tapa, vahvistaa ja vastoinkäymiset opettaa ja mikä tärkeintä, ne kuuluu elämään. Mutta miks tuntuu, että ne musertaa hajalle? Ikäänkuin kaikki, minkä eteen teki töitä ja suunnitelmia, vaan haihtuu ilmaan.



Naureskelin tässä yks päivä, että oon kasvanut ja oppinut nopeemmin ja useammin nousee jaloilleni(oonku Bambi heikoilla jäillä) ja en oo edes kerennyt lentokentälle! Oon sählännyt edestakas autokoulujen kanssa, rokotteiden ja vaikka ja minkä, ainakin tuntuu siltä. Viimenen tikki oli kun sain sähköpostia että mun pilotit on mennyt lakkoon! Go Airfrance.


Aina sanotaan myös, että kolikossa on kaks puolta. Mun sängyn yläpuolella on lappu, jossa lukee:" Aurinkoisia ajatuksia!!"


Liian usein jää murehtii tilannetta ja näkee ainoastaan synkästi, myös mä syyllistyn tähän. Päätin kääntää katseen aurinkoon. Nyt kerkeen hoitaa ajokoulun syventävän vaiheen rauhassa loppuun ja viedä poliisille todistuksen ja luottaa että postilaatikkoon kolahtaa uusi kortti, saan/kerkiin otettua kaikki hepatiittivahvisteet Suomessa, sain helpomman kentän sekä enemmän aikaa vaihtaa konetta, pakkaan rauhassa ajatuksen kanssa ja saan viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa ja auttaa isossa seurakunnan kampanjassa( Mahdollisuus muutokseen).


Luota Jumalaan.



Uusi tilanne on tämä: 25.9 lähtö Peruun(Huaraziin ja Limaan) neljäksi kuukaudeksi käyttää mun lahjoja Jumalan työssä. Pääsen suunnittelee neuleita, pitää taidepajaa lapsille, sisustaa ja somistaa, eli tekeen sitä,missä oon hyvä ja samalla auttaan. Voiko enempää toivoa? Ja ainiin, taisin unohtaa..kaikki tämä espanjaksi!



Mun sydän vaan iloitsee ja tanssii innostuneena ja odottavaisin mielin♥



Rohkeesti vaan eteenpäin, ei eletä peloille, vaan unelmille!