Aika säälittävä kirjottamattomuus- tauko. Miksen oo tänne saanu mitää kirjotettua? nii-in, sitä sopii miettiä.
NYT kuitenkin halusin paikata asian, ennenku se uppoaa, eikä sitä pysty korjaamaan...Noniin, marraskuun 11. päivän jälkeen on sattunut asioita, paljon asioita. Mutta en aatellu teille nyt kirjottaa yli kuukauden ajalta mun tekemisiä, lyhyesti voin sen sanoo et oon eläny ylä- ja alamäkiä. Mutta se on aika normaalia, must tuntuu.
Välillä mietin, mimmonen oon sit raskaana. jos oon näin mahoton tuuliviiri jo nytten. Keskiviikko oli yhtä juhlaa, kaikki hymyilytti: bussikuski naurahteli mun ykspyöräselle, wanhojentanssi- liikkeet oli muistissa vieläkin melki vuoden jälkeen, treenasin muodostelmaluistelua ilman luistimia ja tais olla hyvää ruokaaki.Sitten asiaan astuu pieni sininen keijukainen, nimeltään Nukkumatti ja seuraavana päivänä ei näyttäny mikää sujuvan! Olin ihan monsteri tai vähintään Tyronnosaurus Rex! Kukkakaali- keli autoilussa ei auttanu asiaa ja sanoin iskälle ajavani yhen punaisen auton kylkeen, jossei se nyt vähä auta mua. Taisin jopa uhkailla murtavani jalat( ettei tarttis enää ajaa). Kotona vanhat putous- jaksotkaan ei auttanu yhtää. Päässä vaa soi: TÖTTÖRÖÖ, Mitä laitetaan? ja just tingle about it. Aattelin et tunge jo ne tingleaboutit sun *********
No oon vaa ihminen ja ihmiset on tommosia( ainiin pakko kertoo tää ku pikkusisko kysy et voiks ihminen synnyttää koiran:DD Sitten valaistii asiaa ja mama vaa nauraa ja sanoo et kauheeta ku joutus aina pelkää et tuleeks tällä kertaa vauva vai vuohi!)
Noniinmutniin en oo syntyny vuohena tai heinäsirkkana, vaan ohuthiuksisena vaaleena pallerona. Ja tää pallero on vähä nyt kasvanu. Kasvuki tuo oikeesti niiin paljon shittiä, ellei sitä osaa ajatella valoisasti!!! Niinku huomaatte joskus valosuutta on vaa niiin vaikee nähä. Ikuiset kysymykset sukulaisilta tuo ahistuksen ja alkaa miettiä, että pitäskö jo sittenki nyt tietää mikä minusta tulee? Sit päätän et JOO pitäs, nii eiku saman lauseeen loppuun lisäys: "..mutta kyllähän sä kerkiit tota vielä miettimään." Niinku mitä ne aikuiset luulee, luuleeks ne et me mietitää kooko meijän elämänkaari, minkä ammatin valitsen ja sit kuitenki arkun pohjalla huokastaa syvää ja mietitää et ois pitäny valita toisin ja vaivutaa syvään ikuiseen uneen.
Just oikeestaan eilen puhuttii tästä ja Maija mietti et onkohan ikinä semmosta ammattia kelleen, että on sillee TÄÄ just sopii niin mulle, oon syntyny tekee tätä ja nautin tästä! Vai niinku toisaalta kuulin, et jotkut tekee sitä vaan rahasta. Eli! jos kaikki olis miljonäärei, nii tekiskö kukaa sit mitää työtä?
Onks työnteko aina niin kamalaa, et mieluummi vaa löhöö? Löytyykö maailmasta semmosta työtä, mitä tekee vaan työn ilosta? Ja pääkysymys: " Löydänkö minä sitä?"
Mutta hehheh onhan mulla vielä kevääseen aikaa miettiä ja sitten alkaa ne ihanista ihanimmat haut. Jos mulla ois aikakone, niin menisin joka ikiseen ammattiin tettiin ja sitten rankkaisin ne ja päättäsin, minkä otan. Takas todellisuuteen: mulla ei ole.Hakuammuntaa siis( tulipa sanaleikki), ammun varmaa monta kertaa ohi ja sit lopuks meenki Sveitsin farmille lypsää sinikielisiä lehmiä. Ehkä siinä vaiheessa omistan myös sen sinikielisen koiran ja asun sinisessä talossa ja laulan: " Im blue dapuldiipadapoldaa...."
