Oh happy day!

If you want to be happy, then be.
Onnellisuus ei ole päämäärä, vaan tapa matkustaa.


Eräs ilta tässä mama kysy multa, että Melli kuka on onnellinen?
Mietin sitä ja en voinu vastaa mitään muuta, kun ei kukaan.
Sanoin jopa ettei kukaan voi olla täydellisesti onnellinen, ei ainakaan kukaan, kenet mä tunnen. Joku on onnellinen, mutta sisimmältään se haluis saada kuitenkin vakituisen työpaikan. Joku toinen taas näyttää iloselta sinkulta, mut oikeesti kaipais sitä olkapäätä johon nojata. Joku toinen taas pärjää koulussa, mutta menettää kaiken ajan ystäviltä koulukirjoille.

Helppohan se on sanoa tuntemattomasta, et toi on onnellinen, vaan sen perusteella, että se hymyilee leveesti ja matkaa hyppelehtien.

Onko onnellisuus mielentila vai tunne?

Onks se semmonen hetki päivästä ku on ollu ihan paskaa ja kaikki kussu ja sit laitat soimaan sun lempibiisin ja tuut onnelliseks?

Vai onks se semmoi, että koko päivä on ollu yhtä juhlaa, kävellen käsikynkässä auringon säteiden kanssa?

Mä en oikeestaan tienny ja sit kun rupesin aattelee, niin tulin siihen tulokseen, ettei oikeesti kukaan, EI KUKAAN voi olla onnellinen. täysin. milloinkaan! Ei ole olemassa täydellistä päivää, kun kaikki sujuu, kuten piti tai vielä paremmin. Aina eteen tulee asioita, mitkä on täysin anaalista ja ei tekis mieli tehdä ja sit hampaat irvessä väännetää kasaa jotain äikän portfolioo.

Silti niin usein on helppo sanoo: mä oon onnellinen!!!!...Mistä toi johtuu? Onhan se tietty semmoi ideaali tila, mitä maailmassa tavotellaan ehkä eniten parhaillaankin.Ihmiset hakee niitä eri puolilta ja saa tyydytyksiä eri asioita. Kun tarpeet on tyydytetty, tuntee yksilö itsensä onnelliseksi. Noinko se menee? 

Mulla oli tästä joku pari kolme viikkoo sitten keskustelu. Puhuttiin Samuelin kanssa tästä samasta aiheesta. Sanoin mun kannan ettei kukaa voi koskaa olla onnellinen. Se katto mua jotenki hölmistyneesti ja sano et ei onnellisuus oo vaan pelkkiä niitä hyviä puolia( huom! mellistin asioita) et se on se juttu et pitää olla optimistinen. Nähdä tyhmätkin asiat valosina, aatella et nää jutut kuuluu tähän. Aatella että ilman tätä shittii en ehkä tajuis sitä toisen asian hienoutta. Miettikää nytten vaikka jotain hemmoteltui lapsii, niin eihän niille kelpaa mikää, ne vaa istuu ja läskeilee ja sit niitten etee tuoda kaikkee ku isi ostaa. Sit ne viedää viikoks erämaaha, jossa pitää surmaa marsu et saa jotain syödäkseen. NIIN kas kummaa alkaa kunnioitus omia olosuhteita kohtaan nousta!

Jäin miettii tota, et hittolainen, sithän KAIKKI friki kaikki voi olla onnellisia! Eiks kuulostakki vähä paremmalta kun mun pessimistinen ajatusmaailma maailman julmuudesta:DD Sit mentii luistelee ja katoin maman kangaskassii, mihin oon joku 3vuotta sitten kirjottanu ton: Onnellisuus ei ole päämäärä, vaan tapa matkustaa. 
 Niin siinähä se lepää. Pointti ei oo, mitä saadaan aikaseks, millon, missä, mikä palkkio. Vaan pointti on se miten me matkustetaan, miten me nähdään maailma ja sen kaikki pikku kujeet.
Frikin kliseisessä kliseessä: every cloud has a silver lining ON tää mun hakema periaate.Jokaisessa asiassa on jotain hyvää, tai oikeesti etsikää, niin tuutte huomaan.

Seuraavan kerran kun elämä piiskaa vasten asvalttii, niin miettikää sekin voi olla onnellisuutta omalla tapaa.