Make it or fake it!

Todella säälittävää. Mulla tuli pieni kapinointi. Ja semmoi laiskuus tätä blogia kohtaan. Oon jo pitkään mielessäni kyseenalaistanut tätä maailmanmenoa, kuinka se on teknologistunut ja kaikki on niin glamour!

1) INSTAGRAM. Voisin saman tein tappaa ton uuden uutukaisen jutun. Eilen Sanni sano että hassua kun ite eka tavallaan tuomittee jotai ja tekee ite samanlail.. Muistatteks sen ku tuli pillit muotiin, ja mä ainakin olin et hui en kyllä koskaan tuu käyttää. Mut nyt kun kattoo kaappiini, niin siellähä ne möllöttää eikä vaan yhet, vaan monet parit! Eli sama tää Instagram, en lainkaan tykkää siitä kun fb täyttyy jostai semmosista kuvista! Sillee jee, tääl mä lentokentällä ben & jerrysin kans<3<3<3 Mut sit kuitenkin kun olin Samuelin kans mökillä, niin olin kokoajan et vitsit kun ois instagram!
Niinku quepasa oikeesti, ihanko se ei riittäs mulle et mä tiän itte viettäneeni mahtavan reissun, pitääkö kuuluttaa!? MIKÄ SIINÄ ON? Ymmärrän sen et kuvat helpottaa muistamaan, mutta silti, kun alkaa miettii, niin eiks se aika noloa et meijä oma muisti ja sydän ei muka riitä? Ja mitä enempi tietää mitä oon tehny, sen parempi.
Luin kans tänää yhen tytsyn blogii, ja se oli kirjottanu: Wanna know about me, just read! Niin totakin aloin täs miettii et maailmassa on vaikka kuin paljon ihmisiä, jotka tekee samoja asioita, niin ihanko se et joku yks kirjottaa siit kuvien kera, niin tekis siit jotenki spessuu.. en meinaa et se tytsy ois halunnu nousta muiden yläpuolelle, mut cmooon mäkin syön muroi! Juoksen pellolla! Nauran! Elän!

Muistan kun Samuel vähän nauro päin naamaa kun sanoin et alotin blogin teon, mut sanoin heti, et en aijo mitää vaatetus elämysblogii tehä. Se on aika järjetöntä. Ja silti olen 17-vuotias puvustajaksi haluava tyttö. Haluun tässä vaan sitä sanoa, että se että sä haluut jotain ja tykkäät tehä jotain, niin ei sitä tarvis maailmalle kuuluttaa. Niinku arkiasioista tehää glamourii juuri tällä tavalla. Sanoin eilen illalla Sannille et kun miettii jotai sadepäivää.yksin.himassa. niin eihä se mitää luksusta ole! Mutta kappas kun otan kuvat mun rakkauselokuva-Kaksin karkuteillä, kippo täynnä herkkui ja viltti, niin TADAA! Silmänkääntötemppu on tehty onnistuneesti. Musta se on niin väärin, ton otsikon tai sanan vois vaihtaa: ja-sanaks.

Nyt kuulostan joltai vihapatoutuneelta lapselta, jonka elämä on muuttunut radikaalisisti, joka on täynnä solmuja, joiden pitäs aueta. Mun viimesin postaushan oli onnellisuudesta! Mut EI, olen edelleen todella onnellinen, mutta onnellisuuteen kuuluu välilaskuja, etappeja, millä Suomesta pääsee perille Australiaan.
Ehkä tän mun victorianputouksen pointti oli se et haluun takas viiskyt luvulle, millon elämä oli omassa muistissa ja millon niitä kerrottii kiikkustuolilla lapsenlapsille.

Mut oikeesti just chill. Mun työpaikan ovessa oli kuva ankasta ja siin lukee: just be you. Ja musta se oli paras tapa alottaa työt.
Terveisin: tytsy, joka mietti blogien filosofiaa.