Laguna 59 ja 69

Olin kuullut monelta paljon hyvaa tosta laguunasta. Monet suositteli ja sano etta se ois seikkailu. Mietin vahan, etta nainkohan on. Etta keta sita enaa uskoo. Kuitenkin paatin reippaana naisena kysyy mulle matkaseuraa. Brittilainen Sarah oli ihan sita mielta, etta talla sadekaudella se on liian vaarallista ja ei niin kovin mukavaa.

No mahan olin sitten vielakin reippaampi ja paatin lahtea yksin!

Suuntasin nokkani kohti matkatoimistoo ja luotin etta saan kivan ryhman mun seuraks( eli ihmisia jotka voi ottaa musta kuvia, hahaha).


Lahto olikin sunnuntaina kuudelta aamulla. Ja talla kertaa me lahdettiinki kuudelta! Tai no viistoistayli. Mutta sita ei lasketa.

Ma olin ilmeisesti ainoo mun matkatoimistosta joten mut tyrkattiin vaan johonkin bussiin. Huudeltiin vaan etta mee tonne ja tuu tanne ja oota hetki. Ja noustessa bussiin varmistin viela etta oisin oikeessa paikassa.





Tolla samalla kyydilla tuli muitakin jotka oli menossa muutamaks paivaks vaeltaa



Ilahduin huomatessani etta oltiin kaikki jotain 20v-30v. Meita oli 13 ja meista seitteman oli vapaaehtosina! Kelasinki jo jonkun alle tunnin jalkeen etta ihana porukka. Ihmiset lauleskeli bussissa ja heitti lappaa ja tutustu toisiinsa. Tutustuin pariskuntaan, jotka oli Ecuadorista. Tai alunperin Englannista, mutta ne oli muuttanut Australiaan tekeen vapaaehtoshommia ja yks paiva siella miettinyt etta ne haluis oppia espanjan ja sitten ne muutti Ecuadoriin vapaaehtoshommiin. Lisaks ne oli kaynyt Samoalla ja vaikka missa. Mietin vaan etta vitsit jotain tollasta makin haluisin, jokski aikaa menna maailmalle mun miehen kanssa.

Sitten oli myos kolme italialaista jotka oli Limassa tyoskentelee sellasen ihmisoikeus ja maahanmuutto-projektin parissa vuoden, ja oli nyt tullut seikkailee.

Ja sellai kakskymppinen jatka Belgiasta joka oli tullut auttelee kouluun ja opettaa lapsille matikkaa yms.

Tuntu ihanalta olla kaltaistensa joukossa.


Oonki kirjottanut siita llanganucosta ja harmittelin kun mun kameralla ei nakynyt sen laguunin turkoosius. Mutta sopivasti meidan reitti kulki sen kautta ja. Tassa.





usein tykkaan ottaa kuvia enemman mita tapahtuu asioiden ymparilla




mtta itse asiatki on ihan kivoi.


Matka meni rattoisasti. Pian bussi pysahty. Kuski osoitti pitkalle horisonttiin ja sano etta tasta eteenpain ootte omillani. Kavelkaa tohon suuntaan. Haen teidat kuuden aikaan.



Ma olin ihan tapinoissani! Tasta siis olis tulossa seikkailu ihan oikeesti!


Lahdettiin laskeutumaan alaspain sellasta kivista jyrkannetta. Sitten saavuttiin ihanaan pikkumetsaan jonka keskella virtas joki. Sen jalkeen aukes aukee, joka oli taynna lehmia. Sitten tuli sellasta vahan karumpaa maastoo. Seuraavaks alkoki sellai heinaviidakko. ( Tassa vaiheessa oltiinki lahdetty vaaraan suuntaan. Kavuttiin heinaviidakkoa kasi viidakkoveitsena, kunnes huomasin etta joitain muita oli menossa ihan toiseen suuntaan. Onneks huomattiin ajoissa!) No sitten piti ylittaa sellai joki. Yhteistyo toimi. Ojenneltiin toisillemme kasia ja autettiin ettei toinen likastu kivelta jokeen. Sitten alko kapuaminen. Ylospain rinnetta. Nain vesiputouksen. Jatkoin kiipeemista. Jatkoin ja ja jatkoin ja jatkoin ja jatkoin…



Sitten alko heikottaa ihan sikana. Katoin alaspain. Ollaan kiivetty tosi pitka matka, katoin ylospain. Viela enemman jaljella. Huomattiinki etevaks ohjeeks olla kattomatta ylospain.

Siina keskenaan heiteltiin lappaa ja motivoitiin toinen toisiamme. Pysahdyttiin pikku vesipausseille. Sovittiin etta pidetaan lounastauko ennen laguunaa.




Matkalla tormattiin Pohjois-Koreasta tulleeseen mieheen, joka oli reportteri. Ja sen nimi oli Lima. Hauskaa. Oisin halunnut kysella paljon asioita, mutta sen enkku ja mun korea ei riittanyt ymmartamiseen. Siella se kuljeskeli nauhottaen omaa puhetta. Oli kuulemma kylla ollut Helsingissa!


Yksin toi kipuaminen ois ollut kamalaa, mutta porukassa se menetteli.






ryhmafotooo
Oltiin niin kovin korkeella ja ilma oli jalleen ohutta ja musta tuntu etta yks askel vastas kymmenta. Lopulta nahtiinki laguuna. Oltiin etta jes!! Nytko ollaan perilla? Mutta sitten jostain putkahti sellai paikallinen kaurispoika( paikalliset kavelee ja hyppii tuolla ihanku ei mitaan) ja sano etta viela puuttuu tunti! Ja sitten nimettiin se laguuna laguuna viisysiks ja pysahdyttiin lounastaa.




Sanoin etta jos jaadaan tahan yhtaan pidemmaks aikaa, niin ei jaksa enaa laittaa rinkkaa selkaan ja lahtee kipuamaan!


Siispa askelta toisen eteen. Laguuna 59 jalkeen tuli sellai laakso. Ihan sika outoo etta oot kiivennyt ylospain joku 2h ja sitten tulee yhtakkia tasasta!



Siella oli kuollut lehma ja yks Gonzalo heitti lappaa etta jos ei jatketa matkaa, niin meillekin kay noin.


Muuten toi reissu oli yhta lehmankakan vaistelya! Joka paikassa sita oli ja meidan ryhmasta yks britti sano etta lopulta sita oli niin paljon, ettei se enaa valittanyt astuko paalle vai ei. Sen sanoilla: " My shoes were already dirty so.."


Lopulta oltiin jo niin lahella, etta enaa viimeinen nousu. Mutta mun jalat ne vaan huus kipua. Mua sattu pohkeisiin ja reisiin niin paljon ja otti henkeen. Ja taistelin aina muutaman askeleen ja sitten sallin pienen nojauksen kiveen ja katseen alaspain.


Oikeestaan otin videoo. Niin tassa on muutamia patkia, mun ajatuksia.


Part 1

" Wohoooou kato mita taalla on, kylla kelpaa!! Nyt paasee vahan seikkailemaan.Taalla on niin kaunista"


(Tassa vaiheessa oltiin alotettu matka ja nain puron)


Part2

"Aaaaggh ollaan nyt kivuttu joku yks tunti. Tannepain ollaan menossa. Kuolen kuumuuteen ja nestehukkaan ja pyorryttaa. Mahtavia maisemia. Ollaan nyt vahan jakauduttu oman voiman mukaan kenen kans kuljetaan¨


( Nain vesiputouksen ja meidan kokoonpano oli toinen, meita edella oli vaan se belgialainen jatka)





Part3

" Ollaan nyt kiivetty viela enemman ylospain. Taalla on tallasia kasveja, jotka pistaa. Ne on niinku pienia veitsenteria. Mutta tuolta alhaalta ollaan kiivetty tanne ja lumivuoret on jo paljon lahempana…. kuten voi huomaa, ollaan aika vasyneita. Oon lisannyt rutkasti aurinkorasvaa."


(Kyselin tassa vahan italaistyttojen kuulumisia ja otin kuvaa meidan ilmeista. Jotka on sekotus tuskaa ja toivoo)






tuolta jostain vasemmasta nurkasta alotettiin matka, ton vaaleen ja sinisen alueen kohdalta



Part4

" Ja taa kaikki lahetaan nousemaan ylospain. Fiilikset mitka on? Askon oli lounastauko mutta taa on ihan tuskaa, mutta varmasti palkitsee sitten perilla."


( Tassa vaiheessa oli puolet matkasta takana)


Part5

" Aaahh kuultiin nytten etta 15 minuuttia enaa matkaa, ilouutinen, vahanku ois kuullut etta Jeesus on syntynyt Betlehemiin. Mullon varmaan auringonpistos ja hallusinaatioita kun ma puhun kaikkee holmoo….Tan jalkeen ma pystyn mihin vaan. Askel askeleelta reisiin sattuu ihan sikana mun taskussa odottaa valkosuklaapala sita etta paasen syomaan sen palkinnoks kun ollaan perilla. Taa on niinku etta sa taistelet jokaikisen askeleen etta sa pysyt pystyssa, koska jos sa kaadut ja lahet vierii, niin en todellakaa lahde enaa kiipee ylos…Ei oikee oo hyva puhuu, mutta toisaalta puhuminen vie huomion muualle, tuulee mukavasti, mutta ilma on ohutta."


(kuulisitte mun hengastyneen aanen)






heheeei tuolla pilkottaa laguna59!!



Part6

" Kaikki energia on ihan lopussa…Tan jalkeen lammin suihku ja kylpy ois mukava, mutta kumpaakaan ei oo….taa on ihan ultimate, suosittelen..vahan puhuttiin etta ukkonen iskee paalle, mutta ei se haittaa, kunhan ei iske muhun."


Part7

" Sitkun ma saan tan rinkan mun selasta ja ma saan syoda mun pastasalaattia turkoosin laguunan aarella, niin ma olen onnellinen ja ylpea. Vahan puhuttiin etta jos nyt nyrjayttais nilkan, niin mita sitten? Kattokaa lehmankakkaa. Noi on ne lumivuoret, jotka nahtiin autosta kasin ja nyt ollaan jo noin lahella."


Part8

" Ohhhhhghg huhhuh jokainen askel eteenpain on voittoo. Jos nyt jais tahan ees tunniks, niin..oooh siella se on!!WOOOHHOUUU, WOOOUU, siella se on! Mika fiilis!!!!…ihanhan tassa alkaa itkettaa, onnen kyyneleet, mita vitsia, llanganucoki oli turkoosi, mutta tan ma oon ansainnut."








laguunan ymparilla ei ollut hiekka- vaan kiviranta




Lopuks viela, tollanen kokemus kylla yhdistaa niin kovasti! Tai miten se sanotaan, tuo yhteen? Kun jakaa tuskan, hien, toivon ja onnen kyyneleita, niin sen jalkeen ollaanku ihan parhaat ystavat. Vaikka aluks heti oli sellai tosi hyva meininki. Niin lopuks takastullessa sama reittia, pysahdyttiin ja tehtiin picnic keskella vuoristoo. Italiaiset tytot laitto sadeviittansa ( ainiin kun paastiin laguunalle, niin 30 min paasta alko sataa ja alastulo oli hulluu ja kompastelin ja liukastelin kokoajan ja naama jaaty ja sade tippu paalle ja toivoin ettei kenenkaa tarvii kantaa mua sielta pois) maahan ja sitten jaettiin meidan evaat. Juteltiin, heitettiin lappaa ja autossa laulettiin eye of the tigeria taysilla!

Lopulta mentiin viela Huarazissa yhdessa illallistamaan salchipapakset!


Ja se belgialainen jatka tiputti mun ennakkoluulot, kun nain sen aamulla sen pillihousujen ja laukun ja latsan kanssa polttaen tupakkaa. Niin mietin etta nojohan on saalittava varustus. Mutta niin tosiaan…se oli meista eka, suoritti ton 5h me muut kuudessa tunnissa!

Kun ihmeteltiin asiaa, niin se kertoili etta se on ihan tottunut ja tekee tallasia useesti.

Niin etta jospa en kuitenkaa tee hatasia paatelmia jatkossa.


Loppuun viela kuva, joka tiivistaa koko reissun




Musta on ihanaa ajatella etta missa kaikkialla mun jalat on kaynyt!

Pastoruri

Tours numéro 2

Monen mutkan kautta paasin lahtemaan toiselle reissulle. Taisin jo edellisessa kertoo, kuinka Laly ei millaan voinut ymmartaa etta ma haluan kans lahtee. Talla kerralla oli sama juttu plus Lalyn ystavia tuli Trujillosta ja meidan lahto oli niiden saapumisesta kiinni.



Laly sano mulle etta lahdetaan puol kasi. No siina ripeasti jalleen laittelin laukun ja evaat kuntoon ja sitten kiiruhdin tapaamispaikalle. Laly ilmaantu ja sano etta mennaanpa hakemaan mun ystava hostellilta. Hostellilla Laly sai paketin ystavilta, ja jai onnellisena lukemaan kirjeita ja korttei. Ma en ymmarra etten oikeesti nakojaan opi etta lahto viivastyy, aina.


Hauskaa oikeesti etta ma inhosin Suomessa aikataului ja olin aina myohassa. Mutta taalla oon aina melkeen eka( ellei yks saksalainen kuulu meidan porukkaan) ja oon ihan raivoissani muutoksista ja aikatauluttomuudesta.


Tasta hyva esimerkki kun yks paiva lastenkodilla mulle sanottiin etta meeppas allekirjottaa yks paperi J kouluun. Kuulemma joku movilizacion, mutta enhan ma tienny mita se meinas. Saavuin koululle ja sitten mua odotti sellai vaaaaaaaaltavan piiiiiiitka jono. Siis ylipitka. Katoin sita ja olin etta noh…onneks oon oppinut hullusti karsivallisyytta. Ei muuta kun jonon peraan. Siina jonotin tunnin, kunnes yhtakkia synty haslinkia ja huudettiin etta enaa ei tarvii jonottaa. Ja sitten kaikki haippas siita jonosta. Ma olin ihan sekasin ja mulle sanottiin ettei enaa tarvi allekirjottaa, anna lappunen tolle miehelle ja lahde virran mukana. Summasummarum ma jouduinki mielenosotukseen, ja tallustelin edestakas paahtavassa kuumuudessa, ilman hattuu, aurinkorasvaa tai vetta. Yhteensa nelja tuntii olin ulkona! Ja loppujenlopuks mulle selvis etta vikat 2h odotin ihan turhaan jotai paatosta, koska olin jo koululla antanut sen pikkulappusen jollekki miehelle. Eli mulle ei kerrota mitaan, kukaan ei tieda mistaan mitaa ja suunnitelmat muuttuu. Olin ihan raivoissani ja valmiina sanoo lastenkodin tadeille parit harkitut sanat. Lahettaa mut tuntemattomaan vailla kunnon varustusta. Mutta kun keskusteltiin sivistyneesti tasta ( melissa pobrecita, oi melissa raukkaparka) niin eihan nekaan tiennyt mitaan. Tosin ois voinu aluks selittaa mulle etta movilizacion meinaa mielenosoitusta.



Back to business.


Niin siis sitten paastiin hostellilta ja mentiin viela hakee toinen ystava. Ja kaiken sen jalkeen mentiin aamupalalle! Kylla. Aamupalalle. Miten ma holmona luulin etta puol kasi ois oikeesti lahto. No pikainen asennemuutos ja hymy naamalle.


No sitten paastiinki turistiaukiolle odottamaan bussia. Odotettiin ja odotettiin ja kun se vihdoin tuli. Niin kulman takaa pyyhalsi pyylevia rouvashenkiloita ja ajattelin etta ma kuolen epareiluuteen jos noi paasee talta sekunnilta tahan bussiin ilman odotusta. No niinhan ne paasi ja ne laitto mammamiat soimaan ja alko juomaan kokista. Tassa vaiheessa taytyy viela sanoo etta Laly mainosti mulle tata reissua seikkailuna. Mentais keskenamme, ilman opasta ja vaan selviydyttais vaiston varassa. Haha kunnon myyntipuhe. Seikkailun sijasta olinkin sitten oppaan kanssa turistibussissa pyylevien tatien kanssa. Ihmettelinkin etta miks kaikilla on paalla farkut ja tyyliin korkkarit, jos kyse on seikkailusta. Mutta jalleen kerran, suunnitelmat muuttuu.


Olin aika arsyyntynyt kaikesta ja paatin etta nukun huonon fiiliksen pois.


Kannatti. Herasin ikkunasta nakyviin vuori, puro ja lehma- maisemiin.




Eli siis oltiin matkalla Pastoruriin. Yksi Huascaranin luonnonpuiston kohteista.Talla kertaa vuorossa oli lumivuori ja jaatikko!


Kaannyttiin kunnon hiekkatielle ja nain laakson keskella sinisen teltan.




Mietin vaan etta kuinka mahtavaa oiskaan retkeilla ja heraa aamulla vuorten ymparoimana. Sitten bussi pysahty yhtakkia ja meidan edessa oli valtava lammaslauma ja paimen. Jatkettiin matkaa ja nain lisaa elaimia, villeina, ravaamassa luonnossa. Upeeta sanon vaan.








taa on vauhdista ja auton ikkunasta. Pahoittelen laatua


Sitten pysahdyttiin jollekkin lahteelle ja meille kerrottiin jotain faktoi siita ja pian nainkin sen omin silmin. Ihan kirkkaan sininen lahde, lampi keskella niittyy. Mulle tuli taas mieleen Piin elama. Talla kertaa se kohtaus kun Pii on siella saarella ja loytaa sen lammen jota ymparoi mangustit. Se lahde naytti vaan niin syvalta ja jatkuvan maailman keskipisteeseen asti.





Jatkettiin matkaa kiemurrellen ja kaarrellen ylospain ja nain ihania kivi- ja savimajoi. Ja korkeelta aina taaksepain kattoessa sai haukkoo henkee ja yrittaa painaa mieleen jokaikinen yksityiskohta.







ikkunasta, mutta eiko ookkin sulosuus?




Lopulta saavuttiin perille. Nain sellasen vuoristokylan tai tukikohdan.



Naiset tuli heti tyrkkaamaan omia kasitoitaan ja koira toivotti tervetulleeks. Muristen tosin.


Huomasin etta vuorille nousi sellai kivitie. Tuli mieleen kiinanmuuri vaikken ikina Kiinassa oo ollutkaan. Mutta samantien tajusin farkut ja korkkarit. Ja muistin ensimmaisen oppaan sanat:" Huaraz elaa turismilla." Joten tietysti kohteet on tehty mahdollisimman helpoiks kaikille saavuttaa. Siita vaan askelta toisen peraan ja jos et kyennyt, niin pystyit vuokramaan hepan, joka vei sut huipulle.






my little pony, no ei ollut mun, mahan reippailin!



Ajattelin etta onpa saalittavaa ja lahdin reippaasti kavelemaan. Seuraavaks korkeus muistutti olemassaolostaan ja ohuesta ilmasta ja tunsin rapisevani siihen paikkaan. Mun rinkka paino jonkunverran ja askeleet tuntu sika raskailta ja ilma oli kylmaa.






olin kylla ihan varautunut vaelluskengilla
Tein ittelleni tavoitteita ja sanoin etta ton vuoren paalla Melissa saat syoda suklaata.




Paasin kun paasinkin sinne vuorelle ja avasin taskun ja otin kaarepaperin pois ja lohkaisin palan. Oi kylla, lohkaisin. Mun mielesta suklaa maistuu ihan parhaimmalta kylmalla ilmalla, jaatyneena ja palkinnoks.


Pienena aitilla oli tapana ottaa hiihtoreissuille suklaata ja kuumaa mehua ja mun Pastoruri suklaahetkella palasin takas niihin aikoihin. Mun ilme ois niin sopinut johonkin Fazerin mainokseen!


Vuorella olikin joitain perulaisia ja pian paasinkin kuviin. Olin yhta suuri naky kun itse lumivuori! Arasti ne tuli kyselee etta voidaanko ottaa kuva sun kanssa ja nyt poseeraankin varmaan 10 teinijatkan puhelimessa.


No ne nakymat.



Ma olin lahinna ylpee mun kipuamisesta ja nautin siita etta tunsin olevani kotona. Posket punoittaen, sormet kipristellen ja huurua puhuessa. Sehan oli ihanku Suomi. Laly oli vaan etta Melissa ota kuva tosta lumivuoresta. Mutta mietin etta meidan takapihalla Suomessa on enemman lunta kun tossa huipussa. No ei, olihan se upee. Mutta ei lumi kolahtanut mulle maailman ihmeena. Mulle kolahti se jaatikko!

Ai etta se oli upee.












vahan piti ottaa lepii rankan kipuamisen jalkeen
Ja siis ehka yks tunti sielta Piin elama-lammelta jaatikolle! Ihan huikeeta.

Ma rakastan Perun varieteettia.





Sitten kavuttiin alas sielta ja samalla alko sataa vetta( koska Perussa aina kahdelta alkaa tahan vuodenaikaan sataa) mutta kun oltiin niin korkeella, niin ne tuli alas lumirakeina! Voi etta ma olin ihan onneni kukkuloilla! Lunta, jaatikkoo, suklaata, lumirakeita, tumput, punaset posket, jaatymisen tunne. Ah. Pure happiness.


Oltiin menomatkalla jo tilattu meille valmiiks yhdesta ravintolasta annokset ja oli ihan unelmaa paivan paatteeks paasta suoraan ruokapoytaan. Olin niin vasynyt etten jaksanut puhua pukahtaakkaan. Ma vaan nautin mun paistetusta kalasta ranskalaisten kera.