Mä olen terve, mulla on aivan vallottavan ihana perhe, ystäviä, poikaystävä ja työpaikka.
Silti villapaitaan pukeutunut poika pysäyttää mun normaalin elämän kirpparilla katsoessa mua syvälle silmiin ja kysyessä: " Onko sulla kaikki okei?" Vastaan hiukan hämmentyneenä, että ooon, on. Ystäväni katsoo mua ja varmistaa ja sanoo että näytän vähän siltä ettei ois. Ajattelin että kyse oli meikittömyydestä, mökkitukasta ja epänormaalin mustasta asukokonaisuudesta.
Ajaessani kotiin ajattelin kysymystä uudelleen ja ihan day of honestyn kunniaks aijon olla rehellinen.
Mua pelottaa ja en jaksa sitä. Luen elämänopaskirjoi ja tiedän varsin hyvin että tommoset ajatukset pitäis ohittaa ja keskittyy olee kiitollinen ja fearless. Pelon lisäks mua ärsyttää se, että en sais pelätä. En sais olla surullinen. En sais murehtia turhasta. En sais märehtii nurkassa ja rypee siinä tunteessa.
Ihminen muuttuu kokoajan. Minäkin. Maailma muuttuu ympärillä ja sosiaalinen ympäristö muuttuu. Mutta mun rooli tässä Luojan kertomuksessa on sama. Iloinen, pirteä tyttö, joka rakastaa elämää. En jaksa.
Jokaisella ihmisellä pitäis olla oikeus olla vaihteleva. On ihan okei, ettei aina kinosta. On ihan okei että joskus pukeutuu mustaan, mutta se ei meinaa että minä oisin musta sisimmästä.
Päätin nyt tehdä muutoksen, kuten sanoin en jaksa. Sovitaan että elämässä pärjätään pitemmälle ilolla ja auringonsäihkeet silmissä. Joten käännän sivun. Minusta tulee se tyttö, ei tyttö, vaan sittenkin nainen, joka haluan olla. En murehdi enää että voi paska en osaa tehdä ruokaa tai että taisin ennen ajatella ja keskustella syvällisemmin, mussa oli enemmän kerroksia, olin notkee, rakastin elämää ja olin aina iloinen. Sanoin olevani rehellinen ja mä oon. Valehtelin. Mä osaan tehdää ruokaa, mä osaan ja kykenen keskustelee astetta syvemmin, mä venyn ja oon iloinen, kunhan haluan- Luota itseesi ja sano hyvästi tahroillesi.
En enää valita, ettei mun elämällä ole suuntaa. Että en keksi mitä haluan opiskella. Mä elän.
Jollain tavalla haluisin omaksua feng shuin. Elää hetkessä. Pysähtyä. Olla pelkäämättä tulevaa. Katoin elokuvan:About time, ja siinä hienosti kuvattiin kuinka eritavalla voi elää päivänsä. Ja jos valitsee huonosti, niin missaa kaiken. Kaiken. Kaupan myyjän iloisen asenteen. Pikkulapsen nuolemassa onnellisena jäätelöö. Pilvihattarat roikkumassa taivaalla. Oman äidin ystävällisen eleen. Ystävän huolenpidon. Poikaystävän kehun. Niittyleinikin ojan reunalla. Ja mä en halua missata mitään.
Pystyn mihin vain, jos haluan! Tästedes haluan elää niin, ettei multa tarvittais tulla kysyy, että oonko okei.
